Koska Lahteen oli jonkin verran matkaa, päätimme tehdä samalla pienen "lomareissun" eli vuokrasimme Lahden Messilästä mökin. Mukana oli Reija, Japi, Merlin ja minä. Nipsu oli vietävä mummulaan hoitoon, koska näyttelypaikalle ei saanut viedä turistikoiria.
Mökki olikin hieno, kaikilla mukavuuksilla ja saunakin siinä oli.
Lauantai oli pilvinen ja sateinen, mutta kävimme silti Merlinin kanssa iltakävelyllä hiekkarannalla.
Sunnuntaina sitten näkyi jo aurinkoakin aina välillä.
Näyttelypaikka oli ruuhkainen kuten aina. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja ehdimme vähän jutustella kooikkeriomistajien kanssa. Japi oli mukana ekaa kertaa näyttelyssä.
Sitten olikin jo kehä. Mila sai KP:n ja tuli ROP-pennuksi ennen meitä. Merlin käyttäytyi hyvin vaikka huomasin kyllä jännittyneisyyden. Onneksi tuomari tutki koiran pöydällä. Merlin sai ERI:n ja SA:n! Se oli Merlinin kolmas SA eli pääsimme jatkoon paras uros-kehään. Siellä olimme sitten kolmansia ja saimme varasertin.
arvostelu / Nicola Smolic:
"upper size, correct skull, needs to fill under eyes, correctly angulated, good coat texture, good moves"
Velda-sisko jatkoi tuttuun tapaan hienoja saavutuksiaan tullen tällä kertaa VSP:ksi. Kyllä siellä on varmaan jo palkintokaappi täynnä :) on se niin kaunis ja ihanaluonteinen tyttö!
maanantai 28. lokakuuta 2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
Nipsu 12 v 17.10.2013
Olen huomannut, että tärkeitä asioita kirjoittaa ensin facebookkiin ja joskus jää kirjoittamatta sitten asiasta tänne omaan blogiin.
Meidän ihana vanhus siis pääsi kavaljeereille kunnioitettavaan ikään 12 vuotta. Tein sille kakun tapaisen, jonka sitten suurella innolla söi, saikin enemmän sapuskaa kuin normaalisti. Oli varmaan tyytyväinen, kun normaalisti ressukkaa pidetään pikku nälässä.
Näihin 12 vuoteen on mahtunut paljon iloa ja suruakin. Iloa Nipsulle ja meille varmaan on tuonut eniten agility vaikka sillä jouduttiinkin kisaamaan sekarotuisena. Se ehkä vaikutti osaltaan siihen, ettei kisauraa jatkettu pidempään. Nipsu oli vähän hidas kolmosissa eikä ns. saavutuksia voinut saada esim. piirinmestaruuksia puhumattakaan FIN AVA:sta. Mutta treenejä jatkettiin pidempään. Nyt vanhus onkin ollut jo jokusen vuoden eläkkeellä, mitä joskus jotain pujottelua ja putkea/pussia mennään vanhuksen mieliksi. Tällä hetkellä Nipsu on melko hyvällä mallilla, lenkit ovat melko lyhyitä eli mennään Nipsun jaksamisen mukaan. Lääkityksenä sydän-, nesteenpoisto- ja silmälääkkeet. Jotkut mustat koirat vanhetessaan harmaantuvat, sitä ei ole Nipsulle tapahtunut vain on kasvanut karkeita viiksi/partakarvoja.
Meidän ihana vanhus siis pääsi kavaljeereille kunnioitettavaan ikään 12 vuotta. Tein sille kakun tapaisen, jonka sitten suurella innolla söi, saikin enemmän sapuskaa kuin normaalisti. Oli varmaan tyytyväinen, kun normaalisti ressukkaa pidetään pikku nälässä.
Näihin 12 vuoteen on mahtunut paljon iloa ja suruakin. Iloa Nipsulle ja meille varmaan on tuonut eniten agility vaikka sillä jouduttiinkin kisaamaan sekarotuisena. Se ehkä vaikutti osaltaan siihen, ettei kisauraa jatkettu pidempään. Nipsu oli vähän hidas kolmosissa eikä ns. saavutuksia voinut saada esim. piirinmestaruuksia puhumattakaan FIN AVA:sta. Mutta treenejä jatkettiin pidempään. Nyt vanhus onkin ollut jo jokusen vuoden eläkkeellä, mitä joskus jotain pujottelua ja putkea/pussia mennään vanhuksen mieliksi. Tällä hetkellä Nipsu on melko hyvällä mallilla, lenkit ovat melko lyhyitä eli mennään Nipsun jaksamisen mukaan. Lääkityksenä sydän-, nesteenpoisto- ja silmälääkkeet. Jotkut mustat koirat vanhetessaan harmaantuvat, sitä ei ole Nipsulle tapahtunut vain on kasvanut karkeita viiksi/partakarvoja.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kennelliiton virallinen lausunto
Merlinin viralliset terveystulokset ovat saapuneet:
lonkat B/C
kyynärpäät 0/0
polvet 0/0
Jotkut sanovat, että lonkista saa vähän huonommat tulokset, kun ne tutkitaan nuorempana. Minä olin kyllä näihin tuloksiin aivan tyytyväinen, varsinkin kun näin ne röntgenkuvat ja tiedän, että tuo oikeakin lonkka C on aivan B:n rajalla. Nyt saa sitten huoletta harrastaa agilityä :-)
lonkat B/C
kyynärpäät 0/0
polvet 0/0
Jotkut sanovat, että lonkista saa vähän huonommat tulokset, kun ne tutkitaan nuorempana. Minä olin kyllä näihin tuloksiin aivan tyytyväinen, varsinkin kun näin ne röntgenkuvat ja tiedän, että tuo oikeakin lonkka C on aivan B:n rajalla. Nyt saa sitten huoletta harrastaa agilityä :-)
maanantai 7. lokakuuta 2013
6.10. Match show Pori Toejoki
Aamulla oli perhosia vatsassa ja Reijaltakin kyselin, että kannattaako meidän mennä lainkaan sinne mätsäriin, kun siellä on tuomarina Kirsti Louhi. Päätimme kuitenkin mennä, koska onhan se todella hienoa, kun mätsärissä saa kuulla oikean tuomarin kommentit ja sittenpä tiedetään, kannattaako mennä hänen näyttelyynsä vai ei.
Kun tuli meidän vuoromme, Merlin taas aristeli tutkimista. Kirsti toimi todella hienosti ja sanoi, että anna hänelle makupala, se helpotti Merlinin oloa kummasti. Sanoi sitten että ujouden takia saat nyt sinisen, mutta sinulla on hieno koira, valioluokkaa. Olin aivan äimänä, että mitä, tämä tuomari sanoi noin!!!
Isoja koiria oli 25 kpl, joten sinisissä oli 12 kpl. Sanoin Reijalle, ettei meidän kannata odottaa sijoitusta, koska koiria on kuitenkin niin monta. Sitten tuomari sanoi, että hän valitsee 4 jatkoon ja muille kiitos osallistumisesta. Heti ensimmäiseksi hän sanoi, että kooikkeri, Vau! Ja sydän pomppasi taas...
Sitten hän sanoi, että kooikkeri siirtyy tähän ja mentiin toisen (ison) koiran kanssa yhdessä oparina ja sitten rinki ja sen jälkeen hän sanoi, että ujoudesta huolimatta te voitatte. Mitä, miten tämä oli mahdollista ja vielä tällä tuomarilla!
Seurasimme myös pentuja, joissa oli debyyttiesiintymässä uusi tuttavuus Asta Lucky Nana's pentuja 5 kk ja sitten vanha tuttumme Anne borderterrieripentunsa kanssa. Asta ei sijoittunut tällä kertaa, mutta bortsu tuli meidän kanssa sinisten ykkäsenä BIS-kehään.
Sanoin Reijalle taas, että kun BIS-kehässä on sentään 8 koiraa, niin ei meillä enää ole mahdollisuutta jatkoon, katso nyt millainen maksipokaali siellä on kaikille neljälle. BIS-kehässä sitten tuli kaksi tuomaria tutustumaan ja tarkistamaan koiria ja Kirsti oli ohjiestanut heitä, että antakaa makupalaa, kooikkeri on vähän ujo. Ja suureksi hämmästyksekseni olimme neljän parhaan joukossa ja ujouden takia sitten oltiin neljänsiä. Voitte varmaan kuvitella, että olin tällä kertaa aivan onnesta pää pyörällä. Niin meillä oli sitten kotiin vietäväksi kaksi komeaa pokaalia, kaksi ruusuketta ja ruokaa ja vielä lahjakortti lappupidikkeelle.
Kun olimme siinä jo menossa autolle, Kirsti istui siellä seinän vierellä ja sanoi vielä, että nyt vaan paljon kokemusta koiralle, kehui vielä Merliniä että se on todella hieno ja terveen näköinen :)
Oli aivan mahtavaa kuulla noita hyviä kommentteja tältä tuomarilta ja aivan upeat pokaalit! Olo on kuin olisi voittanut oikeassa näyttelyssä, suurelta osin siksi että oli tämä tuomari ja osin siksi, että oli niin hyvät palkinnot. Nyt sitten suunnitelmaksi ensi vuodelle, että mennään Kirstin tuomaroimaan näyttelyyn. Hän kun tarkistaa kooikkerit vielä pöydällä, niin se on mukavampi juttu Merlinin mielestä.
Oli kiva tutustua siellä Astan omistajiin. Juttelimme kaikenlaisia kooikkerijuttuja ja suosittelin liittymistä facebookkiin jo siksi, että pääsevät koohotin-ryhmään jossa näkee kuvia ja juttuja kooikkereista ja esim. Astan veljen kuvia, joka oli erkkarissa turistina.
Kun tuli meidän vuoromme, Merlin taas aristeli tutkimista. Kirsti toimi todella hienosti ja sanoi, että anna hänelle makupala, se helpotti Merlinin oloa kummasti. Sanoi sitten että ujouden takia saat nyt sinisen, mutta sinulla on hieno koira, valioluokkaa. Olin aivan äimänä, että mitä, tämä tuomari sanoi noin!!!
Isoja koiria oli 25 kpl, joten sinisissä oli 12 kpl. Sanoin Reijalle, ettei meidän kannata odottaa sijoitusta, koska koiria on kuitenkin niin monta. Sitten tuomari sanoi, että hän valitsee 4 jatkoon ja muille kiitos osallistumisesta. Heti ensimmäiseksi hän sanoi, että kooikkeri, Vau! Ja sydän pomppasi taas...
Sitten hän sanoi, että kooikkeri siirtyy tähän ja mentiin toisen (ison) koiran kanssa yhdessä oparina ja sitten rinki ja sen jälkeen hän sanoi, että ujoudesta huolimatta te voitatte. Mitä, miten tämä oli mahdollista ja vielä tällä tuomarilla!
Seurasimme myös pentuja, joissa oli debyyttiesiintymässä uusi tuttavuus Asta Lucky Nana's pentuja 5 kk ja sitten vanha tuttumme Anne borderterrieripentunsa kanssa. Asta ei sijoittunut tällä kertaa, mutta bortsu tuli meidän kanssa sinisten ykkäsenä BIS-kehään.
Sanoin Reijalle taas, että kun BIS-kehässä on sentään 8 koiraa, niin ei meillä enää ole mahdollisuutta jatkoon, katso nyt millainen maksipokaali siellä on kaikille neljälle. BIS-kehässä sitten tuli kaksi tuomaria tutustumaan ja tarkistamaan koiria ja Kirsti oli ohjiestanut heitä, että antakaa makupalaa, kooikkeri on vähän ujo. Ja suureksi hämmästyksekseni olimme neljän parhaan joukossa ja ujouden takia sitten oltiin neljänsiä. Voitte varmaan kuvitella, että olin tällä kertaa aivan onnesta pää pyörällä. Niin meillä oli sitten kotiin vietäväksi kaksi komeaa pokaalia, kaksi ruusuketta ja ruokaa ja vielä lahjakortti lappupidikkeelle.
Kun olimme siinä jo menossa autolle, Kirsti istui siellä seinän vierellä ja sanoi vielä, että nyt vaan paljon kokemusta koiralle, kehui vielä Merliniä että se on todella hieno ja terveen näköinen :)
Oli aivan mahtavaa kuulla noita hyviä kommentteja tältä tuomarilta ja aivan upeat pokaalit! Olo on kuin olisi voittanut oikeassa näyttelyssä, suurelta osin siksi että oli tämä tuomari ja osin siksi, että oli niin hyvät palkinnot. Nyt sitten suunnitelmaksi ensi vuodelle, että mennään Kirstin tuomaroimaan näyttelyyn. Hän kun tarkistaa kooikkerit vielä pöydällä, niin se on mukavampi juttu Merlinin mielestä.
Oli kiva tutustua siellä Astan omistajiin. Juttelimme kaikenlaisia kooikkerijuttuja ja suosittelin liittymistä facebookkiin jo siksi, että pääsevät koohotin-ryhmään jossa näkee kuvia ja juttuja kooikkereista ja esim. Astan veljen kuvia, joka oli erkkarissa turistina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)