Lähdimme aamulla ajelemaan asuntoautolla kohti Kurikkaa, saimme Japin tulemaan kuskiksi :)
Säätiedotus lupaisi sade- ja ukkoskuuroja, joten otimme varoiksi teltan ja koirakärryt mukaan.
Matkalla oli pätkä soratietä ja mietittiin, että jos vaikka mentäisiin kotiin Parkanon kautta.
Kentälle kävellessämme tulikin sitten samaan aikaan kolmas kooikkeri Aava omistajineen. Tyttönen oli oikein nätti ja kiva luonteeltaan.
Siellä paikan päällä ilma ei näyttänyt niin huonolta että tarvitsisi laittaa telttaa, toisaalta sitten myöhemmin sitä vähän harmittelin...
Jännitimme mitä tuomari mahtaa sanoa nuoristamme. Sitten kehä jo alkoikin ja menin Nanon kanssa ensin kehään. Tuomari tarkasti kooikkerit maassa. Hän sanoi että sinullahan on tässä oikein lupaavan näköinen koira ja hymyili. Jes, jännitys väheni kummasti ja aloin vaan nauttia tilanteesta :) Hän juoksutti meitä pariin kertaan ympäri ja kerran edestakaisin. Ja sitten seisottiin ja tulos ERI ja SA eli ainoana uroksena PU1 ja serti :) Tuomari hymyili ja kysyi monesko serti taisi jo olla ei ainakaan ensimmäinen johon vastasin, että taisi olla kahdeksas...
Nanon arvostelu: ROP sert
"Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea tiivis tasapainoinen uros, hyvä kallo-osa kaunis väri päässä, hyvät korvakorut, kaunis runko upeat kulmaukset, lämmin väri hieno pitkä häntä, tasap. liikkeet erittäin tasap. kokonaisuus"
Sitten oli Aavan vuoro, tyttö esiintyi oikein hienosti ja liikkuminen näytti mukavan vapaalta. Tuomari kuulemma oli kertonut EH:n syyksi sen että saa vielä kehittyä ja olihan se niin, mutta nätti tyttö tästä kehittyy. Tuomari meni kehässä oikein kivasti hätistämään ampiaisen heidän kimpustaan :)
Napin vuoro tuli ja sitäkin piti jännittää. Nappi esiintyi taas niin hienosti ja maassa tutkiminenkin meni hyvin. Ympäri pari kertaa ja tulos ERI ja SA eli Napista tuli PN1 ja pääsimme jo kolmannen kerran Suomessa samaan ROP-kehään :) hyvä tyttö!
Ja niin menimme kehään ja Nano veti pidemmän korren taas. Tuomari sitten vielä minulle sanoi, että nähdään sitten ryhmäkehässä että kannattaa tulla. Mietin tovin, mitä sillä mahtoi tarkoittaa kunnes ymmärsin että hän on myös siellä ryhmäkehässä tuomarina. Toisaalta olihan hänellä vielä monta rotua arvosteltavana, ettei voinut tietää kuinka upeita yksilöitä siellä vielä tuli mutta ehkäpä toiveita oli tällä kertaa jopa pärjätä johonkin asti isossa kehässä, jota emme olleet vielä päässeet kokemaan.
Kehän jälkeen oli parin tunnin odottelu ja saimme asuntoautossa vähän huilailla. Merlinkin oli niin mielissään kun sai olla porukoissa mukana.
Jouduimme jonkin verran odottelemaan ryhmäkehää ja sieltä se sadekuurokin valitettavasti tuli mutta onneksi ukkonen pysyi loitolla vaikka vähän kentälle kuuluikin.
Ryhmäkehä oli yhdistetty 7&8 joten koiria isossa kehässä oli minun laskujen mukaan 20 eli enemmän kuin normaalisti. Kivasti tulee vereen adrenaliinia kun oma numero kerrotaan tulevan kehään seuraavaksi :) ja sinnehän me menimme, Nano kulki niin hienosti ettei haistellut lainkaan maata. Tuomari juoksutti meitä neljän ryhmissä ja pääsimme aina vaan jatkoon! Olin aivan haltioissani jo että pääsemme palkinnoille että ollaan neljänsiä mutta päästiin peräti kolmansiksi ja tuomari naureskeli antaessaan hirmu ison ruusukkeen että mitä sanoin, näin pitkälle pääsitte :) huh huh mikä mahtava onnen tunne, Nano oli ryhmäkehän 20 koirasta kolmas!!! Voiko uskoa todeksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti