Joskus on tehtävä raskaita päätöksiä. Joskus sellaisen tekeminen on ainoa vaihtoehto, vaikka kuinka se itkettäisi.
Merlinillä alkoi viime kesänä alle 3,5 v iässä eturauhasongelmat. Silloin ensin luulimme että jokin vain yhtäkkiä pihassa juostessa meni eli epäilimme takajalkaa, koska ontui sitä eikä halunnut laittaa painoa sille. Asiaa tutkittiin ja vaikka näin jälkikäteen asia olisi voinut helpomminkin selvitä, ongelma selvisi Turun magneettikuvauksessa jossa tuloksena ei löytynyt mitään muuta kuin suurentunut eturauhanen ja siinä myös kysta. Sen hoitoon laitettiin Merlinille Tardak-hormonipiikki, joka sitten auttoikin jonkin aikaa. Keväällä Merlinille alkoi taas tulla samanlaisia oireita ja oli haettava taas Tardak-piikki. Valitettavasti se ei enää tehonnut lähes lainkaan kuten lääkäri sanoikin että teho valitettavasti tahtoo hiipua. Kun sitten taas Merlin oli pihan normaalileikin jälkeen kolmijalkainen ja selvästi kipeä, annoin ressukalle särkylääkettä ja tein raskaan päätöksen. Ainoa vaihtoehto oli enää sterilisaatio, joka lopettaa nuo eturauhasongelmat lopullisesti. Tärkeintä on ajatella koiraa ettei se joudu kärsimään. Itse asiassa näin jälkikäteen epäilen, että suurentuneesta eturauhasesta on ollut haittaa myös agilityssä, koska joskus ihmettelin, miksi Merlin välillä menee niin hitaasti esim. pujottelun. Nyt sen ymmärrän ja mietin, kuinka vaikeaa meidän on nähdä koiran kipu.
Merlin on alkanut parantua hyvin, se haluaisi niin leikkiä ja riehua kuin ennenkin vaikka se ei vielä ole mahdollista. On niin helpottavaa huomata, kuinka iloinen ja pirteä se on vaikka ressukka joutuu käyttämään tötteröä sisällä ettei alkaisi nuolemaan haavaa. Nano antaa Merlinin olla ja yhteiselo on sujunut hyvin. Reijakin tuli käymään ja vähän pelkäsi että vastaan tulisi vaitonainen kivulias potilas ja hämmästyi suuresti kun se iloisena meni moikkaamaan niin kuin mitään ei olisi ollut tapahtunut. Tötteröäkin osaa hienosti pään avulla nostaa niin että pääsee hyppäämään sohvalle ja sänkyyn. En tiedä kuinka hyvä on että se hyppii mutta eipä sitä voi oikeastaan estääkään.
Kun jätän koirat kotiin vähäksi aikaa kuten agilitykoulutuksen tai kaupankäynnin ajaksi, tulee huono omatunto, vaikka tiedän että Merlin pärjää hyvin. Siksi olen tällä hetkellä ihan mielissäni, ettei tarvitse mennä töihin.
Kun Merlin on parantunut, voidaan kunnolla keskittyä sen kanssa agilityyn, jos vaikka niitä SM-0 tuloksiakin jossain vaiheessa saataisiin :) Täytyy vaan seurata, ettei Merlinin paino ala nousemaan eli pitää vähentää ruokamäärää...
Puolentoista viikon päästä saa oletettavasti ottaa tötterön pois ja alkaa normaali arki. Kolme viikkoa Merlin on toipilaana agilitystä, jolloin pääsee Nano treenailemaan. Sunnuntaina kävimme hallilla ja Reija meni Napin kanssa ensin, jonka jälkeen oli Nanon vuoro ja se oli ihan innoissaan. Molempien kanssa oli siis oikein hienot treenit! Yllättävää oli, että Nappi muisti hyvin vielä pussinkin vaikka veljensä sitä vähän epäröi... Napin ja Nanon kanssa etenemme agilityssä niiden omaan tahtiin ja sen mukaan mitä keritään käymään. Meillä ei ole mikään kiire päästä kisaamaan, kyllä sekin aika sitten joskus tulee...
Seuraavaksi jännätään Napin & Nanon silmätarkkien tuloksia, se on 10.9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti