Pojat ja lumi joulupäivänä

Oli pojilla hauskaa leikkiä lumessa, kun sitä vihdoin tännekin saatiin, Nipsukin oli niin intoa piukassa

piti ottaa myös muutama maisemakuva, kun oli niin kaunista

Videot ATT:n kisoista

Tulee vähän myöhässä videot - piti ensin tehdä koulutyöt alta pois :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Merlinille oli tullut myös sydänkuuntelun virallinen tulos koiranettiin, ei sivuääniä. Vähän ihmettelin, koska tämä virallinen sydänkuuntelutulos tulee, kun silmätarkin tulos tuli melkein saman tien sinne näkyviin.

ATT kisat 7.12.

Menimme tutustumaan ATT:n areenahalliin, kun siellä oli kaksi agirataa kakkosille... sillä mielellä että on aivan uusi paikka ja saamme siis tuntumaa heidän halliinsa. Ensin oli tarkoitus ottaa myös Nipsu mukaan, mutta se oli sen verran huonossa kunnossa, että katsoimme parhaaksi viedä se anoppilaan hoitoon.
Ensimmäinen rata oli aivan toteutettavissa, oikeastaan vain alussa oli pähkäilemistä miten kannattaa ohjata. Merlin ei oikein ollut lainkaan kuulolla - huuhaili omiaan - ja olin varma että se oli jo hylkyrata - aivan kamala sellainen - ja heti radan jälkeen menin ulos jäähdyttelemään Merlinin kanssa. Reija tuli yllättäen pihalle hakemaan meitä ja sanoi, että te taisitte tulla kolmansiksi. Mentiin sinne katsomaan ja toden totta olimme kolmannella sijalla. Saimme hienon ruusukkeen, lahjakortin kisoihin ja vielä 2kg lahjakortin Golden Eagle -ruokaa jota satun juuri antamaan pojille.

Toisella radalla Merlin meni aivan eri tavalla, vauhtia oli kivasti ja oli kuulolla, alku meni hienosti. Reija varoitti ansaputkea, mutta minä ajattelin että saan sen kääntymään mutta enpä saanutkaan ja siitä hyl. Ja taas muistin kouluttajan sanat ja ajattelin että kun tuohon olisin tehnyt pikku käännön niin oltaisiin kohta menty aivan kunnialla - toisaalta Merlin yllättäen tuli kepeiltä lopussa pois, joten oli siellä jo 5vp alla - ehkä juuri tämä sai minut hutiloimaan tuossa seuraavassa kohtaa. Mutta toinen rata oli jo ihan oikeanlaista menemistä ja ohjaamistakin... voi kunpa olisi siellä ollut kolme kisaa myös kakkosille. Mutta tästä on hyvä mennä seuraaviin kisoihin.
Reija kuvasi kännykällään radat - enpä tiedä onko niissä kovasti katsomista enkä tiedä haluanko niitä itsekään katsoa, mutta ehkäpä saan ne jossain vaiheessa lisättyä blogiin.
Ajatuksena oli mennä myös Lempäälän kisoihin 14.12. mutta peruin ajatuksen - tässä on kovasti joulukiireitä ja Nipsu olisi taas pitänyt viedä hoitoon - kyllä me niitä kisoja ehdimme ihan kivasti ensi vuonnakin. Reija kovasti jo odottaa, koska siirrymme kolmosiin, koska olen luvannut hänelle että sitten hänkin saa kisata Merlinin kanssa kun olemme kolmosissa.
Täytynee siis hänellekin hommata v. 2015 kilpalisenssi :)

22.11. Virallinen joukkotarkki Porissa

Käytiin tarkistuttamassa Merlinin sydän ja silmät, kun sellainen mahdollisuus tuli... huomasimme sattumalta eläinlääkäriaseman seinällä. Ajattelin, että eipähän siitä mitään haittaakaan ole, sittenpä tietää, että onko kaikki ok niiden osalta ja vielä ihan virallisesti.

Merliniä jänskätti, vaikka sai nameja... muisti kyllä paikan ja vaikka siellä ei olla ikinä mitenkään satutettu sitä, niin ei silti oikein paikasta tykkää. Siksipä varoiksi laitettiin sille kuonohihna. Ihan kiltisti se sitä piti, vaikka kyllä näytti ihan ressukalta.

tutkimukset tehtiin aika nopeasti ja tulokset olivat hienot, ei mitään huomautettavaa sydämessä tai silmissä :)

Sen illan Merlin oli kuin anova saapasjalkakissa, joka suurine silmineen katselee... kun ne pupillit olivat niin isot, että silmät näyttivät ihan mustilta.

Iltapäivällä se oli jo kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut, lempipaikalla seuraamassa lintuja

9.11. JKL KV näyttely

Viikonloppu oli varattu Eijan vierailulle ja näyttelylle. Menimme Jyväskylään jo lauantaina, jotta kerkiämme käymään Eijan luona. Harmilloisesti agikisat olivat vain kolmosille lauantaina ja näyttelypäivänä olisi sitten ollut ykkösille ja kakkosille. Olisi mennyt kaksi kärpästä samalla iskulla. Mutta ehkä siinä olisi ollut jo liikaa ohjelmaa.

Oli kiva tavata taas Eija ja Velda sekä kaikki cavat... oli siinä monta ihanaa rapsuteltavaa. Veldasta ei vielä tiineys päälle näkynyt, mutta kovin ahne näytti olevan makupaloille. Merlin tuli hyvin toimeen kaikkien Eijan cavojen kanssa ja ... on se Velda aivan valloittava pakkaus!!!
Eija oli yllättäen muistanut, että tarvitsisin rahia Nipsulle, kun se ressukka ei oikein pääse kunnolla enää hyppimään sänkyyn ja pois. Kiitoksia kovasti, tuli kyllä todella tarpeeseen :)

Su aamuna sitten lenkin lisäksi vain laiskottelimme, kun odotimme koska kannattaa lähteä Paviljonkiin ajelemaan. Tavoitteena en edes ajatellut sertiä vaan tavoitteena oli päästä PU-kehään. Ja tämä tavoite saavutettiin - ihan hyvä niin. Tuomari oli ihan mukava vanhempi mies.

Manuel Loureiro Borges, arvostelu ERI SA AVO1:
" nice head and expression, good neck and topline, good proportions, nice coat, good front, strong bone, good angulations, nice mover"

Eipä siinä lukenut mitään negatiivista, mutta selvästi oli turkkituomari, ja Merlinillä on tällä hetkellä karvalähtöä...vaikkakin luki että nice coat...

Oli kiva tavata taas tuttuja :)

Kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu, vaikka kotimatka oli aika raskas ajaa.

12.10. Noormarkku viralliset agilitykisat

Sunnuntaina oli ykkösille ja kakkosille kolme rataa, jotka pidettiin kakkosille käänteisessä järjestyksessä hyppy-, agi-, ja agirata.
Katselin jo ykkösten hyppyrataa, että eipä ole kovin helppo pujotteluun meno. Meillä se oli vähän samanlainen eli melko kinkkinen. Päätin sen mennä eri tavalla kuin muut, sitten sen näkee miten käy. Muuten rata oli ihan mukava.
Selvitimme alun vaikean kohdan mallikkaasti ja Merlin meni hienosti pujotteluun oikein. Sitten ... kuten aina joskus itse pitää jotain helpohkoa kohtaa itsestäänselvyytenä... niin nytkin ja hypystä tuli kielto-vitonen ja kun Merlin siitä lähti kiertämään putkea niin aikaa kului, mutta onneksi ei mennyt putkeen sieltä väärästä päästä. Eli tulos 5,04 ja sijoitus silti 2. ei paha :)

Toinen rata oli agilityrata. Tässä ei ollut mielestäni niin pahaa ansakohtaa, vaikka alkua vähän piti miettiä että miten ja kumpaa kautta ohjaan. Ei mikään helppo rata mutta mahdollinen.
Toisen hypyn jälkeen tuli Merlinille melko pitkä kaarros ja mietin jo että mihin mahtaa mennä... mutta tuli kuitenkin ja vedimme mallikkaasti lopun radan. Ajattelin mielessäni että 0 virhettä miten aika? oli aliaika n. 4 s eli nyt olisi luva mahdollinen, miten muut 5 koirakkoa mahtoivat mennä. Kaksi luvaa olisi tarjolla, jännitys lisääntyi tuleeko vai ei ...JA SE TULI, MEIDÄN EKA LUVA KAKKOSISSA!!! Ja vielä prameasti luokkavoitolla :) Toisen tulos oli peräti 15 vp joten ei ollut mikään helppo rata.

Kolmannelle radalle lähdin jo ilman mitään tulospaineita ja se näkyi myös Merlinissä, käveli ja haisteli pujottelussa ja ihme kyllä se meni oikein, yleisö taisi oikein huokaista siinä kohtaa. Sitten sain sinne järkättyä yhden hyppykiellon ja sitten ihan päästin A:lle kun piti mennä putkeen. ja hyl mutta ei harmittanut yhtään, annetaan toisillekin mahdollisuus palkintoihin :)
Palkintoina oli kivasti sekä ohjaajalle että koiralle, tuo vinkuankka oli ehdoton ykkönen. Pikkasen toivoin luva-ruusuketta, mutta eihän sitä aina anneta.

Onneksi Nipsukin on nyt ollut vähän parempi (kk sitten tuli paha välikorvan tulehdus joka meni tasapainoelimeen ja sitten levisi leukaan ja oli jo lähellä viimeinen piikki viime maanantaina) niin ei tarvinnut sitä murehtia ja sai keskittyä agilityyn.

Nyt sitten innolla katsoin kisakalenteria, mutta harmikseni näin, ettei siellä mitään kauhean montaa kisaa enää ole meidän loman jälkeen. Kova tavoitteeni kun oli että päästäisiin kolmosiin jo tänä vuonna. No se jää nähtäväksi - on meidän kisaura ollut tähän mennessä ihan mainio - ollaanko kertaakaan tammikuun kisojen (kokeilukisa...) jälkeen käyty kisoissa niin ettei olisi tullut sijoitusta tai 0-tulosta, ei varmaankaan :)

Match show Kankaanpää 28.9.

