Spanielipäänäyttely 13.10. Hyvinkää

Se oli sitten meidän ensimmäinen erkkarimme. Tuntui ihan ihmeelliseltä, kun siellä oli niin paljon kooikkereita samaa aikaa. Oli kiva nähdä tuttuja ja siinä hässäkässä varmasti näimme monia, jotka tiesimme nimeltä muttemme osanneet yhdistää kasvoja. Taitavat nämä näyttelypäivät olla tällaisia hässäkkäpäiviä ainakin näin ennenkuin tottuu tähän näyttelyhumuun.
Ennen kehää tapasimme Merlinin siskot Nellan ja Veldan (ja omistajat) sekä kasvattajan Tiiun, joka oli tullut Hyvinkäälle kolmen koiransa kanssa: Täpi äiti, Lotte siskopuoli edellisestä pentueesta sekä Mufi veli. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi veli, Pepi. Oli ihana nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa sekä nähdä kuinka kovasti olivat Mufi ja Pepi kasvaneet viime näkemältä. Oli hauska nähdä, kuinka paljon erilaisia sisarukset olivat keskenään. Ennen "omaa" kehää, meni ensin kolme urospentua 5-7kk. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon jännitti. Sitten olikin jo meidän vuoromme, minä ekana ja Mufi-veli Tiiun kanssa takana. Oli erittäin mukava hollantilainen tuomari, joka huomatessaan Merlinin arkailevan, pyysi näyttämään itse hampaat eikä edes tunnustellut kun sanoi vaan ettei kannata pelästyttää. Teki näin kaikille arkaileville pennuille. Merlin meni mielestäni tosi hyvin ja itselläkin sain pidettyä jännitystä vähän kurissa. Tuomari aina alussa kysyy koiran iän, johon minä vastasin "about nine months" (koska vajaan viikon kuluttua täyttää 9 kk) johon tuomari naureskeli, että sitten olisi jo junnuissa. Sitten kun Mufi meni, Tiiu taas vastasi 8 kk, jolloin tuomari sanoi, että hyvin huomaa 1 kk eron. Tiiu oli siihen vastannut, että nämä kyllä ovat veljiä...
En tahtonut uskoa, kun tuomari sanoi, että ollaan ykkösiä! Saatiin kunniapalkintoruusuke ja sitten yllättäen tuli Petteri tuomaan vielä suloisen pienen oranssin ruusukkeen kooikerhondje-yhdistyksen puolesta. Aivan ihana ele sieltä päin :-)
Jäimme siitä paras urospentukehään, jossa sitten hävittiin nuoremmalle kuulemma liikkui paremmin. Näin tällä kertaa, mutta olin tulokseen ja arvosteluun todella tyytyväinen:
"typical dogpuppy with good proportions, good doghead with typical expression good ears with earrings, scissorbite, good neck and toplinen good ribcage, good angulations in front and rear very good bones, good coat and colour, moves very well with good tailcarriage" eli suomennettuna: tyypillinen koiranpentu, hyvät mittasuhteet, hyvä pää tyypillisellä ilmeellä, hyvät korvat ja korvakorut, saksipurenta, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä rintakehä, hyvät kulmaukset sekä edessä että takana, erittäin hyvät luut, hyvä turkki ja väri, liikkuu oikein hyvin hyvällä hännän kantamisella."

Kuvassa Velda & Eija, Nella & Kirsi, Lotte ja Mufi & Tiiu, Pepi & Vesa, Täpi & Sari ja me

Kunniapalkinnolla saimme sieltä käsipyyhkeen ja kaikki saivat vielä osallistumislahjan, jonka sai valita, otin sellaisen pikkuisemman pyyhkeen.
Olisi siellä näyttelyssä hyvin viihtynyt kauemminkin, mutta Reijalla oli seuraavana aamuna aikainen herätys töihin.
Helsingin päänäyttelyssä joulukuussa sitten ei ole lauantaina kiire minnekään, kun olemme siellä vielä sunnuntainakin. Sitten onkin jo ihan tosi kyseessä, arvostelu tulee ihan oikeasti ja kirjataan jalostustietokantaan.