sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Latvian näyttelyreissu 29.9. - 2.10.2017

Syyskuun viimeinen viikko oli raskas, koska olin tiistai-torstai Alihankintamessuilla ständillä. Torstaina sitten oltiinkin sovittu, että lähden aiemmin, koska oli illalla vielä kovasti tekemistä ennen reissuun lähtöä esim. Nanon pesu. Olin ilmoittautunut Annen kanssa Maskun koirakerhon järjestämään bussimatkaan. Näin ei tarvinnut ajaa itse kuin Turkuun ja takaisin.

Perjantaina aamulla klo 3:30 Verson nokka lähti kohti Turkua mukana allekirjoittanut, Nano ja hirveä määrä kamaa mukaanlukien koirarattaat. Tästä vähän keskusteltiin, että voiko ottaa, jos auto täyttyy isoista koirarattaista. Niitä ei kuitenkaan montaa tullut, joten sain siihen luvan. Helpotti kovasti kun ei tarvinnut raahata metallihäkkiä hotellihuone - näyttelypaikka - hotellihuone. Enkä uskalla Nanoa jättää valvomatta rattaisiin. Todennäköisesti se olisi ollut siinä ihan nätisti, mutta huoneessa oli Nanolle vieras kooikkerityttönen, Ariel, niin en halunnut ottaa riskiä, että Nano rikkoisi kalliit rattaat sinä aikana kun olemme syömässä.

Yhteiselle matkalle tuli kivasti monenlaista rotua, pienestä isompaan. Myös tuttuja aiemmilta reissuilta oli mukana. Oli kiva nähdä taas heitä ja tutustua uusiin koiraihmisiin.
Matka meni oikein kivasti ja pidettiin ihan hyvä määrä pysähdyksiä koirien ulkoilutusta varten.


Riikassa yövyimme 3 yötä Best hotellissa. Siellä myös söimme joidenkin ihmisten kanssa kaikkina kolmena iltana. Väsytti sen verran ettei jaksanut enää lähteä minnekään. Tosin olisi kyllä ehtinyt, koska palvelu oli kovin hidasta, onneksi ruoka oli hyvää.

Kauhistelimme koiralenkeillä kuinka huonossa kunnossa suurin osa taloista oli Riikassa, eikö siellä ole rahaa vai halua rempata niitä... Ja koiria näkyi oikeastaan vain ja ainoastaan korkeiden aitojen takana haukkumassa, no yksi kyllä istui avoimen ikkunan ikkunalaudalla. Todella vähän oli täkäläisiä koiria, siksipä meidän koirat herättikin jonkin verran kiinnostusta.

Sitten oli näytelmien vuoro. Meidän kehä oli vasta iltapäivällä kahden aikoihin, sinne oli tulossa yllättäen yhteensä 11 kooikkeria. Myös ruotsalaiset olivat innostuneet lähtemään sinne kuuden koiran kanssa.

Jo etukäteen olin katsonut tuomaripulinasta, että lauantain tuomari tykkää sirommista, joten ei minulla ollut kovia odotuksia ja niin siinä kävi että minun "strong boy" voitti kyllä toisen ruotsalaisen valiouroksen, mutta tuomari ei antanut SA:ta kuin juniorille, joka oli nätti Riemu. Siihen ja omistajaan tutustuttiin Helsinki KV näyttelyssä. Niinpä uroksissa voitti Riemu saaden sertin ja juniorivoittajatittelin eikä voittajatitteliä jaettu uroksille lainkaan.

Nanon arvostelu: Tuomari Inese Pablanka (Latvia): ERI
"nice type but a bit heavy, good bones, correct body, nice enough expressive head, good ear set, need more market (?) in fr.chest & better front, good tail set & ribcase, typical colour & coat, must have more temperament in movement"
- kyllä Nano liikkuikin vähän laiskasti kehässä (vaikka sitä kovasti yritinkin piristää) eli oli ihan oikein viimeinen kommentti...

Nartut olivat sirompaa sorttia, joten siellä tuomari jakoi myös SA:ta. Myös matkakumppani Ariel sai SA:n ollen hienosti PN3, mutta edellä oleva tarvitsi sertin. Prinka oli hienosti PN2 ja ruotsalainen narttu oli ROP.

Näin ei valitettavasti saatu lauantain tuomisia kuin kivoja ostoksia näyttelypaikalta. Täkäläinen kierreperuna oli sen näköinen että oli pakko maistaa vaikka olikin rasvassa paistettu.

Sunnuntaina 8-ryhmällä oli vielä erkkari, johon osallistuimme. Ruotsalaiset eivät olleet huomanneet lainkaan tätä näyttelyä ja muut suomalaiset halusivat lähteä kotimatkalle jo lauantaina, joten kooikkerikehässä oli tasan kaksi eli Nano ja Ariel. Eli hyvät mahikset saada serti :)

Tuomarina oli puolalainen Jolanta Kawecka. Ei puhunut mitään kehässä ja pelkäsin jo pahinta, ilmeestä ei saanut mitään selvää, tykkääkö vai ei. Siinä vaiheessa kuitenkin tuli helpotus, kun tuomarisihteeri kysyi otatko sertin vastaan, juu juu totta kai! Ja sitten tuli tuomari vielä pöydän takaa, levitti käsiään ja toisti "beautiful, beautiful, beautiful!!!" Voitte kuvitella kuinka ihanalta se tuntui :)
Sitten oli Arielin vuoro. Epäilen suuresti, että tulokseen vaikutti se, että Ariel joutui kehään heti massiivisen Nanon jälkeen, niin se ei saanut harmillisesti sertiä. Ariel esiintyi todella mallikkaasti noin nuoreksi koiraksi, heidän kehäänsä oli tosi kiva katsella molempina päivinä.
Nano oli siis ROP ja pääsi isoon kehään.

Iso kehä oli nopea, osallistumislahjana kaikille jaettiin skumppapullo :)

Nanon arvostelu oli venäjäksi, mutta jotain tällaista siinä oli: 
"Uros on perusteellinen (?), tyypillinen rodultaan, oikein hyvä anatomia, luonne ja liikkeet ovat täydellisiä"
Nano tuore LV & Balt MVA
Nano on siitä ihana, kun se osaa aina ottaa rennosti missä mennäänkin, ei hermoile turhia kuten omistajansa, ei vingu autossa eikä mene maha sekaisin. 
Ja Nanolla on tämän reissun jälkeen peräti 12 titteliä!

Menimme vielä yöksi samaan hotelliin ja paluumatka alkoi vasta maanantai-aamulla. Mukavasti meni loppumatkakin ja kotona olimme väsyneinä illalla yhdeksän aikoihin.

Summa summarum, oli oikein kiva matka, mukava matkakumppani (Anne, suuret kiitokset että lähdit mukaan, meillä oli hauskaa ja Ariel oli ihanan lutunen tyttönen <3 ) ja tietysti kiva porukka :)
Jäi taas paljon hyviä muistoja ulkomaan reissusta! Kiitoksia kaikille matkasta!

Nyt on Baltia valloitettu, mihin katse seuraavaksi, länteen?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti