Helsinki Winner 2012 ja Winner 2012 päänäyttelyt

Huh huh mikä viikonloppu!
Todella hieno kokemus, kun vaan tässä pikku hiljaa alkaa toipua.
Lauantaina lähdimme mielestämme ihan hyvissä ajoin, muttei mieleemme tullut, että ruuhka voisi olla noin paha. Kun vihdoin pääsimme messarin tontille (n. tunti meni viitisensataa metriä edetessä), meille kerrottiin, että tehkää u-käännös ja menkää Hartwall Areenalle. No sinne sitten kiireesti ja kehän reunalla olimme tasan puoli tuntia ennen. Saimme arvosteluksi EH ja junnu-urosten neljännen eli viimeisen sijan. Merlin oli ehdottomasti kehittymättömin tässä porukassa. Arvostelussa oli kyllä ihan hyvääkin, vaikka itse kohelsin täysin liikkumalla aivan liian hitaasti yms. kaikkea mahdollista.

"Bigger dog. Needs time to mature & develop. Very nice eyes but bit too round in scull and head could be more refind. Needs more stability in front, just a little bit too long in loins, typical in angulations, nice coat quality. could be more twendly on the movement on topline"
En kyllä vielä ole ehtinyt kaikkea sanakäännöksiä hakea joten en edes yritä kääntää.

Sunnuntaina lähdimme sitten jo hyvissä ajoin hotellilta, ettei paikalla sitten olisi paniikkia.
Tunnelma oli jotenkin vapautuneempi minulla ainakin. Sitten huomasimme, että kaikki koirat mitataan. Kehässä meni nyt muuten kaikki hienosti, itse vain kohelsin sen verran, että en saanut nameja (taaskaan) oikeaan aikaan käteen, joten Merlin väisti pöydällä. Muuten olin hyvin tyytyväinen.
Tuloksena oli arvostelu ERI ja neljäs sija kuten eilen.
"liian kookas. urosmainen pää, jossa hieman liikaa pyöreyttä kallo-osassa. Hyvät korvahapsut. melko pyöreät silmät. rungon tulee vielä kehittyä. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Hyvä väritys. hyvä häntä. Liikkeet voisivat olla yhdensuuntaisemmat. hyvät sivuliikkeet. luonne ok.

Sitten oli vielä kasvattajaryhmä, joka sunnuntaina voitettiin. Kovin mietitytti, jäädäkö, koska ei siellä kooikkereilla ole mahdollisuuksia, mutta jäimme sitten ja olemme nyt yhden kokemuksen rikkaampia. n. kolmen tunnin odotus palkittiin yhdellä pikaisella juoksulla voittajakehässä ihmisten taputusten kannustamana. Ihan hieno juttu, vaikka väsytti ja särki jo joka paikkaa, erityisesti jalanpohjia ja selkää.
Ehkäpä näin saimme pienen pilkahduksen julkisuutta lisää kooikkereille :-)

Oli todella kiva nähdä näyttelyssä sisarukset ja heidän omistajansa, kasvattaja sekä kaikki tutut ja tuntemattomat kooikkerit omistajineen. Ehkäpä tässä pikku hiljaa alkaa muistaa heistä vieraampiakin. Tutummilta varsinkin saimme hienosti tsemppiä ennen ja jälkeen kehän, kiitoksia heille!
Onneksi Reijan kanssa tehtiin diili, että hän pitää kuskin hereillä, näin pääsimme turvallisesti kotiin sen jälkeen kun haimme uneliaan Nipsun kyytiin mummun ja papan hellästä hoivasta.

Summa summarum, kivaa oli ja hieno kokemus!