Joulutervehdys

Pikkujoulutreenit

Pirjo & Mico, minä & Merlin, Katja, Mira & Wili

Pidettiin HARJA:n omalla pentuagilityporukalla pikkujoulut treenien merkeissä. Valitettavasti Anne& Niilo eikä Johanna&Halla päässeet tulemaan, mutta pidettiin sitten hauskaa tällä porukalla. Katja toi pipareita, Pirjo toi glögiä lisukkeineen ja minä toin koristeita ja joulukarkkia. Katjan tytöt saivat v. 2012 agilityinnostuksen kunniaksi pienet paketit ja koírat saivat kukin maistuvan pikku paketin.
Treenirata oli pari hyppyä, putki ja hyppy, aivan yksinkertaista ja mukavaa näin pikkujoulun kunniaksi niin että kaikilla oli kivaa ja jäi hyvä mieli. Sanoin, että nämä treenit ollaan vedetty koko vuoden niin että ollaan pidetty hauskaa yhdessä samalla agilityn saloja opetellen ja tätä tullaan sitten ensi vuonnakin tekemään. Samalla pyritään jatkamaan hyvin alkanutta sosiaalistamista vaikkakin Merlinille tuntuu alkaneen mörköikä.
Kiitokset penturyhmälle tästä vuodesta, on ollut ilo vetää sitä (Anne & Niilo ja Katjan poppoo & Wili): innostusta on piisannut todella kiitettävästi ja meillä on ollut todella kivaa! Ja on ollut ilo seurata Katjan tyttöjä, jotka ovat jaksaneet tulla treeneihin ja Mira jopa alkanut Wilin ohjaajaksi, näen niin Reijan pikku tyttönä alkamassa agilityä Nipsun kanssa.
Talviryhmään saimmekin sitten vähän täydennystä, kun siihen saatiin Johanna & Hyrsky (mahtava mudi) sekä Pirjo & Mico (suloinen hovawart pentu).

Helsinki Winner 2012 ja Winner 2012 päänäyttelyt

Huh huh mikä viikonloppu!
Todella hieno kokemus, kun vaan tässä pikku hiljaa alkaa toipua.
Lauantaina lähdimme mielestämme ihan hyvissä ajoin, muttei mieleemme tullut, että ruuhka voisi olla noin paha. Kun vihdoin pääsimme messarin tontille (n. tunti meni viitisensataa metriä edetessä), meille kerrottiin, että tehkää u-käännös ja menkää Hartwall Areenalle. No sinne sitten kiireesti ja kehän reunalla olimme tasan puoli tuntia ennen. Saimme arvosteluksi EH ja junnu-urosten neljännen eli viimeisen sijan. Merlin oli ehdottomasti kehittymättömin tässä porukassa. Arvostelussa oli kyllä ihan hyvääkin, vaikka itse kohelsin täysin liikkumalla aivan liian hitaasti yms. kaikkea mahdollista.

"Bigger dog. Needs time to mature & develop. Very nice eyes but bit too round in scull and head could be more refind. Needs more stability in front, just a little bit too long in loins, typical in angulations, nice coat quality. could be more twendly on the movement on topline"
En kyllä vielä ole ehtinyt kaikkea sanakäännöksiä hakea joten en edes yritä kääntää.

Sunnuntaina lähdimme sitten jo hyvissä ajoin hotellilta, ettei paikalla sitten olisi paniikkia.
Tunnelma oli jotenkin vapautuneempi minulla ainakin. Sitten huomasimme, että kaikki koirat mitataan. Kehässä meni nyt muuten kaikki hienosti, itse vain kohelsin sen verran, että en saanut nameja (taaskaan) oikeaan aikaan käteen, joten Merlin väisti pöydällä. Muuten olin hyvin tyytyväinen.
Tuloksena oli arvostelu ERI ja neljäs sija kuten eilen.
"liian kookas. urosmainen pää, jossa hieman liikaa pyöreyttä kallo-osassa. Hyvät korvahapsut. melko pyöreät silmät. rungon tulee vielä kehittyä. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Hyvä väritys. hyvä häntä. Liikkeet voisivat olla yhdensuuntaisemmat. hyvät sivuliikkeet. luonne ok.

