Ollaan ilmoittauduttu seuraavaan näyttelyyn: vuorossa Tampere. Siellä on sitten vain pentuja ja veteraaneja. Näin saadaan vähän kokemusta lisää ennen junnuluokkaa, jolloin kaikki tulokset ilmestyvät koiranettiin. Ja siellä saadaan taas nähdä Merlinin siskot, Nellan ja Veldan, tosi kivaa. Saas nähdä, kuinka monta pentua tulee. Eipä taida olla tätä ikäluokkaa monta, oletettavasti ollaan kolmistaan. Kun siirrytään junnuluokkaan 20.10. niin sitten saadaan kilpailla useamman koiran kanssa.
Eilen ilmoittauduin myös Teron agilityn alkeiskurssille. Kurssi alkaa 3-4 viikon kuluttua, enkä malttaisi sitä odottaa... Pujottelu varsinkin on sellainen, että haluan sen opetella Teron opissa sillä uudenaikaisella tavalla, jotta itse sitten myöhemmin pääsisin vähemmällä ja saisin siinä käytettyä kauko-ohjausta. Merlinillä kun tuntuu sitä vauhtia olevan :-)
Tokoa oli sunnuntaina ja taas sain kouluttajalta kehuja, kuinka hyvin Merlin menee ja on kontaktissa minuun (varsinkin ikäänsä nähden), vaikka muita koiria on paljon. Sanoin, että mahdollinen tuleva murkkuikä voi muuttaa kaiken...
Uutena asiana tuli nyt hypyn suorittaminen. Sitä pitäisi nyt harjoitella pätkissä. Joku voisi naureskella, että hei Merlin on ollut jo yli 3 kk pentuagilityssä että eikö se nyt jo osaa hypätä. Juju onkin siinä, miten koko suoritus tehdään, alku = koira sivulla, hyppy ja loppu= koira kääntyy ohjaajaan päin, pysyy seisomassa ja sitten ohjaaja siirtyy hypyn toiselle puolelle koiran viereen. Siinäpä sitä onkin opeteltavaa!
Kouluttaja halusi katsoa kaikilta koirilta, miten paikallaolo ja luoksetulo sujuu. Ekana oli Merlin ja hän kysyi otetaanko pitkä liina, kysyin miksi, ei sitä tarvita. Hienosti Merlin jäi paikalle vaikka näki kuinka malttamattomana se haluaisi jo tulla. Tule-käskyllä täysi juoksu luokse. Nyt kun vielä keskityn miten itse siinä olen ja että Merlin tulisi aina eteen istumaan niin sitten on nappi suoritus :-)
Keskiviikkoisin on jatkunut pentuagility. Siellä ollaan keksitty kaikenlaista hauskaa tekemistä. Siellä on niin kivat pennut ja ohjaajat, että on aina ollut mukava lähteä vetämään tunti. Ja aina kun viereinen nurmikenttä on ollut vapaana, olemme päästäneet siellä pennut irti leikkimään keskenään. Meitä on ollut mukava pikku ryhmä, joten ei ole tarvinnut pahemmin odotella omaa vuoroa.
Minä kovasti toivoin, että nyt kun Reijalla alkoi koulu, niin että hän nyt vihdoin ehtisi koiraharrastuksiin. Valitettavasti lukujärjestys on nin kamala, ettei taida hän pahemmin ehtiä ja sitten vielä on sunnuntaisin töissä. Näyttelyitäkin pitää katsella vain lauantai-versioita :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti