Latvia Winner Show 22.3. - 23.3.

MAHTAVAA, MAHTAVAA, MAHTAVAA!
Meillä meni siis aivan putkeen reissu, kukapa olisi uskonut, että tulemme sieltä kotiin tällaisten tuliaisten kanssa!


22.3. tuomari Vladimir Piskay, Slovakia: ERI SA AVO1 PU2 varacacib (siirtyy cacibiksi, koska voittaja on jo CIB)

"strong male, little big, strong head, little short neck, good topline, good angulations, good movement"
vapaasti käännettynä: voimakas uros, voimakas pää, vähän lyhyt kaula, hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset, hyvät liikkeet

23.3. tuomari Otakar Vondrous CZ ERI SA AVO1 PU2 serti, varacacib (siirtyy cacibiksi)

"gute Format, gute Kopf, Scherengebiss, grade opere Linie, steht korrekt, mit gute Winklungen, schöne Behaarung, freie Bewegung"
vapaasti käännettynä: hyvä formaatti = muoto (?), hyvä pää, leikkaava purenta, seisoo oikein hyvillä kulmauksilla, kaunis karvoitus, vapaat liikkeet

Näin tuliaisina meillä kotiin oli Latvian serti ja 2 x varacacibia, jotka siirtyvät jossain vaiheessa cacibeiksi!

Matka oli kaikin puolin onnistunut, suurkiitokset siitä Noralle ja Ninnille, joita ilman en tänne näyttelyyn olisi edes uskaltanut unelmoida lähteväni. Sain heiltä sekä hienon ja turvallisen kyydityksen puhumattakaan erittäin mukavasta matkaseurasta.

Heillä on molemmilla fieldspanieli ja Latviaan oli ilmoitettu vain kaksi niitä, joten heillä oli hyvät mahdollisuudet siellä. Kyllä silti pitää onnistua ja saada se ERI ja SA, ei se mitenkään varmaa ole. Heidän koiransa Nuca ja Casse kuitenkin onnistuivat hienosti siellä molempina päivinä saaden winner tittelit ja kaiken muunkin, onnittelut heille :) . Nuca sai lauantaina uudet viisi titteliä, mahtavat erityisonnittelut niiden johdosta. Meidän pitikin sitten illalla juhlia hienoa päivää kuohuvalla, oli kiva iloita, kun kaikki onnistuivat.

Lauantaina uroksissa voitti Fero, joka sai toivotun sertinsä. Me olimme siis toisia ja Veiko oli kolmas. Sunnuntaina pakkaa sekoitettiin niin, että Veiko voitti, me toisia ja Fero neljäs.
Lauantaina oli kehässä myös veli Mufi, jonka Merlin näki pitkästä aikaa. He tulivat heti juttuun keskenään! Mufi sai ERIn muttei SAta joten ei päässyt uroskehään. Syynä näytti olevan pienuus, Merlinin vierellä Mufi tosiaan näytti vielä vähän kehittymättömältä esim. rintakehän kohdalta. Veli on kyllä myös tosi komea, taitaa mennä toisin päin voitto seuraavalla kerralla Tallinnassa 13.4. jolloin siellä on tuomaroimassa pienistä kooikkereista tykkäävä Markku Mähönen.

Narttuja en kovinkaan paljon seurannut muuta kuin Hilaryä, kaunista nuorta junnutyttöä, on siinä kaunis tyttönen :) ja veti myös kaikki tittelit yms. kotiin.

Onnittelut kaikille onnistujille!!!

Oli mukavaa nähdä tuttujakin kehän laidalla, Kaisa oli siellä miehensä ja koiriensa kanssa,. Toisia omistajia en tunnistanut vaikka varmaan olen kyllä nähnyt joskus.


Kaiken kaikkiaan hieno reissu, hyvä hotelli, hyvää ruokaa, tuli nähtyä uusi maa ja Riika, meillä oli koko matkan hauskaa yhdessä, koirat olivat aivan älyttömän hienosti koko matkan ajan, vaikka joutuivat paljon olemaan häkeissä. Siis voisi sanoa, että tätä matkaa en tule unohtamaan ikinä - myös siksi että oli meidän debyyttinäyttelyreissu ulkomaille :)

Kiitoksia vielä kaikille Merlinin treenaamiseen osallistuneille - arkuuden takia viimeksi Parkanossa saatiin ainoana uroksena vain EH, koska meni melkein paniikkiin miestuomarin kosketuksesta maassa - nyt treeneistä oli selvästi hyötyä, vaikka voitte kuvitella kauhuntunteeni kun näin ettei ole pöytää ja tuomarit tulevat heti kiinni hampaisiin, varsinkin sunnuntaina. Mutta Merlin oli siinä kuin vanha konkari, pieni väistöaskel tuli kun kupeita koeteltiin, mutta siitä ei ollut mitään haittaa. Ja uskon myös, että oli ihan hyvä Merliniä vähän lihottaa - nyt ressukka saakin sitten jatkossa vähän vähemmän ruokaa...

Maanantaina sitten syötiin kotona sertikakkua :) tiistaina olikin sitten aikainen lähtö taas Tallinnaan hakemaan "vähän" juomia... Sekin reissu meni vallan mukavasti ja nyt ollaan kotona ja on tuhat ja sata asiaa, jota pitää ehtiä tekemään, onneksi tämä viikko on talvilomaa!

Nucan ja Merlinin temmeskelyä 2.4.

Valitettavasti tässä on editoimaton versio, kun en osannut mp4 lyhentää...mutta koirilla oli hauskaa, ennen videopätkää, sen aikana ja sen jälkeen :) Tyttökaverina suloinen fieldspanieli Nuca

2.3. - 8.3. Nuca tyttönen, näyttelykurssi

2.3. Merlin tutustuu Nucaan

Ajattelimme Noran kanssa, että kannattaa varmaan tutustuttaa koirat ennen näyttelymatkaa ja niinpä vihdoin saimme aikataulut sovitettua treffeille sunnuntaina. Merlin oli ensin epäileväinen ja murahti pariin kertaan, Nuca taas olisi halunnut heti alkaa leikkimään. Lähdimme pienelle lenkille, jolloin Merlin pääsi samalla vähän haistelemaan. Siinä lenkillä heistä tuli hyvät kaverit J

Lenkin jälkeen menimme Hosiossaaren kentälle, jossa päästimme koirat vapaina kisaamaan. Siellä ei ollut muita, joten koirat saivat temmeltää rauhassa keskenään. Oli hieno katsella, kun Merlin oli oikein elementissään eli juoksemassa ja kuinka hienosti koirat olivat keskenään. Yritän saada jossain vaiheessa videonkin tänne nuorien temmellyksestä :) 

4.3. TVA:n agilityn alkeiskurssi

Treeniryhmään tuli Lelun sijaisena briardi Lotta. Ressukka Lelu jäi kotiin parantumaan leikkauksesta. Lotta meni ensikertalaisena tosi hienosti. Koko porukka oppii hienosti ja tulee hyvin toimeen keskenään. Näin voimme treenata yksittäisiä esteitä samaan aikaan, jolloin tunnista saadaan paljon tehokkaampi. Tänään vuorossa uutena asiana oli puomin alastulon kontaktin opettelua. Nopeasti aika kuluu, tätä kurssia on jäljellä enää kaksi kertaa. Sen jälkeen olen lupautunut vetämään tähän jatkon ja sitten on ajatukset vielä auki, mitä sen jälkeen.

6.3. näyttelykurssi

Osallistuin koirakoulu Välkyn kurssille, jotta saisin apuja Merlinin arkuuteen ennen näyttelymatkaa. Siellä oli myös collie ja japanese chin. Merlin sai taas kokemusta eri ihmisistä ja oikeastaan oli hieno juttu, että collien omistajalla oli kirkkaankeltainen takki ja musta pipo päässä, koska häntä Merlin eniten arkaili. Arkailua oli kyllä enemmän tai vähemmän kaikkien kanssa. Oli tosi hyvä harjoitus: kun sanoi koske, niin koski toisen käteen ja minä sitten palkkasin. Saimme Merlinin koskemaan muutaman kerran keltatakkisen miehenkin käteen. Sitten tuli vielä kouluttajan mies käymään, jonka kättä Merlin sai koskea, häntä se ei aristanut pahemmin.
Kouluttaja sanoi myös, että olisi hyvä saada seisomiseen vähän iloisuutta. Tämä ollaan itsekin havaittu. Merlin pitää sitä niin vakavana asiana, ettei missään nimessä voi häntää heiluttaa.

Me olimme siellä jo ”konkareita” kun toiset olivat vasta näyttelyuran alussa. Minä tunnetusti hölösuuna myös yritän antaa pikkasen vinkkiä, varsinkin kun edellä mainittu mies sanoi, että kaikki neuvo otetaan mieluusti vastaan. Täytyy vaan aina muistaa, että Sari on se kouluttaja, en minä…
Lähdin kurssilta tyytyväisenä, oli onnistunut eka kerta. Toisella kerralla eivät ihmiset enää ole vieraita, jonka vuoksi eka kerta on antoisin. Mielenkiintoista katsoa ensi torstaina, aristaako Merlin enää lainkaan, ainakaan kouluttajaa.

8.3. Nuca
Käytiin moikkaamassa Nucaa heidän agitreenien jälkeen. Hyvin tunsivat jo toisensa ja kisailu alkoi heti :)

Blogin päivitystä...

10.2. Reetta Mäkelän agitunti
Sain ostettua Ninnin tunnin ja pääsin näin Reetan treeneihin. Siellä oli mukava rata, jota menimme pätkissä. Merlin meni muuten hyvin, mutta A:lla ei kunnolla pysähtynyt, vaikka oli namialusta käytössä. Sitä pysähtymistä pitää vaan varmentaa jatkossa treeneissä. Reetta oli sitä mieltä, että hyvin voi ilmoittaa virallisiin, koira osaa kaikki esteet, kunhan vaan ohjaaja varmistaa koiran menemistä vähän enemmän.

15.2. Wecan epikset
Menin Merlinin kanssa ensin 2x mölliradan, heillä sai kisata mölleissä, ellei ole saanut tulosta virallisissa. Sain melko hyvin Merlinin mukaan ja vauhtiakin oli mukavasti – joka aiheutti sellaisen jota ongelmaa ei ole oikeastaan koskaan ennen ollut – lento-A eli jokaisella radalla A:n alastulosta 5 vp L
Ekalta radalta tuli lisäksi 5 vp, kun en katsonut kunnolla koiran linjaa ja siksi Merlin pääsi ohittamaan yhden hypyn. Toisella radalla ei sitten tullutkaan kuin tuo harmillinen A 5 vp, jolla tuloksella tulimme kolmansiksi.

Sitten piti jonkin aikaa odotella avoimen radan alkua.
En varmaan kunnolla ottanut kontaktia Merliniin, kun haahuili omiaan ja teki toisen asian, jota EI KOSKAAN ennen ole keksinyt tehdä, ei siis missään, ei treeneissä, mätsäreissä ei missään eli meni ja pissasi pienen lirin kentälle. Kyllä siinä hävetti! Ei siinä mitään, onhan tuollainen juttu monelle ihan tavallinen, mutta että Merlin teki tuon, olin aivan ymmälläni. No se rata oli kaikkine sekoiluineen hyl. Kun olisi sen verran järkeä liikkunut omassa päässä että olisi heti alkanut palkkaamaan A:lla, toisaalta Merlinillä oli niin kova vauhti päällä, että olin itse auttamattomasti myöhässä. Toinen rata meni paremmin, mutta tuli siitäkin hyl.

Näin siinä sitten kävi, että vaikka oli itsellä ajatus noista Lempäälän virallisista, niin kyllä pitää vaan treenata vielä ja käydä noissa epiksissä. Kyllä nuo kontaktit ja meno pitää saada varmemmiksi.

18.2. kontakteja TVA:n hallilla
Kävin ennen ja jälkeen alkeiskurssin koulutuksen ottamassa Merlinin kanssa kontakteja ja siellä se meni ne aivan loistavasti, niin kuin ei olisi mitään ongelmia ikinä ollutkaan. Ja pysähtyi aina hienosti odottamaan mene-käskyä. No oli tietysti tuttu paikka. Tuo Wecan kisapaikka oli Merlinille aivan uusi paikka uusine esteineen, kaipa sekin vaikuttaa tällaisen aran, herkän koiran menemiseen.

19.2. koirahieroja
Tänään vein taas Merlinin hierojalle – ei sillä pahemmin mitään lihasjumeja ole, mutta eipä hieronnasta mitään haittaa ole ja oikeastaan ajatuksena tässä on se, että Merlin tottuisi vieraan ihmisen käsittelyyn. Nyt pääsimme aloittamaan aika nopeasti, mutta toisaalta tällä kertaa Merlin ei kunnolla pystynyt rentoutumaan koko 1,5 h aikana. Oli kiltisti paikallaan, mutta jos lopetin päästä kiinni pidon, niin nopeasti pää sieltä nousi. Sitten lopuksi pieni näyttelytreeni, Mika sai kopeloida Merliniä – kaikki tilanteet on tietysti käytettävä hyödyksi ennen maaliskuun lopun Latvian reissua.

23.2. PAHA ry:n epikset
Teron hallilla menimme 2x mölliradan ja 2x avoimen radan.

Eka rata oli vähän haahuilua Merlinillä, kun aidan takan olevat tahtoivat kiinnostaa. Mutta toiselta radalta saimme 0-tuloksen ajalla -12,8s. Puomilta ei tullut virhettä, mutta kylläkään ei pysähtynyt. Koska olimme jo kisanneet virallisissa, emme voineet enää sijoittua. Mutta kokemustahan me sinne menimme hakemaan.

Pian olikin jo avoimen rata, n. kakkostason luokkaa. Radalla ei ollut A:ta eikä keinua eikä rengasta, joten tuomari oli laittanut haasteeksi vähän mutkaisemman radan. Ekalta radalta tuli 5vp, kun vedin pujottelun lopussa Merlinin pois liian aikaisin eli oma meno poispäin alkoi liian aikaisin, muuten rata oli ok ja puomin alastulokin parempi ja haahuilua ei ollut juuri lainkaan. Toisella radalla pujottelu meni hienosti eikä mistään nostettu kättä virheen merkiksi. Itse asiassa minä kyllä olisin nostanut jossain kohtaa, jos ihan rehellisiä ollaan. Liian pitkät kaarrokset mutta sitten aika hieno pysäytys puomilla, jeee!
Koska medejä ei ollut kuin kaksi eikä toinen saanut tulosta, me voitimme J eikä mikään nolompi voitto, kun oli sentään nollarata pienellä miinusajalla.

Teimme paikan päällä Merlinille myös näyttelytreeniä, kaverit Tuula ja Anne ”suostuivat” pitelemään ja kopeloimaan Merliniä ja sitten niin teki myös yksi vieras tyttö. No Merlin oli kyllä kaikkien heidän kanssa ihan kaveria ja olisi vaan nuollut naamaa J

Merlin hierojalla 3.2.

Maanantaina oli Merlinillä aivan uusi kokemus: aivan vieras mies (Mika Frigård) hieroo.
Olin kyllä melko epäileväinen, että tuleeko eka kerrasta mitään, kun tietää Merlinin arkuuden. Tämä arkuus oli myös yksi niistä syitä, miksi päätin viimein aloittaa Merlinin hieronnat - sen lisäksi, että oppii vieraan käsittelyyn, niin saa sitten kaikki jumit lihaksista pois ja pidettyäkin loitolla.

Annettiin Merlinin totutella jonkin aikaa, arkuutta selvästi oli hierojaa kohtaan.
Sitten tuli aika, että käytin vähän pakkoa kyljelle laittoon, oli kyllä epäileväinen mutta sain pysymään siinä. Ja vaikka ei pystynyt rentoutumaan melko pitkään aikaan, niin kyllä sieltä sitten jossain vaiheessa se rentoutumisen huokaus tuli ja yllättävää kyllä, Mika sai hierottua ja venyteltyä Merlinin aivan kokonaan. Sitten vielä lopussa teimme vähän näyttelykoulutusta, minä seisotin ja Mika tutki hampaat ja kopeloi, siis Merliniä :).
Meillä riitti kovasti juttua Mikan kanssa, kun oli niin paljon yhteisiä asioita mm. koiramme olivat lähes saman ikäisiä.
Varasin heti seuraavan ajan parin viikon päähän.
Nyt lauantaisin näyttelykoulutusta, tätä hierontaa 1-2 krt/kk ja sitten muutama muu treenijuttu, niin eiköhän siinä olla ainakin parannettu mahdollisuuksia tulevissa näyttelyissä, jos siellä satutaan arvostelemaan maassa.

Parkano RN 1.2.

Niinhän siinä sitten taas kävi, että oli kaikki mahdollisuudet (kuten Raumallakin) ja tuloksena lähes paniikki ja EH. Merlin kun oli siellä taas ainoa uros.

Heti kehän laidalle päästyäni katsoin, ettei sitten ollut kehässä ollenkaan arvostelupöytää ja meidän akilleen kantapää tuntuu olevan maassa arviointi, varsinkin kun sitä ei usein ole ollut. Pöytäarvostelu ei tuota enää Merlinille ongelmia. Siinä vaiheessa kun tuomari tuli rullamittansa kanssa, peli oli oikeastaan pelattu. Merlin aristi kovasti ja meni taaksepäin. Tuomari oli kyllä kiltti ja antoi jopa Merlinille makupalaa, mutta eipä se sekään auttanut. Hän sai kyllä katsottua hampaat ym mutta kyllä sen tiesi että eipä tarvitse unelmoida mistään ERI:stä.  EH tuli kuitenkin, olisi se voinut olla vaikka mitä muutakin. Hyvä arvostelu muuten oli:

2v kookas uros, joka saisi olla tiiviimpi rungostaan, antaa turhan pitkän kuvan, hyvä sukupuolileima, hyvät pään mittasuhteet, voim. kulmakaaret, hyvät silmät, korvat ja korvakorut, erinom. kaula, voim. luusto, eturaajat tulisi olla suoremmat, hyvä runko, hyvä häntä ja hännän kiinnitys, liikkuu hyvällä askelpit. hyvä väri ja karva, tarvitsee vielä kehätottumista

Vaikka mieli oli maassa oman kehän jälkeen, saimme iloita siskon valioitumista. Narttuja oli kaksi nuorissa ja yksi valio. Velda voitti nuoret ja paras narttu-kehässä tuli toiseksi, mutta sai tietenkin sen sertin ja niin Veldasta tuli FIN MVA, vaikka ehti olla 2 v vasta kymmenisen päivää. Kyllä Velda on todella kaunis ja ihana pakkaus, onnea siskolle!!!

Agitreenit 19.1. ja 29.1.

19.1. pääsimme PAHA:n treeneihin Teron hallille, kouluttajana Katja Laine. Oli vähän nostalginen olo, kun Katja on kouluttanut monta vuotta sittenpaljon minua ja Ukia ja koulutti Reijasta ja Nipsusta hyvän agilitykoirakon onnistuen positiivisuudellaan ja kärsivällisyydellään.

Katja oli keksinyt meille oikein kinkkisen ohjauskuvion hypyistä ja putkesta. Merlin meni taas tosi kivasti, ohjaaja hoitaa ne mokailut J Sain hyviä vinkkejä nopeampaan kääntymiseen. Sain olla ylpeä koirastani, kun sitä esittelin nyt ekaa kertaa Katjalle. Oikeastaan olin jo kovasti odottanut, koska saan esitellä Katjalle Merlinin… Kaiken kaikkiaan oli tosi kivat treenit, kiitoksia siitä Katjalle.

28.1. aloitin alkeiskurssin kouluttamisen TVA:lla Noormarkun hallilla. Jospa tällä tavalla pääsisin johonkin treeniryhmään, niihin pääseminen kun täällä varsinkin talviaikaan on todella vaikeaa. En enää oikein pääse eteenpäin näin omalla treenillä, tarvitaan jo ulkopuolisen näkemystä ja vinkkejä. Vielä on auki mitä kesällä tapahtuu, ehdottomasti on kuvioissa mukana myös Harjavallan treenit.
Ryhmä oli tosi mukava, 4 koirakkoa, joista kolmelle agility oli aivan uusi asia ja yhdelläkin alussa koiransa kanssa  vaikka vähän tietoa jo oli. Minusta on aivan upeaa kouluttaa tällaisia alkajia, jotka innokkaina löytävät uuden hienon harrastuksen meikäläisen johdannolla. Kun niitä hienoja onnistumisia ja hauskoja juttuja tapahtuu niin paljon näin ensi alkuun. Voisi verrata koirilla siihen että oppivat lukemaan eli kun jokin vaan naksahtaa päässä ”hei tää menikin näin, kyllä minä tämän nyt ymmärrän, tää onkin kivaa!”

Eilen 29.1. sain ostettua tunnin Reetta Mäkelän koulutukseen TVA:n hallilla. Oli vähän perhosia vatsassa, kun ekaa kertaa olin sinne menossa enkä oikein tietänyt kuvioita. Myös -10 °C pakkanen vähän pelotti, että onko liian kylmä Merlinin odottaa autossa.

Siellä oli valmiina rata, yhteensä 22 estettä, puomi, 2 x A, ei keinua. Rengas ja pituus ja PÖYTÄ.

Me menimme viimeisenä, koska me emme tarvitse enää ohjureita pujottelussa, muut olivat möllitasolla ja tarvitsivat kaikki vielä ohjureita. Oli kiva katsella toisten menemistä ja sitä innokkuutta agilityyn. Pöytää taisi kokeilla kaikki, koska sitä harvoin mennään, meilläkin siitä on todella paljon aikaa.

Sitten tulikin meidän vuoro. Merlinin nenä oli aivan kiinni tekonurmessa ja ajattelin että jaahas miten ihmeessä saan sen keskittymään, mutta innostamisella minä sain kun sainkin sen pään sieltä ylös ja innostumaan agilityyn. Tähän meni oikeastaan yllättävän vähän aikaa tällä kertaa. Ehkäpä tämä aloitus onnistuu kerta kerralta nopeammin, siis hajujen unohtaminen…
Merlin meni mielestäni taas tosi hyvin. Laitoin namialustat puomin ja A:n loppuun ja Reetta hoiti namipalojen laittamisen. Menimme osissa niin että palkkasin muutaman esteen jälkeen. Jopa pöytäkin meni mielestäni hyvin, vaikken edes muista koska sitä oltaisiin menty, ei ainakaan vuoteen. Vähän Merlin katseli mutta sinne se vaan hyppäsi ja odotti käskystä. Reetta oli tyytyväinen menoomme ja sanoi, että nyt täytyy treenata sitä, että kontakteilla koira jää varmuudella odottamaan mene-käskyä vaikka minä olisin missä ja tekisin mitä vaan.
Taas oli tosi kivat treenit, ensi kerran menen hänen oppiinsa 10.2. kun sain ostettua Ninniltä tunnin.
Meillä on hauskasti vähän yhteistä Reetan kanssa kun hänellä on Merliniä vain pari kk nuorempi bordercollie ”Peli”, jonka kanssa hän on nyt siirtynyt 2-luokkaan. Kuulemma on samanlaisia asioita joutunut pähkäilemään koiransa kanssa kuin minä. Koira on pehmeä ja aivan erilainen kuin aiemmat koirat, joten on saanut oppia aivan uusia juttuja. Molemmat saavat olla ylpeitä koiristaan.

Huomenna onkin sitten vuorossa Parkanon näyttely, siellä on neljä kooikkeria. Olisi hienoa, jos nyt saataisiin se toinen serti, sitä ainakin mennään hakemaan :)