Agirotu ja 50v synttärit

Kävimme lauantaina katsomassa paikkaa ja ihmisten kisaamista. Siellä oli tosi kivaa ja paljon kooikkereita. Oli kiva tavata heitä taas. Menin tyhmyyksissäni kokeilemaan, miten Merlin meni esteillä ja, niin yllättävää kun se minulle olikin, Merlin karkasi. Voitte kuvitella sitä sydämen tykytystä, kun lähdin pinkomaan koiran perään tietäen että sillä suunnalla kisataan SM Open finaalissa. Onneksi se sitten pysähtyi niin, ettei vahinkoa tullut. Tässä vaiheessa mietin, että pitääkö todellakin sanoa, että on otettava varakoira käyttöön sunnuntaina.

Sunnuntaiaamulla oli sitten todella perhosia vatsassa. Paikan päälle saavuttuamme laitettiin heti "melkein" uutukainen teltta pystyyn ja sen suojassa äkkiä hienot uudet joukkuepaidat, hellehatut ja lannehuivit. Tulivat tosi tarpeeseen tuo teltta ja hellehatut, kun onneksi saimme mitä mahtavimman ilman juuri sunnuntaille: aurinko paistoi koko ajan, eikä tuulikaan haitannut.

Oli hienoa osallistua pukukulkueeseen, kun tuomarin arvostelukohdassa oli niin paljon yleisöä ja kuvaajia.

Sitten tutustuttiin rataan, näytti todella mukavalta, vaikka oli melkoinen vauhtirata. Ajattelin mielessäni, että jos vaan Merlin jaksaa keskittyä, tämän ei pitäisi meille olla ylivoimainen, mutta takaraivossa kyllä oli kova pelko Merlinin aivoituksista. Kerroin kyllä tytöille eilisen episodin, eivätkä he sanoneet, että vaihdetaan koiraa ja minäkin kuitenkin halusin ihan hirveästi tätä kokemusta niin sitten olikin yhtäkkiä edessä radalle lähtö. Alussa sai pitää koirasta kiinni ja Reija olikin siinä pitämässä koiria. Kolmannessa esteessä, pituudessa, Merlin meni sitten yllättäen ohi ja kun aloin sitä korjata, niin eikö Merlin lähtenyt siitä karkuun ja eikun hakemaan koiraa, pelkoni siis piti tietysti toteutua. Luulin ettei rataa saa enää jatkaa, mutta sitten meninkin sinne vielä ja hoh hoijaa, radalla oli sekä onnistumisia että epäonnistumisia johtuen yhtälailla koirasta kuin sekaisin olevasta ohjaajasta. Jostain kumman syystä silti muistin radan en vain muistanut enää kaikissa kohdin ohjata koiraa. Summa summarun, viimeiset neljä estettä menivät hienosti.

Sitten se olikin jo ohi, päivän urakkamme. Pikkasen oli mieli maassa, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin, että onhan tuo Merlin vielä aivan mölli ja paikka on varmaan vielä liian iso sen mielelle. Ja hienostihan se meni sekä osaksi radallakin mutta myös siellä paikan päällä käyttäytyi todella hienosti. No miksei, kun siellä oli niin paljon ihania rapsuttajia :-)

Myöhemmin näimme vielä kooikerkakaroiden mölliradan ja se meni niin upeasti, että he voittivat. Vau, paljon onnea sinne kaikille, mahtava juttu. Kuvasin heidän menonsa, eikä voinut kotona kuin ihailla heidän ratojaan.

Sitten otimme tietysti joukkuekuvan ryhmärämä KAAOS KOOHOT :

Sen jälkeen avasin kuoharipullon, pitihän meidän juhlistaa 50 v päivää. Ja after eight 50v suklaata porukoille. Siinä samassa tuli vielä kooikerkakaratkin sopivasti paikalle juhlimaan, hienoa!
Meillä oli todella mahtava joukkue, kaikilla oli niin tsemppi päällä ja vaikka olikin lähdön hetki päällä, tilkkanen kuoharia maistui. Teltan vieressä olevassa teltassa (mikä sattuma) oli Rami ja Ria, piti sitten sinnekin telttaan tarjota maistiaiset ja kelpasikin :-)

Medijoukkueita oli 14 ja sijoituksemme 13. ei siis oltukaan viimeisiä :-)

Ja poistuessamme piti tietysti ostaa Agirodun teknisen paidat muistoksi, Reijalle valkoinen ja minulle sininen

Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen päivä, en vaihtaisi tätä päivää mihinkään!!!! Nyt sitten vaan vuoden treenit ja jos vain meidät huolitaan, myös ensi vuonna joukkueeseen. Saas nähdä sitten onko se kisaavat tai möllit ;-)