Käytiin tarkistuttamassa Merlinin sydän ja silmät, kun sellainen mahdollisuus tuli... huomasimme sattumalta eläinlääkäriaseman seinällä. Ajattelin, että eipähän siitä mitään haittaakaan ole, sittenpä tietää, että onko kaikki ok niiden osalta ja vielä ihan virallisesti.
Merliniä jänskätti, vaikka sai nameja... muisti kyllä paikan ja vaikka siellä ei olla ikinä mitenkään satutettu sitä, niin ei silti oikein paikasta tykkää. Siksipä varoiksi laitettiin sille kuonohihna. Ihan kiltisti se sitä piti, vaikka kyllä näytti ihan ressukalta.
tutkimukset tehtiin aika nopeasti ja tulokset olivat hienot, ei mitään huomautettavaa sydämessä tai silmissä :)
Sen illan Merlin oli kuin anova saapasjalkakissa, joka suurine silmineen katselee... kun ne pupillit olivat niin isot, että silmät näyttivät ihan mustilta.
Iltapäivällä se oli jo kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut, lempipaikalla seuraamassa lintuja
Viikonloppu oli varattu Eijan vierailulle ja näyttelylle. Menimme Jyväskylään jo lauantaina, jotta kerkiämme käymään Eijan luona. Harmilloisesti agikisat olivat vain kolmosille lauantaina ja näyttelypäivänä olisi sitten ollut ykkösille ja kakkosille. Olisi mennyt kaksi kärpästä samalla iskulla. Mutta ehkä siinä olisi ollut jo liikaa ohjelmaa.
Oli kiva tavata taas Eija ja Velda sekä kaikki cavat... oli siinä monta ihanaa rapsuteltavaa. Veldasta ei vielä tiineys päälle näkynyt, mutta kovin ahne näytti olevan makupaloille. Merlin tuli hyvin toimeen kaikkien Eijan cavojen kanssa ja ... on se Velda aivan valloittava pakkaus!!!
Eija oli yllättäen muistanut, että tarvitsisin rahia Nipsulle, kun se ressukka ei oikein pääse kunnolla enää hyppimään sänkyyn ja pois. Kiitoksia kovasti, tuli kyllä todella tarpeeseen :)
Su aamuna sitten lenkin lisäksi vain laiskottelimme, kun odotimme koska kannattaa lähteä Paviljonkiin ajelemaan. Tavoitteena en edes ajatellut sertiä vaan tavoitteena oli päästä PU-kehään. Ja tämä tavoite saavutettiin - ihan hyvä niin. Tuomari oli ihan mukava vanhempi mies.
Manuel Loureiro Borges, arvostelu ERI SA AVO1:
" nice head and expression, good neck and topline, good proportions, nice coat, good front, strong bone, good angulations, nice mover"
Eipä siinä lukenut mitään negatiivista, mutta selvästi oli turkkituomari, ja Merlinillä on tällä hetkellä karvalähtöä...vaikkakin luki että nice coat...
Oli kiva tavata taas tuttuja :)
Kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu, vaikka kotimatka oli aika raskas ajaa.
Sunnuntaina oli ykkösille ja kakkosille kolme rataa, jotka pidettiin kakkosille käänteisessä järjestyksessä hyppy-, agi-, ja agirata.
Katselin jo ykkösten hyppyrataa, että eipä ole kovin helppo pujotteluun meno. Meillä se oli vähän samanlainen eli melko kinkkinen. Päätin sen mennä eri tavalla kuin muut, sitten sen näkee miten käy. Muuten rata oli ihan mukava.
Selvitimme alun vaikean kohdan mallikkaasti ja Merlin meni hienosti pujotteluun oikein. Sitten ... kuten aina joskus itse pitää jotain helpohkoa kohtaa itsestäänselvyytenä... niin nytkin ja hypystä tuli kielto-vitonen ja kun Merlin siitä lähti kiertämään putkea niin aikaa kului, mutta onneksi ei mennyt putkeen sieltä väärästä päästä. Eli tulos 5,04 ja sijoitus silti 2. ei paha :)
Toinen rata oli agilityrata. Tässä ei ollut mielestäni niin pahaa ansakohtaa, vaikka alkua vähän piti miettiä että miten ja kumpaa kautta ohjaan. Ei mikään helppo rata mutta mahdollinen.
Toisen hypyn jälkeen tuli Merlinille melko pitkä kaarros ja mietin jo että mihin mahtaa mennä... mutta tuli kuitenkin ja vedimme mallikkaasti lopun radan. Ajattelin mielessäni että 0 virhettä miten aika? oli aliaika n. 4 s eli nyt olisi luva mahdollinen, miten muut 5 koirakkoa mahtoivat mennä. Kaksi luvaa olisi tarjolla, jännitys lisääntyi tuleeko vai ei ...JA SE TULI, MEIDÄN EKA LUVA KAKKOSISSA!!! Ja vielä prameasti luokkavoitolla :) Toisen tulos oli peräti 15 vp joten ei ollut mikään helppo rata.
Kolmannelle radalle lähdin jo ilman mitään tulospaineita ja se näkyi myös Merlinissä, käveli ja haisteli pujottelussa ja ihme kyllä se meni oikein, yleisö taisi oikein huokaista siinä kohtaa. Sitten sain sinne järkättyä yhden hyppykiellon ja sitten ihan päästin A:lle kun piti mennä putkeen. ja hyl mutta ei harmittanut yhtään, annetaan toisillekin mahdollisuus palkintoihin :)
Palkintoina oli kivasti sekä ohjaajalle että koiralle, tuo vinkuankka oli ehdoton ykkönen. Pikkasen toivoin luva-ruusuketta, mutta eihän sitä aina anneta.
Onneksi Nipsukin on nyt ollut vähän parempi (kk sitten tuli paha välikorvan tulehdus joka meni tasapainoelimeen ja sitten levisi leukaan ja oli jo lähellä viimeinen piikki viime maanantaina) niin ei tarvinnut sitä murehtia ja sai keskittyä agilityyn.
Nyt sitten innolla katsoin kisakalenteria, mutta harmikseni näin, ettei siellä mitään kauhean montaa kisaa enää ole meidän loman jälkeen. Kova tavoitteeni kun oli että päästäisiin kolmosiin jo tänä vuonna. No se jää nähtäväksi - on meidän kisaura ollut tähän mennessä ihan mainio - ollaanko kertaakaan tammikuun kisojen (kokeilukisa...) jälkeen käyty kisoissa niin ettei olisi tullut sijoitusta tai 0-tulosta, ei varmaankaan :)
Salaista asetta piti mennä heti kokeilemaan mätsäriin. Ja se toimikin aika hyvin, välillä aina sain Merlinin hyvinkin iloiseksi ja korvat ylös. Tavoitteita tällä kertaa ei ollut, oli ajatus vain kokeilla tuota uutta juttua.
Sieollä oli myös toinen kooikkeri Arttur, joka pienempänä meni pieniin aikuisiin, me taas menimme koon takia isoihin aikuisiin.
Kävikin sitten niin hauskasti, että molemmat voitimme omissa ryhmissämme siniset!!! Hieno pokaali ja ruusuke ja vielä vähän koiranruokaakin, hieno juttu ja hienot palkinnot!
Ellei ainutkertaista niin varmasti harvinaista kuitenkin oli se, että kaksi kooikkeria oli mätsärissä isossa kehässä :)
Kumpikaan meistä ei sitten siellä enää päässyt palkinnoille, enkä sitä olettanutkaan. Olihan se jo mahtava juttu, että voitettiin siniset, joita kuitenkin oli kymmenisen koiraa. Hienoa Merlin!
Suurin toivein lähdimme ajelemaan kohti Hyvinkäätä, kun tuomarina oli kookkaammista tykkäävä tuomari Helin Tenson. Ajattelin, että nyt olisi meidän vuoromme saada serti.
No niin siinä sitten kävi, että muuten tykkäsi kovasti, mutta kun Merlin piti koko ajan korvia luimussa, niin siitä sitten vähensi SA:n. Ei ollut itku kaukana. Kokeiltu ollaan, että vaikka kuinka yritän, niin eivät ne korvat sieltä nouse kun ollaan kehässä seisomassa. Muuten ne kyllä nousevat pienimmästäkin kehotteesta.
Tuomarin arvostelu:
erinomaiset mittasuhteet omaava hyvin maskuliininen vahvaluustoinen uros jolla hyvä kuono. Ilmettä häiritsee hieman pyöreä kallo ja matalalle kiinnittyneet korvat. upeat korvakorut, kaunis ylä- ja alalinja, tasapainoisesti kulmautunut. hyvä häntä, turkki ja väri. kauniit liikkeet.
Ja niin vahvasti päätin tämän jälkeen että hankin sen MVA:n Virosta kun ei kerran Suomesta tule... kunnes olin jo varaamassa hotellihuonetta seuraavaan Suomen näyttelyyn. Eli pyyhettä ei heitetä kehään vieläkään :)
Nyt otetaan käyttöön salainen ase korvien nostamiseen.
Aamulla lähdimme ajelemaan asuntoautolla kohti Tamperetta, koirat, mieheni Japi ja minä. Tällä kertaa Reija ei päässyt tulemaan mukaamme.
Siellä oli tarkoitus kisata kakkosten kaksi agilityrataa.
Tutustuimme ihanaan kooikkeripentuun Adyan tyttöön Mendikan Baia Bonita, omistaja juttelikin meidän kanssamme kisojen aikana ihan ajan kanssa aina välillä kun kerkisi.
Ja yllätysten yllätys, yhtäkkiä vastaan kävelivät Japin veljentyttäret Milka ja Marjo, olivat kyläilemässä ja tulivat samalla katsomaan kisoja. Oli heille myös täysi yllätys että me olemme siellä, mikä yhteensattuma! He kun kuitenkin asuvat n. 100 km päässä Tampereelta, niin ei olisi tullut mieleenkään että he siellä ovat.
Kisoissa oli myös kaverit Leena & Kalle, Leena kolmen koiransa kanssa sekä Virpi valmentajamme Reetan Pelin kanssa.
Ensin tuomarina oli Anne Viitanen, josta Reetta sanoi, että voi olla vähän kinkkisemmät radat, toisella radalla oli Kari Jalonen.
Ja siinä kun katselin ykkösten rataa, niin tein saman johtopäätöksen - ei ollut mikään helppo rata heillä. Eikä sieltä sitten paljon tullutkaan tuloksia.
Sitten olikin jo meidän ratamme eikä se mikään mahdoton ollut, pahimmaksi ansakohdaksi ajattelin putki-puomiyhdistelmää, mutta ajattelin onnistuvani. Enkä onnistunut...Muilta osin rata oli ihan hieno ja Merlinillä oli ihan mukavasti vauhti päällä.
Vaikka radalla ansakohtia oli, niin kyllä tämä olisi pitänyt olla mahdollista hanskata - kuitenkin tuli todella vähän tuloksia tästäkin.
Toinen rata oli sitten Kari Jalosen käsialaa - mielestäni hänellä on aina kivoja ratoja - kuten oli tälläkin kertaa. Oikein mukava rata - ei kukaan voinut sanoa sitä vaikeaksi. Kolmannen esteen kohdalla olisi ehdottomasti kannattanut tehdä jaakotus, mutta vierastan vielä vähän sitä, vaikka tiedänkin sen hyvät puolet, siispä tuli pitkä kaarros kuten muuallakin aivan turhaa ajan hukkaa,. Merlin meni muutenkin jotenkin hitaalla tempolla, jopa käveli pujottelussa, joka ei ole sille ihan normaalia ja ehkäpä sen takia tuli sitten lopussa liian aikaisin pois ja siitä vitonen. Videota kun jälkeenpäin katsoi, niin ihmetteli miksei meille enempää yliaikaa tullut kuin 2,54 s oli se sen verran hidasta menoa välillä. Yllättäen silti pääsimme tällä tuloksella toisiksi! Vaikka oli 8 kisaajaa ja helpohko rata...ainakin minun mielestäni. Hassu juttu oli, että Virpillä ja Pelillä meni radat samoin tuloksin eli ekasta hyl ja tokasta 5 ja kakkosiksi :)
Kisojen jälkeen vielä bongasin Kaisan, joka oli tullut kisaamaan Veikon kanssa. Kaiken kaikkiaan mukava kisapäivä - eihän meillä mikään kiire ollutkaan kolmosiin, kun kakkosissa voi jopa tällaisella tuloksella päästä palkinnoille :)
Nipsu alkoi yhtäkkiä viime sunnuntai-aamulla kääntää koko ajan päätään ja sitten horjua kovasti sille puolelle korvaa. Ensin pelästyin jotain halvausta, mutta sitten Reija sanoi, että todennäköisesti on sisäkorvantulehdus.
Onneksi sain jo maanantaiksi lääkärin ja hän oli Reijan kanssa samaa mieltä. Korvat puhdistettiin ja lääkekuuri päälle. Nipsu muuten on kovin pirteä eikä yhtään tunnu huomaavan että on jotain omituista eli ei ole pahemmin kuitenkaan kipuja. Samat leikit ja lenkit on tehtävä silti.
Lääke ja puhdistukset ovat alkaneet vaikuttaa ja perjantaina lääkärikäynnillä todettiin Nipsun olevan jo paremmalla mallilla. Pikkasen vielä kääntää päätä ja joitakin horjahduksia tulee välillä, mutta muuten tuntuu jo melko normaalilta. Sen verran Nipsu kuitenkin tajuaa häiriötä tasapainossa, ettei itse hyppää sängylle eikä alas siitä ...onneksi.
Oli kyllä viikon alussa niin kamalaa katseltavaa, että meinasi itku tulla ja kuten lääkärikin sanoi, niin jos oltaisiin nähty että Nipsu asiasta kärsii, niin olisi pitänyt tehdä toinen päätös. Mutta hyvä näin, meidän vanhus sai vielä lisää aikaa ja ehkäpä päästään vielä juhlimaan rakkaan kavaljeerimme 13v päivää 17.10.
Hauska juttu siellä Ulvilan kunnan eläinlääkärillä kävi (jossa siis kävimme eka kerran) eli kun hän kysyi koiran ikää ja sanoin että täyttää kk päästä 13 v niin hän oli aivan ihmeissään, että miten tuon näköinen koira voi olla noin vanha että hän on nähnyt paljon vanhemman näköisiä paljon nuorempia koiria. Ja sanoi, että on sitten todellakin vanhin hänen hoitamansa kavaljeeri. No onhan se totta, että nuorelta Nipsu näyttää, kun ei ole yhtään harmaantunut. Pidetään nyt peukkuja meidän Nipsu-vanhuksellemme että tästä kokonaan parantuisi.
Sillä on myös hormonikapselin vaikutus loppunut, vuosi sitten suunnilleen laitettiin viimeksi. On selvästi piristynyt ja jopa onnistunut kepittelemäänkin, että voi ne hormonit vielä noinkin vanhalla hyrrätä :) Merlin vaan on kovin kummissaan uusista hajuista ja välillä tuntuu ajattelevan, että hei Nipsu onkin tyttö uusine hajuineen ja pitää välillä toppuutella, että antaisi Nipsun olla rauhassa. Ihan liehittelee kuten narttuja, voi sitä höppänää :)