Blogin päivitystä...

10.2. Reetta Mäkelän agitunti
Sain ostettua Ninnin tunnin ja pääsin näin Reetan treeneihin. Siellä oli mukava rata, jota menimme pätkissä. Merlin meni muuten hyvin, mutta A:lla ei kunnolla pysähtynyt, vaikka oli namialusta käytössä. Sitä pysähtymistä pitää vaan varmentaa jatkossa treeneissä. Reetta oli sitä mieltä, että hyvin voi ilmoittaa virallisiin, koira osaa kaikki esteet, kunhan vaan ohjaaja varmistaa koiran menemistä vähän enemmän.

15.2. Wecan epikset
Menin Merlinin kanssa ensin 2x mölliradan, heillä sai kisata mölleissä, ellei ole saanut tulosta virallisissa. Sain melko hyvin Merlinin mukaan ja vauhtiakin oli mukavasti – joka aiheutti sellaisen jota ongelmaa ei ole oikeastaan koskaan ennen ollut – lento-A eli jokaisella radalla A:n alastulosta 5 vp L
Ekalta radalta tuli lisäksi 5 vp, kun en katsonut kunnolla koiran linjaa ja siksi Merlin pääsi ohittamaan yhden hypyn. Toisella radalla ei sitten tullutkaan kuin tuo harmillinen A 5 vp, jolla tuloksella tulimme kolmansiksi.

Sitten piti jonkin aikaa odotella avoimen radan alkua.
En varmaan kunnolla ottanut kontaktia Merliniin, kun haahuili omiaan ja teki toisen asian, jota EI KOSKAAN ennen ole keksinyt tehdä, ei siis missään, ei treeneissä, mätsäreissä ei missään eli meni ja pissasi pienen lirin kentälle. Kyllä siinä hävetti! Ei siinä mitään, onhan tuollainen juttu monelle ihan tavallinen, mutta että Merlin teki tuon, olin aivan ymmälläni. No se rata oli kaikkine sekoiluineen hyl. Kun olisi sen verran järkeä liikkunut omassa päässä että olisi heti alkanut palkkaamaan A:lla, toisaalta Merlinillä oli niin kova vauhti päällä, että olin itse auttamattomasti myöhässä. Toinen rata meni paremmin, mutta tuli siitäkin hyl.

Näin siinä sitten kävi, että vaikka oli itsellä ajatus noista Lempäälän virallisista, niin kyllä pitää vaan treenata vielä ja käydä noissa epiksissä. Kyllä nuo kontaktit ja meno pitää saada varmemmiksi.

18.2. kontakteja TVA:n hallilla
Kävin ennen ja jälkeen alkeiskurssin koulutuksen ottamassa Merlinin kanssa kontakteja ja siellä se meni ne aivan loistavasti, niin kuin ei olisi mitään ongelmia ikinä ollutkaan. Ja pysähtyi aina hienosti odottamaan mene-käskyä. No oli tietysti tuttu paikka. Tuo Wecan kisapaikka oli Merlinille aivan uusi paikka uusine esteineen, kaipa sekin vaikuttaa tällaisen aran, herkän koiran menemiseen.

19.2. koirahieroja
Tänään vein taas Merlinin hierojalle – ei sillä pahemmin mitään lihasjumeja ole, mutta eipä hieronnasta mitään haittaa ole ja oikeastaan ajatuksena tässä on se, että Merlin tottuisi vieraan ihmisen käsittelyyn. Nyt pääsimme aloittamaan aika nopeasti, mutta toisaalta tällä kertaa Merlin ei kunnolla pystynyt rentoutumaan koko 1,5 h aikana. Oli kiltisti paikallaan, mutta jos lopetin päästä kiinni pidon, niin nopeasti pää sieltä nousi. Sitten lopuksi pieni näyttelytreeni, Mika sai kopeloida Merliniä – kaikki tilanteet on tietysti käytettävä hyödyksi ennen maaliskuun lopun Latvian reissua.

23.2. PAHA ry:n epikset
Teron hallilla menimme 2x mölliradan ja 2x avoimen radan.

Eka rata oli vähän haahuilua Merlinillä, kun aidan takan olevat tahtoivat kiinnostaa. Mutta toiselta radalta saimme 0-tuloksen ajalla -12,8s. Puomilta ei tullut virhettä, mutta kylläkään ei pysähtynyt. Koska olimme jo kisanneet virallisissa, emme voineet enää sijoittua. Mutta kokemustahan me sinne menimme hakemaan.

Pian olikin jo avoimen rata, n. kakkostason luokkaa. Radalla ei ollut A:ta eikä keinua eikä rengasta, joten tuomari oli laittanut haasteeksi vähän mutkaisemman radan. Ekalta radalta tuli 5vp, kun vedin pujottelun lopussa Merlinin pois liian aikaisin eli oma meno poispäin alkoi liian aikaisin, muuten rata oli ok ja puomin alastulokin parempi ja haahuilua ei ollut juuri lainkaan. Toisella radalla pujottelu meni hienosti eikä mistään nostettu kättä virheen merkiksi. Itse asiassa minä kyllä olisin nostanut jossain kohtaa, jos ihan rehellisiä ollaan. Liian pitkät kaarrokset mutta sitten aika hieno pysäytys puomilla, jeee!
Koska medejä ei ollut kuin kaksi eikä toinen saanut tulosta, me voitimme J eikä mikään nolompi voitto, kun oli sentään nollarata pienellä miinusajalla.

Teimme paikan päällä Merlinille myös näyttelytreeniä, kaverit Tuula ja Anne ”suostuivat” pitelemään ja kopeloimaan Merliniä ja sitten niin teki myös yksi vieras tyttö. No Merlin oli kyllä kaikkien heidän kanssa ihan kaveria ja olisi vaan nuollut naamaa J

Merlin hierojalla 3.2.

Maanantaina oli Merlinillä aivan uusi kokemus: aivan vieras mies (Mika Frigård) hieroo.
Olin kyllä melko epäileväinen, että tuleeko eka kerrasta mitään, kun tietää Merlinin arkuuden. Tämä arkuus oli myös yksi niistä syitä, miksi päätin viimein aloittaa Merlinin hieronnat - sen lisäksi, että oppii vieraan käsittelyyn, niin saa sitten kaikki jumit lihaksista pois ja pidettyäkin loitolla.

Annettiin Merlinin totutella jonkin aikaa, arkuutta selvästi oli hierojaa kohtaan.
Sitten tuli aika, että käytin vähän pakkoa kyljelle laittoon, oli kyllä epäileväinen mutta sain pysymään siinä. Ja vaikka ei pystynyt rentoutumaan melko pitkään aikaan, niin kyllä sieltä sitten jossain vaiheessa se rentoutumisen huokaus tuli ja yllättävää kyllä, Mika sai hierottua ja venyteltyä Merlinin aivan kokonaan. Sitten vielä lopussa teimme vähän näyttelykoulutusta, minä seisotin ja Mika tutki hampaat ja kopeloi, siis Merliniä :).
Meillä riitti kovasti juttua Mikan kanssa, kun oli niin paljon yhteisiä asioita mm. koiramme olivat lähes saman ikäisiä.
Varasin heti seuraavan ajan parin viikon päähän.
Nyt lauantaisin näyttelykoulutusta, tätä hierontaa 1-2 krt/kk ja sitten muutama muu treenijuttu, niin eiköhän siinä olla ainakin parannettu mahdollisuuksia tulevissa näyttelyissä, jos siellä satutaan arvostelemaan maassa.

Parkano RN 1.2.

Niinhän siinä sitten taas kävi, että oli kaikki mahdollisuudet (kuten Raumallakin) ja tuloksena lähes paniikki ja EH. Merlin kun oli siellä taas ainoa uros.

Heti kehän laidalle päästyäni katsoin, ettei sitten ollut kehässä ollenkaan arvostelupöytää ja meidän akilleen kantapää tuntuu olevan maassa arviointi, varsinkin kun sitä ei usein ole ollut. Pöytäarvostelu ei tuota enää Merlinille ongelmia. Siinä vaiheessa kun tuomari tuli rullamittansa kanssa, peli oli oikeastaan pelattu. Merlin aristi kovasti ja meni taaksepäin. Tuomari oli kyllä kiltti ja antoi jopa Merlinille makupalaa, mutta eipä se sekään auttanut. Hän sai kyllä katsottua hampaat ym mutta kyllä sen tiesi että eipä tarvitse unelmoida mistään ERI:stä.  EH tuli kuitenkin, olisi se voinut olla vaikka mitä muutakin. Hyvä arvostelu muuten oli:

2v kookas uros, joka saisi olla tiiviimpi rungostaan, antaa turhan pitkän kuvan, hyvä sukupuolileima, hyvät pään mittasuhteet, voim. kulmakaaret, hyvät silmät, korvat ja korvakorut, erinom. kaula, voim. luusto, eturaajat tulisi olla suoremmat, hyvä runko, hyvä häntä ja hännän kiinnitys, liikkuu hyvällä askelpit. hyvä väri ja karva, tarvitsee vielä kehätottumista

Vaikka mieli oli maassa oman kehän jälkeen, saimme iloita siskon valioitumista. Narttuja oli kaksi nuorissa ja yksi valio. Velda voitti nuoret ja paras narttu-kehässä tuli toiseksi, mutta sai tietenkin sen sertin ja niin Veldasta tuli FIN MVA, vaikka ehti olla 2 v vasta kymmenisen päivää. Kyllä Velda on todella kaunis ja ihana pakkaus, onnea siskolle!!!