Salaista asetta piti mennä heti kokeilemaan mätsäriin. Ja se toimikin aika hyvin, välillä aina sain Merlinin hyvinkin iloiseksi ja korvat ylös. Tavoitteita tällä kertaa ei ollut, oli ajatus vain kokeilla tuota uutta juttua.
Sieollä oli myös toinen kooikkeri Arttur, joka pienempänä meni pieniin aikuisiin, me taas menimme koon takia isoihin aikuisiin.
Kävikin sitten niin hauskasti, että molemmat voitimme omissa ryhmissämme siniset!!! Hieno pokaali ja ruusuke ja vielä vähän koiranruokaakin, hieno juttu ja hienot palkinnot!
Ellei ainutkertaista niin varmasti harvinaista kuitenkin oli se, että kaksi kooikkeria oli mätsärissä isossa kehässä :)
Kumpikaan meistä ei sitten siellä enää päässyt palkinnoille, enkä sitä olettanutkaan. Olihan se jo mahtava juttu, että voitettiin siniset, joita kuitenkin oli kymmenisen koiraa. Hienoa Merlin!
Suurin toivein lähdimme ajelemaan kohti Hyvinkäätä, kun tuomarina oli kookkaammista tykkäävä tuomari Helin Tenson. Ajattelin, että nyt olisi meidän vuoromme saada serti.
No niin siinä sitten kävi, että muuten tykkäsi kovasti, mutta kun Merlin piti koko ajan korvia luimussa, niin siitä sitten vähensi SA:n. Ei ollut itku kaukana. Kokeiltu ollaan, että vaikka kuinka yritän, niin eivät ne korvat sieltä nouse kun ollaan kehässä seisomassa. Muuten ne kyllä nousevat pienimmästäkin kehotteesta.
Tuomarin arvostelu:
erinomaiset mittasuhteet omaava hyvin maskuliininen vahvaluustoinen uros jolla hyvä kuono. Ilmettä häiritsee hieman pyöreä kallo ja matalalle kiinnittyneet korvat. upeat korvakorut, kaunis ylä- ja alalinja, tasapainoisesti kulmautunut. hyvä häntä, turkki ja väri. kauniit liikkeet.
Ja niin vahvasti päätin tämän jälkeen että hankin sen MVA:n Virosta kun ei kerran Suomesta tule... kunnes olin jo varaamassa hotellihuonetta seuraavaan Suomen näyttelyyn. Eli pyyhettä ei heitetä kehään vieläkään :)
Nyt otetaan käyttöön salainen ase korvien nostamiseen.
Aamulla lähdimme ajelemaan asuntoautolla kohti Tamperetta, koirat, mieheni Japi ja minä. Tällä kertaa Reija ei päässyt tulemaan mukaamme.
Siellä oli tarkoitus kisata kakkosten kaksi agilityrataa.
Tutustuimme ihanaan kooikkeripentuun Adyan tyttöön Mendikan Baia Bonita, omistaja juttelikin meidän kanssamme kisojen aikana ihan ajan kanssa aina välillä kun kerkisi.
Ja yllätysten yllätys, yhtäkkiä vastaan kävelivät Japin veljentyttäret Milka ja Marjo, olivat kyläilemässä ja tulivat samalla katsomaan kisoja. Oli heille myös täysi yllätys että me olemme siellä, mikä yhteensattuma! He kun kuitenkin asuvat n. 100 km päässä Tampereelta, niin ei olisi tullut mieleenkään että he siellä ovat.
Kisoissa oli myös kaverit Leena & Kalle, Leena kolmen koiransa kanssa sekä Virpi valmentajamme Reetan Pelin kanssa.
Ensin tuomarina oli Anne Viitanen, josta Reetta sanoi, että voi olla vähän kinkkisemmät radat, toisella radalla oli Kari Jalonen.
Ja siinä kun katselin ykkösten rataa, niin tein saman johtopäätöksen - ei ollut mikään helppo rata heillä. Eikä sieltä sitten paljon tullutkaan tuloksia.
Sitten olikin jo meidän ratamme eikä se mikään mahdoton ollut, pahimmaksi ansakohdaksi ajattelin putki-puomiyhdistelmää, mutta ajattelin onnistuvani. Enkä onnistunut...Muilta osin rata oli ihan hieno ja Merlinillä oli ihan mukavasti vauhti päällä.
Vaikka radalla ansakohtia oli, niin kyllä tämä olisi pitänyt olla mahdollista hanskata - kuitenkin tuli todella vähän tuloksia tästäkin.
Toinen rata oli sitten Kari Jalosen käsialaa - mielestäni hänellä on aina kivoja ratoja - kuten oli tälläkin kertaa. Oikein mukava rata - ei kukaan voinut sanoa sitä vaikeaksi. Kolmannen esteen kohdalla olisi ehdottomasti kannattanut tehdä jaakotus, mutta vierastan vielä vähän sitä, vaikka tiedänkin sen hyvät puolet, siispä tuli pitkä kaarros kuten muuallakin aivan turhaa ajan hukkaa,. Merlin meni muutenkin jotenkin hitaalla tempolla, jopa käveli pujottelussa, joka ei ole sille ihan normaalia ja ehkäpä sen takia tuli sitten lopussa liian aikaisin pois ja siitä vitonen. Videota kun jälkeenpäin katsoi, niin ihmetteli miksei meille enempää yliaikaa tullut kuin 2,54 s oli se sen verran hidasta menoa välillä. Yllättäen silti pääsimme tällä tuloksella toisiksi! Vaikka oli 8 kisaajaa ja helpohko rata...ainakin minun mielestäni. Hassu juttu oli, että Virpillä ja Pelillä meni radat samoin tuloksin eli ekasta hyl ja tokasta 5 ja kakkosiksi :)
Kisojen jälkeen vielä bongasin Kaisan, joka oli tullut kisaamaan Veikon kanssa. Kaiken kaikkiaan mukava kisapäivä - eihän meillä mikään kiire ollutkaan kolmosiin, kun kakkosissa voi jopa tällaisella tuloksella päästä palkinnoille :)
Nipsu alkoi yhtäkkiä viime sunnuntai-aamulla kääntää koko ajan päätään ja sitten horjua kovasti sille puolelle korvaa. Ensin pelästyin jotain halvausta, mutta sitten Reija sanoi, että todennäköisesti on sisäkorvantulehdus.
Onneksi sain jo maanantaiksi lääkärin ja hän oli Reijan kanssa samaa mieltä. Korvat puhdistettiin ja lääkekuuri päälle. Nipsu muuten on kovin pirteä eikä yhtään tunnu huomaavan että on jotain omituista eli ei ole pahemmin kuitenkaan kipuja. Samat leikit ja lenkit on tehtävä silti.
Lääke ja puhdistukset ovat alkaneet vaikuttaa ja perjantaina lääkärikäynnillä todettiin Nipsun olevan jo paremmalla mallilla. Pikkasen vielä kääntää päätä ja joitakin horjahduksia tulee välillä, mutta muuten tuntuu jo melko normaalilta. Sen verran Nipsu kuitenkin tajuaa häiriötä tasapainossa, ettei itse hyppää sängylle eikä alas siitä ...onneksi.
Oli kyllä viikon alussa niin kamalaa katseltavaa, että meinasi itku tulla ja kuten lääkärikin sanoi, niin jos oltaisiin nähty että Nipsu asiasta kärsii, niin olisi pitänyt tehdä toinen päätös. Mutta hyvä näin, meidän vanhus sai vielä lisää aikaa ja ehkäpä päästään vielä juhlimaan rakkaan kavaljeerimme 13v päivää 17.10.
Hauska juttu siellä Ulvilan kunnan eläinlääkärillä kävi (jossa siis kävimme eka kerran) eli kun hän kysyi koiran ikää ja sanoin että täyttää kk päästä 13 v niin hän oli aivan ihmeissään, että miten tuon näköinen koira voi olla noin vanha että hän on nähnyt paljon vanhemman näköisiä paljon nuorempia koiria. Ja sanoi, että on sitten todellakin vanhin hänen hoitamansa kavaljeeri. No onhan se totta, että nuorelta Nipsu näyttää, kun ei ole yhtään harmaantunut. Pidetään nyt peukkuja meidän Nipsu-vanhuksellemme että tästä kokonaan parantuisi.
Sillä on myös hormonikapselin vaikutus loppunut, vuosi sitten suunnilleen laitettiin viimeksi. On selvästi piristynyt ja jopa onnistunut kepittelemäänkin, että voi ne hormonit vielä noinkin vanhalla hyrrätä :) Merlin vaan on kovin kummissaan uusista hajuista ja välillä tuntuu ajattelevan, että hei Nipsu onkin tyttö uusine hajuineen ja pitää välillä toppuutella, että antaisi Nipsun olla rauhassa. Ihan liehittelee kuten narttuja, voi sitä höppänää :)
Edellisen viikonlopun kisaaminen taisi olla väsyttänyt Merliniä sen verran, että tiistaina 26.8. se suurimman osan aikaa vain haisteli maata, jota se ei ole todellakaan tehnyt ennen. Tai sitten Nipsun hormonikapselin vaikutuksen lakkaaminen on sekoittanut liikaa Merlinin päätä, kun se luulee Nipsun olevan ihana tyttö uusine hajuineen. Näillä ajatuksilla menimme perjantaina 29.8. harjoittelemaan taistelurataa, se on jaettu viikkoa ennen kaikille osallistujille, että saa opetella viikon ennen kisaa. Merlin oli kaikkea muuta kuin kuulolla ja jopa helpon takaa kierronkin piti viedä eikä hakenut sitä kuten normaalisti ja välillä ihan käveli että sain vetää perässäni. Hoh hoijaa, voitte vaan kuvitella, mitkä olivat ajatukset, kun seuraavana päivänä oli vuoden joukkuekisatapahtuma ja vielä oman seuran järjestämä.
Maksien aikaan olin ratatyöntekijänä ja sitten pian tulikin jo meidän vuoromme. Merlin meni aivan upeasti. Yhdessä kohdin putkeen meno vei pikkasen aikaa, mutta olin todella tyytyväinen, ratavirheitä 0 ja yliaikaa 0,1 s ottaen huomioon, että rata oli 3-luokan tasoa kuten oli ihanneaikakin.
me olimme medeistä (5 x 4 kpl) 5. paras tällä tuloksella.
Kaupunkitaistelun voitti odotetusti tänä vuonna RKS, jolla oli kisassa kovatasoisia 3-luokan koiria ja niiden mahtavia ohjaajakonkareita. HARJA oli hienosti 3. tällä kertaa kisaajina yksi 3-luokan koira, kaksi 2-luokan ja muut 1-luokkalaisia tai möllejä.
Taistelun jälkeen oli vielä epikset 3-luokan tasoisella radalla, radan sai mennä kahteen kertaan. Eka rata meillä olisi ollut 0 ratavirhettä, mutta harmilloisesti merlin tiputti riman tiukassa U-käännöksessä. Toisella kertaa sekin meni hienosti ja yliaikaa oli vain runsas sekunti. Tällä tuloksella pääsimme toiseksi! Hieno tulos ajatellen, missä porukassa kisasimme :)
Kaiken kaikkiaan hieno päivä!
.jpg)