Salaista asetta piti mennä heti kokeilemaan mätsäriin. Ja se toimikin aika hyvin, välillä aina sain Merlinin hyvinkin iloiseksi ja korvat ylös. Tavoitteita tällä kertaa ei ollut, oli ajatus vain kokeilla tuota uutta juttua.
Sieollä oli myös toinen kooikkeri Arttur, joka pienempänä meni pieniin aikuisiin, me taas menimme koon takia isoihin aikuisiin.
Kävikin sitten niin hauskasti, että molemmat voitimme omissa ryhmissämme siniset!!! Hieno pokaali ja ruusuke ja vielä vähän koiranruokaakin, hieno juttu ja hienot palkinnot!

 Ellei ainutkertaista niin varmasti harvinaista kuitenkin oli se, että kaksi kooikkeria oli mätsärissä isossa kehässä :)
Kumpikaan meistä ei sitten siellä enää päässyt palkinnoille, enkä sitä olettanutkaan. Olihan se jo mahtava juttu, että voitettiin siniset, joita kuitenkin oli kymmenisen koiraa. Hienoa Merlin!

21.9. Hyvinkää RN

Suurin toivein lähdimme ajelemaan kohti Hyvinkäätä, kun tuomarina oli kookkaammista tykkäävä tuomari Helin Tenson. Ajattelin, että nyt olisi meidän vuoromme saada serti.
No niin siinä sitten kävi, että muuten tykkäsi kovasti, mutta kun Merlin piti koko ajan korvia luimussa, niin siitä sitten vähensi SA:n. Ei ollut itku kaukana. Kokeiltu ollaan, että vaikka kuinka yritän, niin eivät ne korvat sieltä nouse kun ollaan kehässä seisomassa. Muuten ne kyllä nousevat pienimmästäkin kehotteesta.

Tuomarin arvostelu:
 erinomaiset mittasuhteet omaava hyvin maskuliininen vahvaluustoinen uros jolla hyvä kuono. Ilmettä häiritsee hieman pyöreä kallo ja matalalle kiinnittyneet korvat. upeat korvakorut, kaunis ylä- ja alalinja, tasapainoisesti kulmautunut. hyvä häntä, turkki ja väri. kauniit liikkeet.

Ja niin vahvasti päätin tämän jälkeen että hankin sen MVA:n Virosta kun ei kerran Suomesta tule... kunnes olin jo varaamassa hotellihuonetta seuraavaan Suomen näyttelyyn. Eli pyyhettä ei heitetä kehään vieläkään :)
Nyt otetaan käyttöön salainen ase korvien nostamiseen.

Tampereen agilitykisat 13.9.

Aamulla lähdimme ajelemaan asuntoautolla kohti Tamperetta, koirat, mieheni Japi ja minä. Tällä kertaa Reija ei päässyt tulemaan mukaamme.
Siellä oli tarkoitus kisata kakkosten kaksi agilityrataa.
Tutustuimme ihanaan kooikkeripentuun Adyan tyttöön Mendikan Baia Bonita, omistaja juttelikin meidän kanssamme kisojen aikana ihan ajan kanssa aina välillä kun kerkisi.
Ja yllätysten yllätys, yhtäkkiä vastaan kävelivät Japin veljentyttäret Milka ja Marjo, olivat kyläilemässä ja tulivat samalla katsomaan kisoja. Oli heille myös täysi yllätys että me olemme siellä, mikä yhteensattuma! He kun kuitenkin asuvat n. 100 km päässä Tampereelta, niin ei olisi tullut mieleenkään että he siellä ovat.
Kisoissa oli myös kaverit Leena & Kalle, Leena kolmen koiransa kanssa sekä Virpi valmentajamme Reetan Pelin kanssa.

Ensin tuomarina oli Anne Viitanen, josta Reetta sanoi, että voi olla vähän kinkkisemmät radat, toisella radalla oli Kari Jalonen.

Ja siinä kun katselin ykkösten rataa, niin tein saman johtopäätöksen - ei ollut mikään helppo rata heillä. Eikä sieltä sitten paljon tullutkaan tuloksia.
Sitten olikin jo meidän ratamme eikä se mikään mahdoton ollut, pahimmaksi ansakohdaksi ajattelin putki-puomiyhdistelmää, mutta ajattelin onnistuvani. Enkä onnistunut...Muilta osin rata oli ihan hieno ja Merlinillä oli ihan mukavasti vauhti päällä.

Vaikka radalla ansakohtia oli, niin kyllä tämä olisi pitänyt olla mahdollista hanskata - kuitenkin tuli todella vähän tuloksia tästäkin.

Toinen rata oli sitten Kari Jalosen käsialaa - mielestäni hänellä on aina kivoja ratoja - kuten oli tälläkin kertaa. Oikein mukava rata - ei kukaan voinut sanoa sitä vaikeaksi. Kolmannen esteen kohdalla olisi ehdottomasti kannattanut tehdä jaakotus, mutta vierastan vielä vähän sitä, vaikka tiedänkin sen hyvät puolet, siispä tuli pitkä kaarros kuten muuallakin aivan turhaa ajan hukkaa,. Merlin meni muutenkin jotenkin hitaalla tempolla, jopa käveli pujottelussa, joka ei ole sille ihan normaalia ja ehkäpä sen takia tuli sitten lopussa liian aikaisin pois ja siitä vitonen. Videota kun jälkeenpäin katsoi, niin ihmetteli miksei meille enempää yliaikaa tullut kuin 2,54 s oli se sen verran hidasta menoa välillä. Yllättäen silti pääsimme tällä tuloksella toisiksi! Vaikka oli 8 kisaajaa ja helpohko rata...ainakin minun mielestäni. Hassu juttu oli, että Virpillä ja Pelillä meni radat samoin tuloksin eli ekasta hyl ja tokasta 5 ja kakkosiksi :)

Kisojen jälkeen vielä bongasin Kaisan, joka oli tullut kisaamaan Veikon kanssa. Kaiken kaikkiaan mukava kisapäivä - eihän meillä mikään kiire ollutkaan kolmosiin, kun kakkosissa voi jopa tällaisella tuloksella päästä palkinnoille :)

Nipsu kipeänä :(

Nipsu alkoi yhtäkkiä viime sunnuntai-aamulla kääntää koko ajan päätään ja sitten horjua kovasti sille puolelle korvaa. Ensin pelästyin jotain halvausta, mutta sitten Reija sanoi, että todennäköisesti on sisäkorvantulehdus.
Onneksi sain jo maanantaiksi lääkärin ja hän oli Reijan kanssa samaa mieltä. Korvat puhdistettiin ja lääkekuuri päälle. Nipsu muuten on kovin pirteä eikä yhtään tunnu huomaavan että on jotain omituista eli ei ole pahemmin kuitenkaan kipuja. Samat leikit ja lenkit on tehtävä silti.
Lääke ja puhdistukset ovat alkaneet vaikuttaa ja perjantaina lääkärikäynnillä todettiin Nipsun olevan jo paremmalla mallilla. Pikkasen vielä kääntää päätä ja joitakin horjahduksia tulee välillä, mutta muuten tuntuu jo melko normaalilta. Sen verran Nipsu kuitenkin tajuaa häiriötä tasapainossa, ettei itse hyppää sängylle eikä alas siitä ...onneksi.
Oli kyllä viikon alussa niin kamalaa katseltavaa, että meinasi itku tulla ja kuten lääkärikin sanoi, niin jos oltaisiin nähty että Nipsu asiasta kärsii, niin olisi pitänyt tehdä toinen päätös. Mutta hyvä näin, meidän vanhus sai vielä lisää aikaa ja ehkäpä päästään vielä juhlimaan rakkaan kavaljeerimme 13v päivää 17.10.

Hauska juttu siellä Ulvilan kunnan eläinlääkärillä kävi (jossa siis kävimme eka kerran) eli kun hän kysyi koiran ikää ja sanoin että täyttää kk päästä 13 v niin hän oli aivan ihmeissään, että miten tuon näköinen koira voi olla noin vanha että hän on nähnyt paljon vanhemman näköisiä paljon nuorempia koiria. Ja sanoi, että on sitten todellakin vanhin hänen hoitamansa kavaljeeri. No onhan se totta, että nuorelta Nipsu näyttää, kun ei ole yhtään harmaantunut. Pidetään nyt peukkuja meidän Nipsu-vanhuksellemme että tästä kokonaan parantuisi.

Sillä on myös hormonikapselin vaikutus loppunut, vuosi sitten suunnilleen laitettiin viimeksi. On selvästi piristynyt ja jopa onnistunut kepittelemäänkin, että voi ne hormonit vielä noinkin vanhalla hyrrätä :) Merlin vaan on kovin kummissaan uusista hajuista ja välillä tuntuu ajattelevan, että hei Nipsu onkin tyttö uusine hajuineen ja pitää välillä toppuutella, että antaisi Nipsun olla rauhassa. Ihan liehittelee kuten narttuja, voi sitä höppänää :)

tässä pojat eilisissä kisoissa

Harjavallan kaupunkitaistelu 30.8.2014

Edellisen viikonlopun kisaaminen taisi olla väsyttänyt Merliniä sen verran, että tiistaina 26.8. se suurimman osan aikaa vain haisteli maata, jota se ei ole todellakaan tehnyt ennen. Tai sitten Nipsun hormonikapselin vaikutuksen lakkaaminen on sekoittanut liikaa Merlinin päätä, kun se luulee Nipsun olevan ihana tyttö uusine hajuineen. Näillä ajatuksilla menimme perjantaina 29.8. harjoittelemaan taistelurataa, se on jaettu viikkoa ennen kaikille osallistujille, että saa opetella viikon ennen kisaa. Merlin oli kaikkea muuta kuin kuulolla ja jopa helpon takaa kierronkin piti viedä eikä hakenut sitä kuten normaalisti ja välillä ihan käveli että sain vetää perässäni. Hoh hoijaa, voitte vaan kuvitella, mitkä olivat ajatukset, kun seuraavana päivänä oli vuoden joukkuekisatapahtuma ja vielä oman seuran järjestämä.
Maksien aikaan olin ratatyöntekijänä ja sitten pian tulikin jo meidän vuoromme. Merlin meni aivan upeasti. Yhdessä kohdin putkeen meno vei pikkasen aikaa, mutta olin todella tyytyväinen, ratavirheitä 0 ja yliaikaa 0,1 s ottaen huomioon, että rata oli 3-luokan tasoa kuten oli ihanneaikakin.
 me olimme medeistä (5 x 4 kpl) 5. paras tällä tuloksella.
Kaupunkitaistelun voitti odotetusti tänä vuonna RKS, jolla oli kisassa kovatasoisia 3-luokan koiria ja niiden mahtavia ohjaajakonkareita. HARJA oli hienosti 3. tällä kertaa kisaajina yksi 3-luokan koira, kaksi 2-luokan ja muut 1-luokkalaisia tai möllejä.
Taistelun jälkeen oli vielä epikset 3-luokan tasoisella radalla, radan sai mennä kahteen kertaan. Eka rata meillä olisi ollut 0 ratavirhettä, mutta harmilloisesti merlin tiputti riman tiukassa U-käännöksessä. Toisella kertaa sekin meni hienosti ja yliaikaa oli vain runsas sekunti. Tällä tuloksella pääsimme toiseksi! Hieno tulos ajatellen, missä porukassa kisasimme :)
Kaiken kaikkiaan hieno päivä!

24.8. Rauman syyskisat medi kakkoset 2 x 2.

Sunnuntaina lähdimme koko poppoo asuntoautolla ajelemaan kohti Raumaa. Luvialla oli niin synkkää pilveä, että mietittiin, kuinkahan kamala kisailma mahtaa olla, kun lauantaina kolmosten kisoissa oli aivan kauhea vesisade ja ukkonen. Mutta ei, oli todella hieno ilma, välillä aurinkokin pilkahteli eikä pisaraakaan satanut päivän aikana.
Tavoitteena päivälle oli, että nyt tutustutaan kakkosten ratoihin ja hienoa, jos ainakin jostain kisasta tulisi tulos ainakin.
Ensin oli hyppyrata. Otin ehkä vähän vähemmän esikontaktia Merliniin ja se näkyi siinä, että Merlin radan alkupuolella vaan jostain kumman syystä meni esteen ohi, onneksi kuitenkin vain kiersi esteen ja siitä sitten jatkettiin puhdas rata, saldona vitonen. Rata ei ollut kovin helppo, kun vain kolme sai tuloksen, joten me pääsimme 2. sijalle, heti ekoissa kakkosten kisoissa :) kisaajia ekassa kisassa oli 7, seuraavissa 8 eli 2 nollan saanutta olisi luvan saanut.

Toinen rata oli agirata ja ...oli sitten todella lähellä eka luvakin, mutta ohjaaja päästi koiran treeneistä poiketen hyppäämään A:n alastulossa, josta vitonen. Muuten rata meni todella mallikkaasti. Ja tästäkin sijoitus 2. tältä radalta ei saanut ketään nollaa, mutta ekaksi tullut oli vähän nopeampi meitä tällä kertaa.

Kolmannelta radalta tuli sitten ohjausvirheestä hyl.

Tässä vielä onnellinen ohjaaja:

Kaiken kaikkiaan meillä oli todella mukava päivä, tavoitteet ylittyivät ja päästiin jopa palkinnoille. Olisi ollut hienoa saada pokaali tai edes ruusuke, mutta kyllä tuo lahjakortti, koiran matkavesikuppi ja suklaapatukka myös kelpasi. Suklaapatukan olisin kyllä mieluusti vaihtanut koiran puruluuksi, kun Merlin katsoi että eikö hän saanut mitään, kuten mätsäreissä saa. Siispä äkkiä mentiin hakemaan repusta pureskeltavaa sille :) olihan se tehnyt todella hyvän työn tänään.
Illalla olikin vähän väsyneitä koiria, Nipsukin väsyi kun täytyi komennella lähellä olevia koiria. No kyllä sekin esiintyi mallikkaasti, kun pari lasta tuli silittämään. Ei vaan voi antaa heidän antaa makupalaa Nipsulle, kun se rohmuaa sitä niin rumasti kädestä.

17.8. Pori Yyteri RN

Tänne piti ilmoittautua, vaikka yleisessä tiedossa olikin että tuomari Kirsti Louhi on tarkka täti, eikä tosiaan mikään ERImaatti. Ehkäpä juuri se rajoitti osallistujamäärää, kun meitä oli vain maailmanvoittaja Wiia nartuissa ja Merlin uroksissa.
Eihän me oltaisi tälle tuomarille muuten uskallettu mennä, mutta kun viime vuonna mätsärissä oli juuri tämä samainen tuomari, joka ihastui täysin Merliniin ja sanoi, että kun vaan saatte tuota arkuutta pois niin sinulla on hieno valioluokan koira ja Merlin oli siellä BIS3. No onhan mätsärit aivan eri juttu, mutta kyllä pitää myöntää, että olin pettynyt, kun siitä kehusta ei ollut mitään tietoa enää Yyterissä vaan heti tuli tuomio että kookas ja that's it. Oli siinä arvostelussa muilta osin paljon hyvää ja monet sanovat että EH:kin on tältä tuomarilta hyvin. Mutta kun sillä EH:lla ei oikein tee mitään, kun yrittää metsästää niitä sertejä.Vähän jänskätti tuo harjoittelija-arvostelija, koska Merlin tutkittiin kahteen kertaan. Kyllä siinä pikkasen huomasi epäröintiä, mutta ihan hienosti meni, kun kerran katsottiin pöydällä.
Arvostelu EH JUK1:
"kookas vahvaluustoinen uros, jolla voimakas pää, oikea purenta. turhan pyöreät silmät, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen turkki, tasapainoiset kulmaukset, kauniit korvahapsut, aurinkoinen luonne"

Hauska kyllä tuo viimeinen kommentti :)

Ja olihan se  ihan kiva reissu, mukana oli Reija ja Japi ja Nipsukin ja oltiin asuntoautolla liikkeellä.
Ei vaan voi mitään sille, että tuntuu niin turhauttavalta pistää rahaa näihin näyttelyihin, kun ei millään tunnu irtoavan meille sitä sertiä, siis täällä kotimaassa. Ja päätin, ettei sitten vähään aikaan mennä...kunnes Reija meni samana iltana bongaamaan Helin Tensonin Hyvinkäällä... niinhän siinä sitten kävi, että taas pistin ilmoittautumisen näyttelyyn :)

Seuraava koitos meillä on sunnuntaina 24.8. Raumalla, jolloin menemme ekaa kertaa kakkosten agiradalle. Siitä tulee jännää!!! Ja mukaan tulee kannustamaan ja apujoukoiksi taas Reija ja Japi ja Nipsu :) Kouluttaja Reetta kivasti meitä tiistaina valmensi jo, miten saamme niitä tärkeitä sekunteja pois radalta sitten KUN olemme kolmosissa - kiva että kouluttajalla on niin positiivinen ajatus meistä...eikä sitä tiedä, voimme me vaikka yllättää ja onnistuakin kuka tietää. Tavoitteena on kuitenkin että tänä vuonna kolmosiin, olisihan siinä jo aika mahtava saavutus - tavoite FIN MVA ei taida tänä vuonna toteutua, kun niitä järkeviä näyttelyitä on niin vähän enää tarjolla.

Helsinki WDS2014 8.8. /Lövenkjaer Svend Erik, Denmark

Tämä oli kai se MUST, minne ehdottomasti piti mennä, koska näitä maailmanvoittajanäyttelyitä ei kovinkaan usein Suomessa järjestetä.
Yövyimme hotelli Cumulus Airport Vantaalla oikein superior huoneessa. Koiranäyttelyn alennuksella huone maksoi vähemmän kuin normaali huone. Se oli isompi, siellä oli silitysrauta, housuprässi, vedenkeitin kaikkinen tykötarvikkeineen, minibaari, johon sai eväät, namipalat ym. viileään, ja sitten sellainen hauska setti, jossa oli hammasharja ja tahna, pumpulia ja -puikkoja, kynsiviila, lankaa, neula, hakaneula, partahöylä ja partavaahtotuubi. Huoneesta löytyi myös tuuletin, joka oli todella mukava näin kuumalla kelillä. JA hulppeat pedit, vierekkäin 120cm sänkyä, kyllä niissä vain mahtui hyvin nukkumaan :) ja sitten vielä huone oli isompi ja ikkunoita sai ristivetoa varten auki kahdesta eri suunnasta. Hieno siis kaiken kaikkiaan!
Siellä yöpyivät myös Merlinin siskon Veldan omistajat ja he olivatkin meitä vastassa ulkona, Merlin oli niin innoissaan, kun näki taas Veldan ja kavaljeeri Seenan.
Aamulla oli aikainen lähtö Messariin, kyydissä tuli sinne Eija & Velda.
Paikalla klo 7 aikoihin olikin jo kovasti väkeä, muttei siellä kauaa tarvinnut autolla jonottaa, ilmoittautumiseen oli varmaan 50 m jono.
Paikalla oli jo jonkin verran kooikkeriporukkaa, mutta saimme hyvään paikkaan kevythäkit.
Klo 9 alkoi kehä eikä siinä kauaa mennyt, kun oli meidän vuoro, olimme 9. kehässä.
Merlin ja veli Mufi olivat ainoa avoimessa luokassa ja olin jo etukäteen innoissani, että nyt olisi mahdollisuus jopa sertikisaan. Mutta, tällä kertaa meillä rangaistiin koosta, liian kookas. Muuten kyllä kovasti tykkäsi, tulos EH.
arvostelu:
"big, heavy male. too big. very masculine. beautiful expression, good earsets & good head proportions. enough neck. could be more parallel in front legs. very well angulated rear. beautiful coat & colours. moves freely but a bit open in front"
Mufi myös sai EH:n. Ei ollut todellakaan mikään ERImaatti. Mielestäni oli kyllä mukava tuomari ja osasi jopa katsoa oikein korvien kiinnityksen kun tutki päätä. Tätä ei usein ole osattu tehdä. Merlinillä kun on oikea korvien kiinnitys, mutta aina kehässä tuppaa esiintymään korvat kauniisti päätä myöten. :)
Alussa tuomari kivasti kätteli ja lopussa vielä kommentoi syytä: koko.

Velda, Täpi ja Lotte saivat kaikki ERI:n valioluokassa ja Velda sijoittui vielä hienosti neljänneksi isossa kilpailuluokassa. Kaunis narttu Wiia veti koko potin kotiin, paras uros oli myös kaunis Nuutti. Onnea heille, maailmanvoittajapari!!!! Tänä vuonna onkin tullut aika monta titteliä Satakunnan alueen kooikkereille.

Vesilahti RN / Tuula Savolainen

Taas oli yritys metsästää sertiä, ajattelimme, että Tuula ei välttämättä rankaise isosta koosta, koska samankokoinen veli oli saanut häneltä viime vuonna sertin.
Emme tienneet yhtään, kuka sinne on tulossa, joten kivana yllätyksenä esim. oli nähdä siellä Nella & Iiris omistajiensa kanssa ja siellä oli myös Johanna Robinin kanssa, joten kehässä oli kolme Chriskooi's koiraa.

Merlin esiintyi todella kivasti, arvostelussa kyllä luki kookas, mutta jäi mysteeriksi, oliko se sitten se, joka vähensi meiltä SA:n. Onneksi sitten sertin sai Robin.
Tässä on arvostelu, siitä mitä siinä oli ehditty kirjoittamaan...kuulin kyllä kun hän sanoi esim. hyvät silmät, mutta eipähän lue arvostelussa...

"2,5v kookas uros, hyvät rungon mittasuhteet, oikealinjainen pää, jossa kokoon so vah            hyvät    tu         s          hyvä eturinta, hyvä rungon tilavuus, luisu lantio, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, etuliikkeet saavat tiivistyä, hyvä turkki, hapsut, orvakorut ja häntä, sivuliikkeessä hyvä askel" tulos ERI AVK1

Arvosteluun oli merkinnyt kooksi 43 cm.

Olemme käyneet nyt runsaan tusinan kertaa näyttelyissä ja eka kerran kävi niin, että vaikka oli suomalainen tuomari, emme saaneet täyttä arvostelua, koska sihteeri ei ehtinyt kirjoittaa. Näin jäi vähän harmillinen mieli, koska arvostelusta me maksamme ja vielä epäselväksi jäi, miksei SA:ta. Olisi edes sanonut sen...

Siis ei enää Savolaiselle...

Muuten näyttelypäivä oli ihan onnistunut, hieno ilma ja paikan päällä saimme olla koko ajan puiden varjossa. Oli myös mukavaa, kun Anna-Kaisa aina jaksaa meitä niin kannustaa ja piristää :)

Agipitsi Rauma 19.7.

Me teimme sen Merlinin kanssa eli siirryimme kakkosiin, JEEE!!!
Agipitsikisoissa oli lauantaina kolme kisaa ja mietimme aamulla, että nyt on sitten yhden päässä kakkosiin nousu että voisiko se olla tänään ja jos on, niin ehkäpä olisi mukavinta että se tapahtuisi viimeisellä radalla, jottei päivästä tulisi niin pitkä (kakkosten viimeinen rata olisi vasta iltapäivällä ja olisihan sitä pitänyt odottaa sitten).
Laitoimme teltan, oli tulossa kuuma aurinkoinen päivä. Meillä oli molemmilla pitsiä asusteissa ja olikin mukavan viileä asu.
Sitten pian tulikin eka agilityrata ja kovin oli kiire hakea rataantutustumisen jälkeen Reijalta koira, koska lähdimme ensimmäisinä. Tällä radalla Merlin otti vitosen ainakin puomin alastulolta (harmin paikka...) ja sitten olin vain myöhässä parissa kohtaa. No eihän me tällaisesta lannistuta silti :)
Toinen agilityrata tulikin jo aika pian, koska oli valmiina toisella kentällä. Siinä jostain kumman syystä Merlin ei mennyt muurille, taisi minun asentoni ajaa sen ohi ja siitä vitonen, mutta muuten rata oli tosi hyvä ja Merlin haki hienosti esteet edellä ja loppusuora aivan mahtava, itsenäinen meno eteen-käskyllä!

Eipä siis siltäkään radalta noustu, joten ei päivä venynyt pitkäksi tällä kertaa.
Hyppyradat usein ovat vähän vaikeampia, koska vaikeusastetta yleensä nostetaan, kun ei vaikeutta saada aikaiseksi kontaktiesteiden avulla. Tällä kertaa kuitenkin Johanna Wütrich oli tehnyt meille todella mukavan radan ja ajattelin, että ellei jotain aivopierua jommallekummalle satu, niin voisi hyvin onnistua. Ja sitten se onnistuikin!!! Radalla tosin en katsonut tarkistaakseni että menikö Merlin varmasti pujottelun loppuun asti kunnolla, mutta oletin niin, koska joku radan reunalta huusi meille hyvä Merlin!

Olin todella täpinöissäni, kun seurailin tuloksia ja sinne tosiaankin tuli meidän kohdalle SERT, jeee! Ja sitten mietin, että olisi tosi hienoa, jos vielä päästäisiin palkinnoille, jolloin noususerti tuntuisi vielä mukavammalta. 8 koiraa oli kisaamassa ja aina vaan tuli meitä huonompia tuloksia.Viimeisenä lähti Rami ja Dio ja ajattelin, että jos he nyt vaan onnistuisivat niin Dion vauhdilla he voittaisivat ja me olisimme toisia jolloin HARJA:lla lisi kaksoisvoitto, mutta harmillisesti Dio otti vitosen pujottelusta ja se tiesi sitä, että me myös voitimme kisan! Huh huh, aikaslailla mahtavat tunnelmat, serti ja vielä kisavoitto päälle, ei todellakaan voinut muuta kuin hymyillä onnellisena ja kiittää ihanaa Merliniä onnistumisestamme :) Ja kuinka kivaa oli, että palkinnonjaossa oli Petteri Kerminen, vaikkei hän meitä siinä kisassa tuomaroinut. Kyllä hänkin näytti olevan todella iloinen että Merlin ja siis kooikkeri veti yhdessä kisassa voiton ja sertin :)

Palkintoina muumimuki, heijastinliivi ja koiralelu :) ja tietysti se "pakollinen" sertiruusuke

Oli todella kiva päivä ja oli kiva tavata siellä myös tuttuja ja seurata heidän kisaamistaan. Kiitoksia taas kerran Reijalle, joka jaksoi tulla mukaan apulaiseksi kisoihin :)

Agirotu 2014 Turenki 5.- 6.7.

Luulisi lomalla olevan paljonkin aikaa kirjoitella blogia, mutta niin siinä vain kävi, että viimeiseen lomapäivään tämäkin jäi :) mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Agirotu - se vuoden MUST juttu - oli tänä vuonna mahtavin, koska tällä kertaa vihdoin pääsimme myös kisaamaan yksilökisoihin.

Lähdetään kuitenkin alusta, päätimme ajella lähemmäs jo perjantaina ja vuokrasimme Merlinin siskon omistajan kanssa mökin Aulangon lomakylästä. Ihan kiva oli mökki ja siellä illalla vähän uiteltiin koiria ennen nukkumaan menoa.
Illalla saapui myös Tatiana Merlinin venäläisen siskon Minnan omistaja. Oli tosi kiva nähdä heitä ensimmäistä kertaa - oli hienoa, että viitsivät tulla tänne asti agilitykisoihin.
Aamulla oli aikaisin herätys, joten ei siinä kovin pitkään viitsitty valvoa.

Lauantaina alkoi heti aamulla medi ykkösten agility TR rata. Tavoitteena oli, että kunhan Merlin vain pysyisi radalla eikä paineistuisi kovin. Rata oli sinällään mukavan jouhea. Ratamme sujui aivan nappiin, kunnes olin päättänyt mennä "väärältä" puolelta jolla ohjasin Merliniä väärään putken päähän ja sinne se oli aivan hilkulla mennä, mutta sain sen pelastettua ja loppuun pääsimme aivan virheittä. Mietin kuumeisesti tuliko siitä hyl vai 5 vp mutta niin siinä kävi, että tuomari ei siitä rokottanut lainkaan ja oli 0-rata ja sijoitus 8. No tottahan se oli ettei Merlin mennyt putken sisään eikä putken ohi vaikka hilkulla oli, joten tuomarin päätös oli aivan oikea :) Ja niin me saimme toisen luvan ykkösissä ja oli siis lähellä jopa päästä jatkoon finaaliradalle koska 7 parasta pääsi sinne. Vauhti oli kylläkin hitaampi kuin tavallisesti, mutta oli silti aliaikaa -6,81 s :)

Toisella radalla (tuomari Kari Jalonen - nostalgiaa menneiltä vuosilta, Nipsun eka kisa...) alkusuora meni aivan mainiosti - parissa kohtaa Merlin vähän meinasi tehdä omiaan - nopea oli taas - pujottelussa Merlinin katse käväisi vieressä kulkevassa hippinaisessa, jolla oli hassut vaatteet ja siinä tuli pieni ajatuskatkos, joka aiheutti radan ainoan virheen, siis 5 vp ja sijoitus 4!!! Olipa mahtava päivä meillä. Ja oikeastaan ajattelen, että ihan hyvä ettei samana päivänä saatu kahta luvaa, en oikeastaan ihan vielä halua kakkosiin, on minulla vielä paljon opittavaa ja kakkosissa on sitten jo vaikeampaa. Muilla sisaruksilla tuli tänä päivänä hylyt radoilta. Muita onnistumisia oli Tatianan onnistuminen toisen koiran Muchan kanssa, sijoitus 2. ja pääsy finaaliradalle josta hyl. Ja toinen tutun onnistuminen oli Anne Toivosella, joka siirtyi hienosti siellä kakkosiin päästen myös finaaliradalle.

Tässä LUVA-ratamme:

Kisojen jälkeen meillä oli kenneltapaaminen Kirsin ja Sarin luona - kiitokset heille!
Ja sitten väsyneinä Aulangolle nukkumaan.

Sunnuntaina oli joukkuekilpailu jo 8:15. Se oli ihan hauska, vaikkakin kaikille tuli enemmän tai vähemmän virheitä.
Vielä oli meillä vuorossa seniorikisa ja siitäkin saimme sitten tuloksen hyl - Merlinillä oli vähän ajatukset muualla.

Sitten oli vuorossa vielä pukukulkue, johon osallistuimme - ihan kiva sekin ja sitten otimme vielä kuvia.

Tiiu&Mufi, Tatiana&Minna, Kirsi, Eija&Velda, me

Summa summarum - olipa hieno viikonloppu - tätä on taas kiva muistella! Ja ehdottomasti taas ensi vuonna - Tatianakin tykkäsi niin kovasti, että ehkäpä saadaan ensi kerrallakin sisaruksista joukkue kasaan :)

29.6. Pori KV (Nakkila), tuomari Rune Fagerström

Menimme paikalle asuntoautolla, koska päätettiin ottaa Nipsukin sinne ajelemaan. Sää oli pilvinen, muttei onneksi alkanut sataa.
Näyttelyyn oli ilmoittautunut vain neljä urosta: Miska (Merlinin siskopuolen poika Dexter), Tristan ja Rex (Anittan ja Petterin "uusin tulokas"). Vihdoin pääsin tutustumaan Rexiin, josta onkin kasvanut erittäin kaunis nuori mies.
Sitten kehä jo alkoikin ja nuoret saivat molemmat ERI:n ja Rex jatkoon. Meidän vuoro tuli ja koska Miska katsottiin pöydällä, aloin heti tarjota Merliniä pöydälle. Tuomari kysyi, että missä olette tottuneet esittää, hänelle käy kumpi vaan...no tietysti pöytä, jees! Niinpä Merlin esiintyi aivan mallikkaasti koko esiintymisensä. Ja tulos ERI ja SA - jee, päästiin jatkoon!
Valitettavasti Tristan ei tällä kertaa päässyt PU-kehään, joten meitä oli siellä Rex ja Merlin. Aavistelin kyllä, että Rex vetää pitemmän korren tällä kertaa, onhan se oikean kokoinen ja erittäin nätti nuorikko. Ja niin siinä kävi, että serti meni Rexille ja siitä tuli samalla myös ROP, ensimmäisessä näyttelyssään! Mahtavat onnittelut Rexille ja Anittalle!
Ja me saimme varasertin ja cacibin - tämä olikin meille aivan ensimmäinen Suomessa saatu Cacib! Näyttely meni siis yli tavoitteen, koska viime kerralla tämä samainen tuomari antoi meille EH:n koska Merlin meni paniikkiin silloin. Sain siis syystä olla tyytyväinen meidänkin tulokseen :).
Tuomari hienosti vielä siinä arvostelua odotellessamme sanoi minulle, että sinulla on kyllä hieno koira, kun vain olisi sentin matalampi ja vitsaili että pitäisi lyödä paistinpannulla päähän jotta saisi pyöreyttä päästä pois - varoiksi siihen vielä sanoi että ei vaan, naureskellen :) hauska tuomari siis... ja onhan se aivan totta, että kun tuo Merlin niin mieluusti vetää korvat taakse, niin kallon pyöreys vielä korostuu.

Kotiin tullessamme aloin miettimään, että olisikohan siitä cacibista saanut pokaalin. Reija kävi tarkistamassa asian netistä ja niin me sitten lähdimme uudestaan näyttelypaikalle hakemaan pokaalia ja olikin sen verran hieno pokaali, että kannatti hakea :)

Tietysti vähän harmitti, kun taas oli se serti hilkulla ja taas saa kiertää noita näyttelyitä, jotta saan Merlinin muotovalioksi. Toisaalta naureskelin, että onpa tässä ollut monta hienoa kokemusta enemmän sertin metsästyksessä. Tarkoitus on, että kun tuo MVA arvo saadaan, niin sitten alan keskittymään enemmän agilityyn.

Seuraavaksi on sitten vuorossa roppa kaupalla agilityä viikonlopulla, kun on se kovasti odotettu Agirotu Janakkalassa. Majoitumme Aulangon lomakylässä, jossa olisi tarkoitus vähän grillailla ja saunoa ja uida perjantaina. Lauantaina kisojen jälkeen on Merlinin sisartapaaminen tai oikeastaan kennel-tapaaminen.
Odotan innolla, että pääsemme tutustumaan vihdoin myös Merlinin venäläiseen siskoon ja sen perheeseen sekä tietysti sitä, että näen pitkästä aikaa Merlinin sukulaisia ja heidän omistajiaan. Kiva, että edes näin kerran vuodessa päästään kokoontumaan - kiitos siitä tänä vuonna Kirsille ja Sarille!

Paljon on taas tapahtunut

Taas on päivitystä kerrakseen, siispä pitää oikein otsikoida viime tapahtumat, jos vaikka joku haluaa skipata jonkin kohdan :)

3.6. Viralliset agilitykisat Raumalla

Olihan tänne iltakisoihin lähdettävä, kun satuin bongaamaan facebookista että oli viimeinen ilmoittautumispäivä. Ajattelin, että menköön syteen tai saveen, kokemusta me sieltä saadaan. Reija ei jaksanut lähteä mukaan, mutta minulla kävi hyvä tuuri, kun sain kaverin Maikin lähtemään mukaan tutustumaan Rauman kisoihin. Oli mukava että oli juttuseuraa, koiran pitäjä rataantutustumisten ajan ja mikä parasta, videokuvaaja J Siispä kiitokset Maikille!

Ensimmäinen rata oli aivan mukavan oloinen agilityrata. Lähdin kuitenkin alun väärältä puolelta, jolloin oikein vedin Merlinin väärään esteeseen, putkeen. Sen jälkeen Merlin paineistui sen verran, ettei oikein mikään onnistunut – no maaliin me silti päästiin. Ajattelin, että nyt tuleekin sitten kaksi hylkyä kotiin viemiseksi, kun tuomari Reetta Mäkelä (jee, oma kouluttaja!) oli tehnyt hyppyradasta oikein vauhtiradan. Olin varma hylystä, en millään voi ehtiä. Ehdin kuin ehdinkin, mutten varmistanut kepeille menoa ja siitä tuli harmilloinen vitonen, joka jäikin ainoaksi virheeksi ja aliaikaakin oli yli 10 s…olipa lähellä eka hyppynolla!
Tuloksella tultiin kolmansiksi, palkintona lahjakortti yhteen viralliseen kisaan ja karkkia. Merlin vähän kummasteli, että missä hänen herkkunsa on, piti äkkiä laukusta tempaista namia.
Oli kaiken kaikkiaan kiva reissu!

Tässä hyppyradan video:

8.6. Rotu-Race, Hyvinkää

Päätettiin mieheni kanssa mennä katsastamaan Aulangon lomakylä tänä viikonloppuna, niin ei tarvinnut sitten molempiin suuntiin ajaa samana päivänä ja saatiin pikku lomareissu samalla. Olemmehan menossa sinne Agirodun viikonloppuna ja suosittelin paikkaa myös Merlinin siskon omistajalle. Valitettavasti ilmat eivät oikein suosineet lauantaina kun satoi sitten melkoisesti vettä ja välillä ukkosti. Kun pääsimme lomakylään, tuli heti pikkuinen ongelma, kun ei voinutkaan maksaa pankkikortilla. Saimme kuitenkin kasaan sen verran käteistä, ettei tarvinnut heti lähteä muualle maksamaan. 

Kun pääsimme mökin pihaan, katsoimme että apua mihin me oikein olemme tulleet – nurmikkoa / heiniä oli ajettu juuri sen verran että siihen auton sai – piti sitten vaan varoa nokkosia. Mökki oli ulkoa sen näköinen, että uskaltaako sinne edes mennä sisälle, kun oli niin huonon näköinen ainakin terassikohta. Mutta yllätykseksi mökki olikin sisältä ihan ok – vanha kylläkin, mutta wc ja suihku olivat ihan modernit, kuten keittiönurkkauskin. Varustus oli melko niukka mutta riittävä: kahvin- ja vedenkeitin ja mikro ja aterimet neljälle.
Näkymät järvelle olisivat olleet upeat, mutta sinne asti ei nähnyt johtuen isosta pusikosta ja puista edessä.

Koska siellä ei saanut mitään ruokaa, kävimme hakemassa läheltä pizzat. Oli meillä ruokaakin mukana, mutta pizza kuulosti niin hyvältä ja Merlinkin tykkäsi.
Kun sade vihdoin päättyi ja jopa aurinkokin näyttäytyi, menimme kävelylle ja Merlin kävi vähän kahlailemassa järvessä :)

Seuraavana päivänä menimme Hyvinkäälle Rotu-Raceen. Jännitin kovasti, että miten Merlin menee, kun tämä oli sen eka juoksukisa. Oli mahtavaa, että päästiin joukkueeseen (upea nimi KiitoKoohot!) ja paikalla näkyikin sitten tuttuja ja uusia kooikkerituttavuuksia. Ilma oli hieno ja aurinkoinen. Meidän lähtömme oli melko lopussa, joukkueita oli 47 ja meillä lähtö oli 44. Siellä oli myös toinen kooikkerijoukkue, joten koohottimia siellä oli ihan mukava määrä ja oli ainakin yksi turistinakin katsomassa...

Sitten kisa olikin hujauksessa ohi. Kävimme ottamassa vielä ryhmäkuvia ja sitten odottelemaan tuloksia. Ei minulla ollut mitään käsitystä, että meillä olisi jotain palkintomahdollisuuksia, kun siellä nyt oli mielestäni nopeitakin koirarotuja. Meidän kaikkien yllätykseksi olimme sijalla 5. häviten kolmansille vain 0,02 s!!! Vitsailtiin siinä Japin kanssa, että jos olisi ottanut pois Merlinin valjaat, se olisi voinut vähentää tuon eron :) Aivan mahtava saavutus ja Merlin oli niinkin nopea, että oli jaetulla 19. sijalla peräti 188 koirasta! On minulla vaan nopea koira :) Tällaiset joukkuekisat ovat aina niin kivoja!!! Siis ehdottomasti ensi vuonna uudelleen!

Merlinin juoksuvideo:

11.6. Match show Harjavalta

Bongasin kaupassa käydessäni, että tällainen järjestetään, tietysti piti mennä Merlinin (ja Reijan) kanssa treenaamaan Pori kv näyttelyä varten eli ilmoitin isoihin aikuisiin. Siellä oli tuttujakin Ninni ja Anna-Kaisa Sissin kanssa ja Riikka Oskun kanssa.

Tavoitteena oli vain se, että Merlin on kunnolla kopeloinnin aikana ja se meni oikeastaan ihan hyvin, vaikka pikkasen minuun nojasi. Saimme sinisen nauhan, kultsikka veti tällä kertaa punaisen. Sinisten kehässä olin todella mielissäni kun meidän numeromme sanottiin pääsevän jatkoon, jee! Ja niin siinä kävi että kaksi palkittiin ennen meitä ja me oltiin siis toisia. Olipas lähellä jo iso kehä :) Ja taas oli hienot palkinnot mm. hyllyyn uusi pokaali ja ruusuke:

Nyt sitten onkin vähän rauhallisempaa, kun vetämäni alkeisjatkokin saatiin viime perjantaina päätökseen. Tiistaisin on Reetta Mäkelän vetämät treenit Harjavallassa, sitten tulee 29.6.  Pori KV ja sen jälkeen tulossa 5.-6.7. Agirotu. Ja mikä parasta...juhannuksen jälkeen alkaa kolmen viikon kesäloma!!!!

1.6. Harjavalta viralliset agilitykisat

Harjavallassa ei ole ollut virallisia kisoja todella moneen vuoteen, viimeksi varmaan oli joskus 90-luvulla. Koska puitteet siellä ovat nykyisin todella hyvät, niin oma seura HPSH järjesti nyt yhdessä kokeneemman seuran Wecan kanssa viralliset agilitykisat.

Lauantai kuluikin talkoillessa kisoissa, kun kolmoset kisasivat 3 rataa.

Sunnuntai oli sitten ykkösten ja kakkosten vuoro. Kakkoset kisasivat aamupäivällä, ykköset iltapäivällä.

Perhosia oli kyllä vatsassa, kun mietin mikä tavoitteena tälle päivälle oli eli saada tulos joltain radalta.

Ilma oli oikeastaan juuri sopiva, pilvipoutainen - ei liian kuuma - ei liian kylmä.

Pian tulikin sitten vuoromme - lähdimme kolmansina ekalla hyppyradalla. Kisaajia medeissä oli muistaakseni 12-13 kpl.

Emme ole kertaakaan menneet agilityä nurmikolla - muttei se aiheuttanut mitään ongelmia. Merlinin pieni paineistuminen näkyi siinä, että alussa menikin ekan hypyn ohi ja sitten pujottelussa toka viimeinen ohi. eli saldo 10vp ja aliaikaa eli meidän ihka ensimmäinen tuloksemme virallisissa kisoissa ja tavoite täyttyi heti ekalla radalla!

Toinen rata oli sitten agirata, joka melko pian alkoikin. Merlin meni todella hienosti muuten, mutta jotain siinä vauhdissa oli - meni pujottelunkin paljon hitaammin kuin treeneissä - ja ehkä se aiheuttikin sen, että tuli kepeiltä keskeltä ohi - en edes muista tällaista piitkään aikaan. No se olikin sitten ainoa virheemme ja aika hieno tulos oli 5 vp!!! Meidän toka tuloksemme tänään ja sijoituksena neljäs :)

Siinä sitten naureskelin, että hyvä kun en laittanut sitä viime vuoden agirotupaitaa, jossa lukee "lupa hyllyttää" eli nyt sitten minulla ei sellaista lupaa ole eikä saa tulla viimeisestäkään hyllyä. Tavoite oli jo saavutettu ja naureskelin, että ei silti, kyllä minä sen nollankin huolisin :) että eikö olisi hyvä suora: 10-5-0 :)

Ja niinhän siinä kävi, että meille todellakin tuli viimeisellä radalla se nollatulos = LUVAtulos ja kaiken kruunasi se, että vielä voitimme kisan!!! Ihan mahtava olo, kun niitä kisaajia kuitenkin oli runsas kymmenen, ei ihan pikku kisat. Tuo pokaali tulee aina muistuttamaan minua, kuinka hienoa oli voittaa ekoissa omissa kisoissa :)

Tuomarimme Petteri Kerminen oli tehnyt mielestäni todella mukavat radat - eivät ne helppoja olleet - tuli paljon hylkyjä - mutta aivan mahdolliset saada onnistuminen. Kiitokset siis tuomarille ja seuroille hyvin järjestetyistä kisoista :)

ja tässä vielä voittovideo, olisihan siinä ollut joissakin kohdin vielä petrattavaa, varsinkin A:n jälkeen - mutta hyvä näin :)

Santtu Stenbergin koulutus 25.5.

Kauheasti on ollut kaikenlaista hässäkkää, niistä viimeisin muttei vähäisin oli tänään agitreenit. Kouluttaja keksi meille tosi mukavan radan ja sain taas roppakaupalla uusia vinkkejä - ja taas sain kuulla että luota koiraasi, se kyllä osaa - näinhän se on :) Ilmakin suosi meitä, kuten kuvista näkyy...
kiitti Katja kuvista!

27.5. Rauma KR, tuomari Beata Betkevica, Latvia

Merlinin arvostelu: AVO ERI2
"Strong masculine a bit heavy head, good pigmentation good ears, medium neck, enough correct in body, prefer a bit more temperament and more selfconfidence, parallel movement"

Oli ihan kiva reissu, vaikkei sertiä saatukaan, oli kiva olla katsomassa, kun komea Tristan valioitui. Eivät nuo ulkomaalaiset naistuomarit oikein syty meidän Merlinskiin :)

Olimme siellä koko perheen voimin, myös Nipsu-vanhus oli innokkaana mukana. Ennen lähtöä nautiskelimme Reijan kanssa makoisat letut hillolla asuntoautossa :)

Hieno juttu oli sekin, että meidät bongattiin Dogxpressin Rauman näyttelyn kuvista - viikonlopulta oli 21 kuvaa, joista yksi oli meidän hieno seisomakuva!

Seinäjoki RN 10.5. tuomari Markku Kipinä

Jo etukäteen harmitti vähän lähteä, kun todennäköisesti sieltä saadaan kotiin tuotavaksi EH-arvostelu johtuen tuomarin vaihdoksesta. Mietin jonkin verran sitä, että kannattaisiko peruuttaa koko näyttelyreissu, mutta ajattelin, että ollaanpa sitten yhtä kokemusta rikkaampia ja eihän sitä silti ikinä tiedä.

Lähdimme aamusella Reijan ja Merlinin kanssa ajamaan, vähän tihkutti koko ajan, mutta muuten oli ihan mukava ajella ne n. 200 km.

Paikalle tultuamme sinne olikin jo saapunut Nina Tristanin kanssa, harmittelimme yhdessä kylmää ja tuulista ilmaa. Muutkin kooikkeri-ihmiset saapuivat paikalle koirineen. Näimme 1. kertaa Atten, Peterin ja Janan pojan, jota kävimme katsomassa Raumalla kun oli ihan pikkuinen. Molemmat junnut olivat jonkin verran pienempiä kuin meidän AVO-urokset. Naureskelimme siinä, että hyvä jakauma, kaikki saivat esiintyä kokoistensa kanssa. Tuomari oli tiukka ja junnu-urokset saivat molemmat EH:n. Sitten äkkiä olikin meidän vuoromme. Juoksimme ensin yhdessä Ninan ja Tristanin kanssa ympyrän ja sitten oli meidän esiintymisemme vuoro. Junnut katsottiin pöydällä ja olin yllättynyt, kun tuomari oikein kysyi minulta että onko teitä yleensä katsottu pöydällä vai maassa - no pöydällä!!! No katsotaan sitten siinä ja minä olin NIIN mielissäni.
Tuomari oli todella mukava, jutteli Merlinille ettei sekään oikein osannut kovasti jänskätä vaikka mitattiinkin. Sitten normijuoksut ja seisonta. Niinhän se tuomari sitten sanoi, että on valitettavasti liian kookas ja saimme EH:n. Ja niin sai valitettavasti Tristankin eli mikään uros ei tällä kertaa saanut ERIÄ eikä sertiä.
AVO kilpailuluokassa tuomari sitten heti kätteli meidät ykköseksi ja sanoi, ettei hän halunnut enempää rokottaa koosta, koska koira muuten on niin tasapainoinen. Eli tykkäsi, mutta...

arvostelu:
"tasapainoisesti rakentunut mutta kookas uros, hyväilmeinen pää, etuasentoiset lavat, hyvä takaosa & häntä, vahva luusto, hyvät korvat silmät & purenta, hyvä turkki & värijakauma, liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman ahdas takaa ja löysyyttä edessä"

Oli mukavan pitkä arvostelu ja sai rahalleen vastinetta - kaiken kaikkiaan oli mukava tuomari!

Ainoa narttu, kaunis Bella oli sitten ROP, onneksi se sai ERIn :)

Niin sitten lähdimme ajelemaan kotia päin. Olimme ajaneet vajaat 10 km, kun tuli yleinen hälytys, että Seinäjoen keskustassa on karhu. Huh huh kun pelästyimme mutta onneksi olimme jo kauempana. Olisi siinä ollut aikamoinen paniikki jos se olisi tullut sinne näyttelypaikalle, huh huh!
Jalasjärven Juustoportilta kävimme vielä ostamassa anopille äitienpäivälahjan Pentikin myymälästä.

Näyttelystä jäi vielä pari kivaa muisteltavaa: autoja ohjaava työntekijä katsoi Merliniä ja sanoi että onpa teillä komea koira, varmaan on rotunsa paras! Ja Aten kanssa tullut mies ihastui Merliniin: onpa komea, onko näitä näinkin isoja! Vastauksena sai, että on vieläkin isompia :)

Hulinaa kerrakseen, viikko 18-19

Ei ole todellakaan ollut tekemisen puutetta koira-saralla.
Viikolla 18 saimme Reijan kanssa kulumaan pari iltaa merkaten ja luetteloiden koiraseuran arpajaispalkintoja ja sitten viikonloppu vierähti niitä arpoja myyden. Ihan kivaa hommaa kyllä, mutta oli aika kylmä molempina päivinä eikä asiaan auttanut hirveä raekuuro, jolloin saatiin muutaman sentin valkoinen kerros – säälitti ne koirat ja omistajat, jotka siinä kuurossa joutuivat esiintymään…
No ihan mukavasti saimme niitä arpoja myytyä, kun ilman sunnuntaina oli mitä oli. Ihania munkkeja kyllä osaavat siellä tehdä, NAM!

Sitten olikin vuorossa rankka viikko 19:

5.5. maanantaina alkoi uusi TOKO-kurssi Harjavallassa klo 19-20. Ihan kivaa, mutta valitettavasti Merlin on sellainen vinkuja, jos joutuu paljon odottamaan, otan mieluusti vastaan vinkkejä sen poiskitkemiseksi…

6.5. tiistaina oli alkeisjatkon koulutuskerta Noormarkussa TVA:n hallilla. Sen jälkeen tultiin Ulvilaan ottamaan pienet ex tempore tottis-harjoitukset. Tytöt kehuivat koiraa, kun vain ohjaaja osaisi…mutta kivaa oli!

7.5. keskiviikkona oli illalla omat agilitytreenit. Sekin meni ihan mukavasti, vaikka jouduimme odottamaan aika kauan omaa vuoroa ja rata oli 3-luokan tasoa. Taas tuli vähän uskoa, että ehkäpä me sittenkin uskalletaan osallistua niihin virallisiin kotikisoihin 1.6.

8.7. torstaina olikin sitten vuorossa maastojuoksutreenit. En ymmärrä miksi Merlin pysähtyy jonkin aikaa juostuaan ja alkaa katsomaan taakse että äiti mihin sä jäit. Ensin vähän pelästyin, että näinkö siinä käy, ettei sittenkään ole mitään asiaa sinne Rotu-Raceen, johon joukkueeseen olemme pääsemässä. Mutta asiaa mietittyäni tiedän varmasti että jos Merlin ei vieheen perässä mene, niin kova kiire sillä on aina minun luokseni eli riittää, kun minä olen siellä maalissa odottamassa…

Ja sitten 10.5. lauantaista Seinäjoella kirjoitan ihan oman jutun.

Vaasa kv 27.4.

Lähdimme Reijan kanssa ajelemaan Vaasaan aamulla vähän ennen klo 6, kun netissä ilmoitettiin ajoajaksi n. 3 h. Oli tosi hieno ilma ajella:  -2 °C ja etelämpänä oli pilvetöntä, Vaasaa lähestyttäessä sitten tuli pilvipeite, mutta ilman oli koko ajan kaikin puolin mukava.
Kun saavuimme parkkipaikalle, siihen melkein vierelle parkkeerasi Suvi Maggien kanssa, olipa tosi kiva tavata taas heitä :)


Etukäteen oli jo tiedossa, että kehässä tulee olemaan 4 urosta ja 2 narttua, näistä 2 junnua on hakemassa sitä meidän toivomaa sertiä.
Kehän laidalla sitten ihailinkin toisia uroksia ja ajattelin, että siinä sitten meni meidän mahkut - tavoitteena oli silti saada ainakin ERI ja SA, kun on niin hienoa päästä paras uros -kehään. Toive täyttyikin siltä osin, että saimme sen ERI:n ja SA:n mutta uroksista sitten jäimme kolmansiksi, koon takia, olettaisin. No tuliaisina kotiin oli silti varaserti ja varacacib, olihan ne ruusukkeet mukava saada :)


Tuomari Göran Bodegård: ERI1 SA PU3 varaserti, vara-cacib:


"något rejält tilltagen, bra proportioner, något lågt ansatta öron, bra nacke & överlinje, fint konstruerad framme & bak, överutvecklad kropp, bra vinkel balans, rör sig bra, utmärkt päls & god färg"
vapaasti suomennettuna: hieman reilusti kasvanut, hyvät mittasuhteet, hieman alhaalle kiinnittyneet korvat, hyvä niska ja ylälinja, hienosti rakentunut etuosa ja takaosa, ylikehittynyt runko, hyvä kulmaustasapaino, liikkuu hyvin, erinomainen turkki & hyvä väri

Kyllä minä tykkään kovasti tuosta vara-cacib-ruusukkeesta, kun se on niin hienon värinen - kooikkerin oranssi :)

Meillä on jatkossa tavoitteena saada Merlinin kehäesiintymiseen iloisuutta mukaan, jolloin saisin sille hännän heilutusta ja saisin nuo korvatkin oikeaan asentoon. Kehän laidalla kun sitä harjoittelen, niin kyllä onnistuu, mutta kehässä Merlinin mukaan tehdään töitä, eikä turhia silloin heilutella - muuta kuin tietysti liikkuessa :)


Meillä oli Reijan kanssa ihan onnistunut näyttelyreissu, vaikka ei saatukaan sertiä. Oli niin kiva nähdä taas tuttuja mm. Suvi & Maggie, Anna-Kaisa & Ninni& Wiia, kiireisinä kuten tavallisesti, ja oli kiva myös nähdä nämä uudet kooikkerituttavuudet. Onnea menestyjille tätäkin kautta! Junnu Dino kun oli tänään ROP - eikä syyttä, oli todella komea poika ikäisekseen! Ja Maggie kauniina tyttösenä hienosti sai sertin ja oli VSP - oli junnujen päivä :) harmi, että Maggie ei voinut vastaanottaa vielä cacibbia, senkin olisi hienosti saanut tänään. Mutta kyllä niitä alkaa sille ropisemaan vielä, ei ole mitään kiirettä nuorella tyttösellä - siis Maggieta tarkoitin ;)


Oli hienoa nähdä myös Vaasan Botnia-halli: hieno paikka pitää näyttely, oli parkkipaikkaa, istuimia ja mikä mukavinta: iso näyttelykehä. Ja kun vielä kooikkereille otettiin pöytä arvosteluun, niin oli mukava mennä kehään. Takaisin tullessa piti oikein hieraista silmiään autossa, ulkolämpömitari näytti +18 °C !!! Ja kyllä siellä oikeasti oli lämmin ja aurinkoinen ilma - koko illan :)


Nyt sitten katse Seinäjoelle 10.5. saas nähdä montako kooikkeria sinne eksyy - Raumalle 17.5. on tulossa 7 kooikkeria.

ei C.I.B ikinä meille :(

Näin se maailma meitä heittelee että pari viikkoa sitten kilisteltiin Tallinnan laivalla, kuinka hienosti Tallinnan Winner näyttely meni ja että nyt on sitten mahtavasti kaikki kolme ulkomaan cacibbia kasassa (2 varacacib -> cacib Latviasta, 1 Tallinnasta) eikä tarvita enää kuin yksi vuoden kuluttua Suomesta niin Merlinistä tulee CIB ja nyt sitten juuri tulleen tiedon mukaan se ei olekaan ikinä mahdollista.
Kuten Taina Lempiäinen hienosti kiteytti blogissaan ei tämä mitenkään koiraa huononna, on vain titteli, mutta kun tämä titteli on mielessä ollut aina se "the Titteli" lainaten Tainaa ja kun se tuntui jo olevan aivan nurkan takana, siksi se harmittaa ja ehkäpä olisin ajatellut Latvian ja Viron matkoja uudelleen,vaikka eihän ne nytkään silti turhia olleet.
Elikkä tuo CIB-juttu johtuu siitä, että marraskuussa v. 2012 FCI on tehnyt sääntöuudistuksen, jonka mukaan 6.4.2010 jälkeen syntyneet koirat eivät voi saada kansainvälisiä valion arvoja, jos sillä on kolmessa sukupolvessa FCI:n hyväksymätöntä erikoisrekisteriä. Merlinillä niitä löytyy kolmannesta sukupolvesta. Näin ollen Merlinistä ei voi koskaan tulla C.I.B.
Merlinin kanssa yksistään Suomessa on monta kanssakärsijää johtuen siitä, että FCI on hyväksynyt sen verran myöhään rodun alkujaan pienen määränsä takia tietääkseni.
Nähtäväksi jää millaisia vaikutuksia tämä tuo tullessaan, mm. eipä kovasti jatkossa huvita mennä tällaisten koirien kanssa kv näyttelyihin, koska niitä cacibbeja ei ikinä saa ja ne näyttelyt lisäksi ovat kalliimpia ja osallistujamäärä isompi, ollut siis ainakin tähän asti. Onhan se järkevämpää mennä halvempiin pikkunäyttelyihin hakemaan ne halutut sertit.
Että sillä lailla, olisi tästä ollut kiva tietää aiemmin, kun sääntöuudistus on nyt kuitenkin tullut voimaan jo v.2012. Ehkäpä tätä ei vaan ymmärretty, mitä meidän rodullamme se ihan oikeasti tarkoittaa ennen kuin nyt tuli ilmi, kun cacibbeja ei alkanut kuulumaan, esim. Merlinin siskon viime kesän cacib oli siirtynyt  seuraavalle. Ja nämä tulivat ilmi, kun FCI julkisti rekisterin, jossa voi käydä tarkistamassa saadut cacibit.
Koska meillä on kolmannessa polvessa erikoisrekisteriä, niin mahdolliset pennut voivat jo saada C.I.B arvon.

Mitenköhän muiden "pienempimääräisten" koirarotujen kanssa mahtaa olla?
Ja miksiköhän joidenkin koirien rekisterinumerot ovat eri tavalla Ruotsin Hunddatassa ja Suomen jalostustietokannassa?

Tallinn Winner 2014

Meillä oli todella menestyksekäs reissu, vaikka etukäteen olin lähes varma, että mennään hakemaan Tallinnan Sakuhallilta vain ulkomaan näyttelykokemusta.


Reija & minä ja Merlin pääsimme taas reissuun Ninni Nasin kyydissä. Tällä kertaa minä ajoin Hämeenlinnaan lauantai-aamupäivällä, koukkasimme vain hakemaan Noran ja ihanaisen Nucan, fieldspanielinartun.


Matka sujui hienosti ja yövyimme hotelli Dzingelissä, joka oli miellyttävä yllätys, todella hyvä hinta-laatusuhde.
Sunnuntai-aamuna aamiaisen jälkeen menimme Sakuhallille. Siellä olikin jo paikalla tuttuja kooikkeriomistajia ja heidän koirulinsa komea Cola ja suloinen Hilary.


Kehä piti alkaa engl. springelspanielien jälkeen. Ihmettelimme kyllä vähän kun ei niitä näkynyt lainkaan kehän laidalla. Sitten sanottiinkin yhtäkkiä ettei tuomari tuomaroi niitä tänään vaan seuraavaksi 7 min kuluttua tulee kooikkerit kehään. Olin juuri vähän aikaa sitten käynyt ulkona tihkusateessa Merlinin kanssa, ja mietin kuinkahan märkä se mahasta ja jaloista vielä mahtaa olla. Tuon tauon aikana menin äkkiä kehään juoksemaan Merlinin kanssa että saan jäykkyyttä pois - siis kummastakin :) pian sinne tulivat muutkin harjoittelemaan. Ilokseni huomasin myös että pöytä otettiin käyttöön.
Sitten kehä alkoikin, ensimmäisenä tällä kertaa emme olleetkaan me vaan nuorissa uroksissa Breco. Sitten olimme me vuorossa. Pelästyin vähän, kun pöytä alkoi tärisemään ja tuomari sanoi, että pidä kiinni pöydästä. Mutta kaikki meni hyvin ja vaikken Merliniin  kovasti iloisuutta vielä saanut (on treenauksessa kyllä) niin se kyllä meni aivan upeasti ja seisoi hienosti. Sitten tuli veljen Mufin vuoro ja sitten juoksimme yhdessä ja tuomari valitsi meidät voittajaksi! Vastoin odotuksia, kun luulin todellakin, että tämä tuomari tykkää pienemmistä. Merlin pääsi siis paras uros -kehään, Mufi sai kyllä ERI:n muttei valitettavasti saanut SA:ta eli ei päässyt jatkoon.
Seuraavaksi oli Colan vuoro valiouroksissa, se on kyllä todella kaunis uros komean turkkinsa kanssa ja pienempi kuin Merlin, jonka vuoksi me kaikki olimme ajatuksissamme sitä mieltä, että kyllä Cola on tänään se ykkönen. Sitten pyörimmekin Colan kanssa uroskehässä ja yllättäen tuomari valitsikin meidät ykköseksi!!! - tässä kohtaa olin jo aivan onnesta sekaisin - olihan tavoitteena vain ERI ja ehkä pienenä unelmana päästä uroskehään.
Sitten oli vuorossa nartut. Hilary on todella suloinen ja kaunis nuori tyttönen, joka sitten voittikin kaikki mahdolliset kotiin omassa kehässään. Paras narttu -kehässä voitti Merlinin sisko Lotte, joten siellä oli kaksi Chriskooi's koiraa ROP-kehässä. Juoksimme pari kertaa Loten kanssa kehää ja sitten ... tuomari ihan oikeasti sanoi, että me voitimme ... MITÄ??? ME - siis MERLIN, ei ole todellista. Huh huh tässä kohtaa olin jo aivan sekaisin onnesta, miten voi olla että mennään hakemaan vain kokemusta ja tuloksena on ROP. Aivan käsittämätöntä!!!


Tässäpä sitten tulos, tuomarina Markku Mähönen / Tallinn Voitja 2014 27.4.2014:
ERI1 SA ROP SERT CACIB ja vielä ihka ensimmäinen titteli TLNW-14

arvostelu: esc. type, good lines, good head with masculine expression, good colour ears, exc. neck forechest & body a bit overweight today good engul. and moves well good coat & temperament"


vapaasti suomennettuna:
"erinom. tyyppi, hyvät linjat, hyvä pää maskuliinisella ilmeellä, hyvä väri korvat, erinom. kaula eturinta ja runko, vähän ylipainoa tänään, hyvät kulmaukset ja liikkuu hyvin, hyvä turkki ja luonne"


Tiesin kyllä, että tuomari on tarkka painosta, olin vähän lihottanut tarkoituksella Merliniä Latvian näyttelyyn, olisi varmaan pitänyt alentaa ruokamäärää ennen tätä näyttelyä - toisaalta eihän tätä paremmin olisi voinut mennä :)


Tämän jälkeen oli vielä kasvattajaluokka, jossa tietysti tuli voitto ja sitten oli vielä puolisisko Lotte Mufin kanssa parikisassa. He tulivat upeasti neljänsiksi isossakin kehässä, onnea heille!

Vapaapäivä

Vietettiin tänään kihlattuni Teemun kanssa vapaapäivää koulusta, ja päätettiin tulla vanhempieni luokse koirien seuraksi. Kierrettiin Merlinin kanssa melkein kahden tunnin lenkki, kun oli niin hieno keväinen keli. :)

Asuimme täällä vanhempieni luona kolme kuukautta putkiremontin vuoksi. Pääsimme muuttamaan maaliskuun alussa takaisin omaan kotiimme, ja siellä tuppaa välillä olemaan vähän hiljaista ilman kahta karvakasaa. Onneksi vapailla pääsee kuitenkin käymään täällä katsomassa koiria. Huomaa kyllä, että kevät on jo lähellä, kun alkaa olemaan kauheassa pentukuumeessa (niin kuin aina). :)

Ajattelin ottaa pari keväistä kuvaa koirista pihalla, mutta ei siitä oikein tahtonut tulla mitään. Pojat kun aina kuvittelee, kun näkevät kameran, että nyt leikitään. Nipsukin jopa innostui leikkimään Merlinin kanssa ja juoksemaan ympäri pihaa. Nyt papparainen onkin sitten vähän väsynyt. :)

Latvia Winner Show 22.3. - 23.3.

MAHTAVAA, MAHTAVAA, MAHTAVAA!
Meillä meni siis aivan putkeen reissu, kukapa olisi uskonut, että tulemme sieltä kotiin tällaisten tuliaisten kanssa!


22.3. tuomari Vladimir Piskay, Slovakia: ERI SA AVO1 PU2 varacacib (siirtyy cacibiksi, koska voittaja on jo CIB)

"strong male, little big, strong head, little short neck, good topline, good angulations, good movement"
vapaasti käännettynä: voimakas uros, voimakas pää, vähän lyhyt kaula, hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset, hyvät liikkeet

23.3. tuomari Otakar Vondrous CZ ERI SA AVO1 PU2 serti, varacacib (siirtyy cacibiksi)

"gute Format, gute Kopf, Scherengebiss, grade opere Linie, steht korrekt, mit gute Winklungen, schöne Behaarung, freie Bewegung"
vapaasti käännettynä: hyvä formaatti = muoto (?), hyvä pää, leikkaava purenta, seisoo oikein hyvillä kulmauksilla, kaunis karvoitus, vapaat liikkeet

Näin tuliaisina meillä kotiin oli Latvian serti ja 2 x varacacibia, jotka siirtyvät jossain vaiheessa cacibeiksi!

Matka oli kaikin puolin onnistunut, suurkiitokset siitä Noralle ja Ninnille, joita ilman en tänne näyttelyyn olisi edes uskaltanut unelmoida lähteväni. Sain heiltä sekä hienon ja turvallisen kyydityksen puhumattakaan erittäin mukavasta matkaseurasta.

Heillä on molemmilla fieldspanieli ja Latviaan oli ilmoitettu vain kaksi niitä, joten heillä oli hyvät mahdollisuudet siellä. Kyllä silti pitää onnistua ja saada se ERI ja SA, ei se mitenkään varmaa ole. Heidän koiransa Nuca ja Casse kuitenkin onnistuivat hienosti siellä molempina päivinä saaden winner tittelit ja kaiken muunkin, onnittelut heille :) . Nuca sai lauantaina uudet viisi titteliä, mahtavat erityisonnittelut niiden johdosta. Meidän pitikin sitten illalla juhlia hienoa päivää kuohuvalla, oli kiva iloita, kun kaikki onnistuivat.

Lauantaina uroksissa voitti Fero, joka sai toivotun sertinsä. Me olimme siis toisia ja Veiko oli kolmas. Sunnuntaina pakkaa sekoitettiin niin, että Veiko voitti, me toisia ja Fero neljäs.
Lauantaina oli kehässä myös veli Mufi, jonka Merlin näki pitkästä aikaa. He tulivat heti juttuun keskenään! Mufi sai ERIn muttei SAta joten ei päässyt uroskehään. Syynä näytti olevan pienuus, Merlinin vierellä Mufi tosiaan näytti vielä vähän kehittymättömältä esim. rintakehän kohdalta. Veli on kyllä myös tosi komea, taitaa mennä toisin päin voitto seuraavalla kerralla Tallinnassa 13.4. jolloin siellä on tuomaroimassa pienistä kooikkereista tykkäävä Markku Mähönen.

Narttuja en kovinkaan paljon seurannut muuta kuin Hilaryä, kaunista nuorta junnutyttöä, on siinä kaunis tyttönen :) ja veti myös kaikki tittelit yms. kotiin.

Onnittelut kaikille onnistujille!!!

Oli mukavaa nähdä tuttujakin kehän laidalla, Kaisa oli siellä miehensä ja koiriensa kanssa,. Toisia omistajia en tunnistanut vaikka varmaan olen kyllä nähnyt joskus.


Kaiken kaikkiaan hieno reissu, hyvä hotelli, hyvää ruokaa, tuli nähtyä uusi maa ja Riika, meillä oli koko matkan hauskaa yhdessä, koirat olivat aivan älyttömän hienosti koko matkan ajan, vaikka joutuivat paljon olemaan häkeissä. Siis voisi sanoa, että tätä matkaa en tule unohtamaan ikinä - myös siksi että oli meidän debyyttinäyttelyreissu ulkomaille :)

Kiitoksia vielä kaikille Merlinin treenaamiseen osallistuneille - arkuuden takia viimeksi Parkanossa saatiin ainoana uroksena vain EH, koska meni melkein paniikkiin miestuomarin kosketuksesta maassa - nyt treeneistä oli selvästi hyötyä, vaikka voitte kuvitella kauhuntunteeni kun näin ettei ole pöytää ja tuomarit tulevat heti kiinni hampaisiin, varsinkin sunnuntaina. Mutta Merlin oli siinä kuin vanha konkari, pieni väistöaskel tuli kun kupeita koeteltiin, mutta siitä ei ollut mitään haittaa. Ja uskon myös, että oli ihan hyvä Merliniä vähän lihottaa - nyt ressukka saakin sitten jatkossa vähän vähemmän ruokaa...

Maanantaina sitten syötiin kotona sertikakkua :) tiistaina olikin sitten aikainen lähtö taas Tallinnaan hakemaan "vähän" juomia... Sekin reissu meni vallan mukavasti ja nyt ollaan kotona ja on tuhat ja sata asiaa, jota pitää ehtiä tekemään, onneksi tämä viikko on talvilomaa!