Ensilumi 26.10.

äiti, mitä tää valkoinen on???

meidän rakas viiksivallu

Merlin oli lumesta ihmeissään ja Nipsu innoissaan!




En tahtonut millään saada tällaista liikkumatonta kuvaa pojista, kun Merlinistä oli niin kiva lumessa juosta pallo suussa, tai siis mitä pallosta vielä on jäljellä :-)
Nipsukin innostui leikkimään, komentaa molemmissa kuvissa minua menemään karkuun. Kuvassa näkyy vanhuksen hienot alahampaat :-)
Vaikka monia harmittaa lumentulo, minä olen aivan innoissani, koska a) on niin valoisaa b) koirat pysyvät puhtaampina lumessa c) saa ehkä tehdä lumitöitä
eli tervetuloa talvi minun puolestani!

Epikset Raumalla 19.10.



Anne & Niilo

Mira & Wili

me 

Raumalla oli keksitty hieno idea, että järjestetään hyppy-putkirata, jota voivat myös pennut mennä. Näinpä päätimme pentuagilityporukalla tehdä siellä debyytin, menköön sitten syteen tai saveen.
Rata koostui viidestä joko suorasta tai u-putkesta sekä seitsemästä esteestä. Emme ole vielä ikinä yrittäneet tehdä näin pitkää rataa.

Aivan ensimmäisenä lähti Mira ja Wili, koska Wilillä ei oltu hypätty vielä korkeampia hyppjä ja oli mahdollisuus saada rimat alemmas. Kuten meillä kaikilla kolmella, vieraisiin putkiin meno kiusasi, mutta olin heistä todella ylpeä, koska muuten rata meni hyvin, koira oli jatkuvasti hallinnassa eikä keksinyt mitään omiaan. Kyllä se siitä lähtee, hienoa kun Miralla oli uskallusta lähteä tähän.
Sitten menivät Lena & Della ja Pasi & Taika asiantuntijan otteilla radan, oli varmaan hauska mennä vaihteeksi tällaistakin. Oli todella kiva, että he viitsivät lähteä tänne kisaamaan ja katsomaan debyyttiämme.
Sitten oli vuorossa Anne ja Niilo. Kuten Wilillä, putkiin menossa oli ongelmaa, muuten oli hieno nähdä, miten Niilo kuunteli koko ajan. Hyvä juttu!
Siinä sitten sanoin, että minäkin vielä haluaisin mennä tätä korkeutta ja etsimisen jälkeen meidät sitten löytyi paperista maksikoirista...(toivottavasti vaan ei ollut ennustus)
Sitten oli vuorossa me. Hienosti Merlin jäi startissa odottamaan, mutta kuten edellä olevilla putkeen meno tuotti koko ajan hankaluuksia. En vain osannut varmistaa riittävästi tai sitten ei vain mennyt, aiheuttiko viertaat putket/hajut sen, kuka tietää. Ja olin aivan onnettoman hidas, pitää todella alkaa treenaamaan itselle vauhtia. Radassa oli siis kohtia kun Merlin haukkui että mitä nyt pitäisi tehdä. Siitä olin erittäin tyytyväinen, että Merlin seurasi ihan koko ajan minua, vaikka oli aivan uusi paikka. Kyllä se siitä, kunhan saadaan a) Teron avulla kauko-ohjausta b) varmuutta suorittamisiin c) ehdottomasti minuun lisää vauhtia.

Summa summarum, vaikka tuntui että pieleen meni, niin mielestäni kaikilla meistä oli monia asioita radassa, mistä voi olla hyvin tyytyväinen. Nyt vaan jatketaan treenausta Teron hallilla!



Merlin 9 kk ja Nipsu 11 v 3 pv

Merlin 9 kk, nyt ollaan sitten junnuissa! Tässä vähän pöytäharjoittelua...
Mitattiin myös Merlin ja pahasti näyttää 43 cm... mitenköhän tuomarit sen katsovat sitten joskus ensi vuonna.

Otettiin samalla Nipsusta, vanhasta herrasta,  seisomakuva. Aina tulee kovin tummia kuvia Nipsusta, voisikohan johtua siitä että Nipsu on musta :-)

17.10. Nipsu 11 v ja Merlinillä 1. agilityn alkeiskurssitunti

Meidän oma Nipsumme täytti eilen 17.10. 11 v. Kunnioitettava ikä kavaljeerivanhuksella. Vaivoja on toki, mutta kyllä niitä kilometrejä vielä pitäisi olla jäljellä. Nipsu sai sitten lahjaksi vähän herkkuja.

Merlinillä alkoi agilityn alkeiskurssi. Paikalla oli myös pentukaveri Niilo ja kavaljeeri Essi. Hienoa treenata näin pienessä ryhmässä ja kaikki olivat aika lailla samalla viivalla osaamisessa.
Alettiin heti työstää pujottelua kujasysteemillä. Sitten sai itsenäisesti ottaa lyhyttä hyppy-putkirataa. Sitten otimme kolmen hypyn suoran niin että palkka oli viimisen esteen takana. Hyvin sujui, vaikka kylläkin ekalla kerralla hukkasin koiran. Kuten tiesinkin, kuulin, että saan kyllä juosta täämän koiran kanssa :-)

Spanielipäänäyttely 13.10. Hyvinkää

Se oli sitten meidän ensimmäinen erkkarimme. Tuntui ihan ihmeelliseltä, kun siellä oli niin paljon kooikkereita samaa aikaa. Oli kiva nähdä tuttuja ja siinä hässäkässä varmasti näimme monia, jotka tiesimme nimeltä muttemme osanneet yhdistää kasvoja. Taitavat nämä näyttelypäivät olla tällaisia hässäkkäpäiviä ainakin näin ennenkuin tottuu tähän näyttelyhumuun.
Ennen kehää tapasimme Merlinin siskot Nellan ja Veldan (ja omistajat) sekä kasvattajan Tiiun, joka oli tullut Hyvinkäälle kolmen koiransa kanssa: Täpi äiti, Lotte siskopuoli edellisestä pentueesta sekä Mufi veli. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi veli, Pepi. Oli ihana nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa sekä nähdä kuinka kovasti olivat Mufi ja Pepi kasvaneet viime näkemältä. Oli hauska nähdä, kuinka paljon erilaisia sisarukset olivat keskenään. Ennen "omaa" kehää, meni ensin kolme urospentua 5-7kk. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon jännitti. Sitten olikin jo meidän vuoromme, minä ekana ja Mufi-veli Tiiun kanssa takana. Oli erittäin mukava hollantilainen tuomari, joka huomatessaan Merlinin arkailevan, pyysi näyttämään itse hampaat eikä edes tunnustellut kun sanoi vaan ettei kannata pelästyttää. Teki näin kaikille arkaileville pennuille. Merlin meni mielestäni tosi hyvin ja itselläkin sain pidettyä jännitystä vähän kurissa. Tuomari aina alussa kysyy koiran iän, johon minä vastasin "about nine months" (koska vajaan viikon kuluttua täyttää 9 kk) johon tuomari naureskeli, että sitten olisi jo junnuissa. Sitten kun Mufi meni, Tiiu taas vastasi 8 kk, jolloin tuomari sanoi, että hyvin huomaa 1 kk eron. Tiiu oli siihen vastannut, että nämä kyllä ovat veljiä...
En tahtonut uskoa, kun tuomari sanoi, että ollaan ykkösiä! Saatiin kunniapalkintoruusuke ja sitten yllättäen tuli Petteri tuomaan vielä suloisen pienen oranssin ruusukkeen kooikerhondje-yhdistyksen puolesta. Aivan ihana ele sieltä päin :-)
Jäimme siitä paras urospentukehään, jossa sitten hävittiin nuoremmalle kuulemma liikkui paremmin. Näin tällä kertaa, mutta olin tulokseen ja arvosteluun todella tyytyväinen:
"typical dogpuppy with good proportions, good doghead with typical expression good ears with earrings, scissorbite, good neck and toplinen good ribcage, good angulations in front and rear very good bones, good coat and colour, moves very well with good tailcarriage" eli suomennettuna: tyypillinen koiranpentu, hyvät mittasuhteet, hyvä pää tyypillisellä ilmeellä, hyvät korvat ja korvakorut, saksipurenta, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä rintakehä, hyvät kulmaukset sekä edessä että takana, erittäin hyvät luut, hyvä turkki ja väri, liikkuu oikein hyvin hyvällä hännän kantamisella."

Kuvassa Velda & Eija, Nella & Kirsi, Lotte ja Mufi & Tiiu, Pepi & Vesa, Täpi & Sari ja me

Kunniapalkinnolla saimme sieltä käsipyyhkeen ja kaikki saivat vielä osallistumislahjan, jonka sai valita, otin sellaisen pikkuisemman pyyhkeen.
Olisi siellä näyttelyssä hyvin viihtynyt kauemminkin, mutta Reijalla oli seuraavana aamuna aikainen herätys töihin.
Helsingin päänäyttelyssä joulukuussa sitten ei ole lauantaina kiire minnekään, kun olemme siellä vielä sunnuntainakin. Sitten onkin jo ihan tosi kyseessä, arvostelu tulee ihan oikeasti ja kirjataan jalostustietokantaan.

Agitreenit 10.10.

Kävimme Annen kanssa kokeilemassa tänään, miten koirulit menevät, kun on ollut pieni tauko. Tarkoitus olisi mennä 19.10. RKS:n epiksiin, missä järjestetään (myös) pennuille hyppy-putkirata. Niinpä tänään sitten harjoiteltiin juuri tällaista ja sitä miten koira pysyy hallinnassa. Taas täytyi ihaillen todeta, että kyllä Niilo ja Merlin tullaan näkemään vielä usein agilityradoilla :-)
Ja kun olimme saaneet tavarat kannettua takaisin varastoon, muistin että minullahan olisi ollut videokamera mukana. Tämä oli sitten sellainen "svoinnutin tarina" jos joku vielä muistaa sarjasta "sisko ja sen veli".
Hauskaa oli taas, vaikka välillä vähän tihkuttikin. Nyt innolla odotamme ensi viikolla alkavaa agilityn alkeiskurssia Teron hallilla.

Match show 3.10.

Koivulassa Porissa oli tänään hyväntekeväisyys mätsäri. Sinne tietysti piti mennä hakemaan kokemusta. Taas Merlin arkaili tuomaria, mutta hyvää treeniä oli. Niinpä saimme sinisen. Kun pentuja oli 20 kpl joten sinisiä oli 10 kpl ja siksi ajattelimme Reijan kanssa, ettei ole mahdollisuuksia tänään palkinnoille. Yllättäen miestuomari tykkäsikin Merlinistä niin että se tuli neljänneksi. Taas saatiin pokaali ja ruusuke. On se kumma, että vaikka niitä löytyy aika monta meidän kotoa, niin silti aina tuntuu niin mukavalta voittaa niitä. Nyt Merlin oli niin kohelolla päällä, etten onnistunut saamaan samaan kuvaan voittojen kanssa.
Oli erittäin hatun nostamisen arvoista mätsärin järjestäjältä, että myös viitisen ei-sijoittunutta lapsi&koirakisaajaa saivat nätin pikku pokaalin, vaikka oli hyväntekeväisyys-mätsäri.

Elisan ottamat kuvat sieltä
(NIpsukin pääsi mukaan)