Sitten oli vielä kasvattajaryhmä, joka sunnuntaina voitettiin. Kovin mietitytti, jäädäkö, koska ei siellä kooikkereilla ole mahdollisuuksia, mutta jäimme sitten ja olemme nyt yhden kokemuksen rikkaampia. n. kolmen tunnin odotus palkittiin yhdellä pikaisella juoksulla voittajakehässä ihmisten taputusten kannustamana. Ihan hieno juttu, vaikka väsytti ja särki jo joka paikkaa, erityisesti jalanpohjia ja selkää.
Ehkäpä näin saimme pienen pilkahduksen julkisuutta lisää kooikkereille :-)

Oli todella kiva nähdä näyttelyssä sisarukset ja heidän omistajansa, kasvattaja sekä kaikki tutut ja tuntemattomat kooikkerit omistajineen. Ehkäpä tässä pikku hiljaa alkaa muistaa heistä vieraampiakin. Tutummilta varsinkin saimme hienosti tsemppiä ennen ja jälkeen kehän, kiitoksia heille!
Onneksi Reijan kanssa tehtiin diili, että hän pitää kuskin hereillä, näin pääsimme turvallisesti kotiin sen jälkeen kun haimme uneliaan Nipsun kyytiin mummun ja papan hellästä hoivasta.

Summa summarum, kivaa oli ja hieno kokemus!

Vihdoin päivitystä

Näköjään jäi viime viikko kokonaan väliin.
Viime viikko: tiistaina pääsimme UPK:n näyttelykurssille, jotta saisin tuota Merlinin arkuutta pois. Tämä kurssi oli tälläkin viikolla ja ensi viikolla on sitten viimeinen kerta. Olen ollut kurssiin tyytyväinen ja kuulemma ainoa ongelmamme on tuo arkuus. Hallissa oli keinonurmi ja ajattelin, että saan varmaan monta sakkolappua pisseistä, mutten sitten saanut yhtään, hyvä Merlin! Agilityä oli keskiviikkona kuten tavallisesti.
Tällä viikolla oli sitten em. kurssien lisäksi vielä lauantaina agilityä, kun halusimme porukalla pari tuntia, vaikkei HPSH:lla ollut enää tunteja. Saatiin sitten lauantaiksi ekat kovemmat pakkaset ja vihdoin lumi teki maiseman todella hienoksi ja valoisaksi. Merlin oli taas aivan innoissaan lumesta, pikkasen vaan tahtoi nuo tassut kylmetä. Nipsu yritti saada jotain irti jäätyneestä pallosta.

Agitreenit olivat taas mukavat, ehdittiin treenata puomin alastuloa, pujottelua, putkea ja hyppy-pituus-hyppy -suoraa. Hienoa, että Miralla intoa piisaa ja nyt oli myös Pirjon tytär mukana. On niin mahtavaa, että saadaan noita nuoria mukaan!

Ensi viikko onkin sitten todella tapahtumarikas: ti näyttelytreenit (+jos keritään, käydään katsomassa Wecan epiksiä), ke agitreenit, to mätsäri Porissa ja pe-la suuri messarinäyttely. Nyt jo on perhosia vatsassa! Mikä parasta, löysimme Reijalle ja minulle molemmille samanlaiset punaiset jakut ihan pilkkahintaan ja olivat viimeiset, sattuivat onneksi olemaan juuri oikeaa kokoa :-) Nyt sitten ollaan Messarissa edustavia!

Agilityviikko takana

Tällä viikolla oli agilitytreenit peräti kolmena päivänä. Maanantaina saimme Elisan paikan, kun hän ei päässyt menemään. Oli todella hyvää treeniä Merlinille, varsinkin siinä, että pitää keskittyä omaan menoon ja odottamiseen vaikka vierellä juoskentelee vieraita koiria ja ihmisiä omine käskyineen. Huomasi tunnin aikana, että koko ajan paremmin pystyi keskittymään omaan menoon, eikä pahemmin mennyt muita moikkaamaan, vaikka kentällä oli kolme vierasta koiraa. Ajattelin, ettei ikinä onnistu, kun vieressä menee kultsikka pujottelua ja Merlinin pitää odottaa lähtölupaa hypylle. Ihmeen hyvin se onnistui.

Sitten keskiviikkona oli vuorossa Teron treenit. Siellä harjoiteltiin puomin alastuloa ja jyrkkää u-kääntöä. Myös pujottelua treenattiin ja sitten omaa pätkää sai tehdä jos ehti. "Omassa" pätkässä käytin namipatukkaa:

Lauantaina vedin itse HPSH:n treenitunnin (oma pentuagilityryhmä). Nyt oli jonkin verran vähemmän koiria, vain Wili, Hyrsky ja Merlin. Saatiin pidettyä tosi tehokkaat treenit: 1) puomin alastulo 2) rengas 3) pujottelu ja sitten vielä lyhyt radan pätkä: Wilillä ja Merlinillä hyppy, hyppy ja putki, Hyrskyllä vähän vaikeutettiin eli hyppy kierto hypylle ja loppu kuten meillä. Reija sai myös kerrankin mennä Merlinin kanssa, kun katselin muiden menoa.
Olin todella mielissäni, että ehdittiin nyt treenaamaan näin paljon asioita, koska edellinen kerta kului lähinnä tutustumisessa, koiria kun oli silloin niin paljon. No, ehdittiin me silloinkin menemään pieni radan pätkä, että sain vähän käsitystä, millä tasolla kukin on. Ja kyllä koirille teki hyvää se tutustumisjuttu eli jokainen kiersi koiransa kanssa lenkin muiden paikallaolevien läheltä.

Uudet vaatteet

Saimme vihdoin uudet treenivaatteet, kyllä näillä nyt passaa treenata :-)
Jos (ja kun) joku kysyy, että minkä rotuinen tämä oikein on, niin ei muuta kuin kääntää selkänsä ja sanoo että tämän rotuinen ja mätsäreissä saavat luntata oikeinkirjoituksen... Onhan sitä kirjoitettu aika monella tavalla, kun ei ole kovin tunnettu rotu.

Ja sitten vielä Merlinin froteeloimi ja tassupyyhe :-)

 made by Helsitar



10.11. Jyväskylä kv näyttely

Meillä oli ensimmäinen näyttely junnuissa. Kisasimme komeaa Unia vastaan. Olimme Reijan kanssa erittäin tyytyväisiä tulokseen, oikeastaan ainoa miinus oli (kuten monet tietävätkin) Merlinin arkuus ja se tuli arvosteluunkin. Saimme ERIn, mahtavaa! mutta hävittiin sitten Unille.

Voi kun sitä arkuutta saataisiin pois ennen Helsingin näyttelyä!

Mutta hienot arvostelut tuli mielestämme:
"9 months, very nice young dog of good type, very nice head, dark eyes, strong teeth, good earrings, good back and topline, good ribs, good boned legs and good feet, very nice coat ande colour, good moving, need a little bit better show temperament"

Tästä on hyvä jatkaa, eka arvostelumerkintä jalostustietojärjestelmään on nyt sitten ERI :-)

Olimme muutenkin edustavia, kun sain vihdoin perjantaina kooikerhondje-takin ja Merlinille loimen, laitan huomenna kuvia niistä, hienot ovat!

5. agilitytreenit Teron hallilla

Herran jestas, oliko se jo viides kerta!!!
Tuntuu siltä, että mitä enemmän edetään sitä huonommin menee... no ei kai sentään. Tero on hyvä kouluttaja ja oppimista on todella paljon. Tänään saatiin vihdoin pari videota. Reija otti videokameran ja sanoi, ettei tällä saa kuvattua. Niinpä, joku nimeltä mainitsematon oli unohtanut muistikortin pois. Mutta onneksi kännykällä saa kuvattua videota:

 

Tässä ei niin selvästi näy kuinka kova kiire itsellä on tuon Merlinin kanssa, pitää saada kuvattua vielä sellainenkin. Harmi että itse joudun sitä kovasti toppuuttelemaan ja sitten saan palkaksi haukkumista, tietysti. Namipatukan käyttö onnistui hyvin, kun vaan nyt osaisi käyttää sitä vielä oikea-aikaisesti.

Laitan tähän vielä Annen & Niilon taidonnäytteen, kuinka hienosti Niilo odottaa kiltisti lähtöä hievahtamatta ja menee vauhdilla radan pätkän!

Ensilumi 26.10.

äiti, mitä tää valkoinen on???

meidän rakas viiksivallu

Merlin oli lumesta ihmeissään ja Nipsu innoissaan!




En tahtonut millään saada tällaista liikkumatonta kuvaa pojista, kun Merlinistä oli niin kiva lumessa juosta pallo suussa, tai siis mitä pallosta vielä on jäljellä :-)
Nipsukin innostui leikkimään, komentaa molemmissa kuvissa minua menemään karkuun. Kuvassa näkyy vanhuksen hienot alahampaat :-)
Vaikka monia harmittaa lumentulo, minä olen aivan innoissani, koska a) on niin valoisaa b) koirat pysyvät puhtaampina lumessa c) saa ehkä tehdä lumitöitä
eli tervetuloa talvi minun puolestani!

Epikset Raumalla 19.10.



Anne & Niilo

Mira & Wili

me 

Raumalla oli keksitty hieno idea, että järjestetään hyppy-putkirata, jota voivat myös pennut mennä. Näinpä päätimme pentuagilityporukalla tehdä siellä debyytin, menköön sitten syteen tai saveen.
Rata koostui viidestä joko suorasta tai u-putkesta sekä seitsemästä esteestä. Emme ole vielä ikinä yrittäneet tehdä näin pitkää rataa.

Aivan ensimmäisenä lähti Mira ja Wili, koska Wilillä ei oltu hypätty vielä korkeampia hyppjä ja oli mahdollisuus saada rimat alemmas. Kuten meillä kaikilla kolmella, vieraisiin putkiin meno kiusasi, mutta olin heistä todella ylpeä, koska muuten rata meni hyvin, koira oli jatkuvasti hallinnassa eikä keksinyt mitään omiaan. Kyllä se siitä lähtee, hienoa kun Miralla oli uskallusta lähteä tähän.
Sitten menivät Lena & Della ja Pasi & Taika asiantuntijan otteilla radan, oli varmaan hauska mennä vaihteeksi tällaistakin. Oli todella kiva, että he viitsivät lähteä tänne kisaamaan ja katsomaan debyyttiämme.
Sitten oli vuorossa Anne ja Niilo. Kuten Wilillä, putkiin menossa oli ongelmaa, muuten oli hieno nähdä, miten Niilo kuunteli koko ajan. Hyvä juttu!
Siinä sitten sanoin, että minäkin vielä haluaisin mennä tätä korkeutta ja etsimisen jälkeen meidät sitten löytyi paperista maksikoirista...(toivottavasti vaan ei ollut ennustus)
Sitten oli vuorossa me. Hienosti Merlin jäi startissa odottamaan, mutta kuten edellä olevilla putkeen meno tuotti koko ajan hankaluuksia. En vain osannut varmistaa riittävästi tai sitten ei vain mennyt, aiheuttiko viertaat putket/hajut sen, kuka tietää. Ja olin aivan onnettoman hidas, pitää todella alkaa treenaamaan itselle vauhtia. Radassa oli siis kohtia kun Merlin haukkui että mitä nyt pitäisi tehdä. Siitä olin erittäin tyytyväinen, että Merlin seurasi ihan koko ajan minua, vaikka oli aivan uusi paikka. Kyllä se siitä, kunhan saadaan a) Teron avulla kauko-ohjausta b) varmuutta suorittamisiin c) ehdottomasti minuun lisää vauhtia.

Summa summarum, vaikka tuntui että pieleen meni, niin mielestäni kaikilla meistä oli monia asioita radassa, mistä voi olla hyvin tyytyväinen. Nyt vaan jatketaan treenausta Teron hallilla!



Merlin 9 kk ja Nipsu 11 v 3 pv

Merlin 9 kk, nyt ollaan sitten junnuissa! Tässä vähän pöytäharjoittelua...
Mitattiin myös Merlin ja pahasti näyttää 43 cm... mitenköhän tuomarit sen katsovat sitten joskus ensi vuonna.

Otettiin samalla Nipsusta, vanhasta herrasta,  seisomakuva. Aina tulee kovin tummia kuvia Nipsusta, voisikohan johtua siitä että Nipsu on musta :-)

17.10. Nipsu 11 v ja Merlinillä 1. agilityn alkeiskurssitunti

Meidän oma Nipsumme täytti eilen 17.10. 11 v. Kunnioitettava ikä kavaljeerivanhuksella. Vaivoja on toki, mutta kyllä niitä kilometrejä vielä pitäisi olla jäljellä. Nipsu sai sitten lahjaksi vähän herkkuja.

Merlinillä alkoi agilityn alkeiskurssi. Paikalla oli myös pentukaveri Niilo ja kavaljeeri Essi. Hienoa treenata näin pienessä ryhmässä ja kaikki olivat aika lailla samalla viivalla osaamisessa.
Alettiin heti työstää pujottelua kujasysteemillä. Sitten sai itsenäisesti ottaa lyhyttä hyppy-putkirataa. Sitten otimme kolmen hypyn suoran niin että palkka oli viimisen esteen takana. Hyvin sujui, vaikka kylläkin ekalla kerralla hukkasin koiran. Kuten tiesinkin, kuulin, että saan kyllä juosta täämän koiran kanssa :-)

Spanielipäänäyttely 13.10. Hyvinkää

Se oli sitten meidän ensimmäinen erkkarimme. Tuntui ihan ihmeelliseltä, kun siellä oli niin paljon kooikkereita samaa aikaa. Oli kiva nähdä tuttuja ja siinä hässäkässä varmasti näimme monia, jotka tiesimme nimeltä muttemme osanneet yhdistää kasvoja. Taitavat nämä näyttelypäivät olla tällaisia hässäkkäpäiviä ainakin näin ennenkuin tottuu tähän näyttelyhumuun.
Ennen kehää tapasimme Merlinin siskot Nellan ja Veldan (ja omistajat) sekä kasvattajan Tiiun, joka oli tullut Hyvinkäälle kolmen koiransa kanssa: Täpi äiti, Lotte siskopuoli edellisestä pentueesta sekä Mufi veli. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi veli, Pepi. Oli ihana nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa sekä nähdä kuinka kovasti olivat Mufi ja Pepi kasvaneet viime näkemältä. Oli hauska nähdä, kuinka paljon erilaisia sisarukset olivat keskenään. Ennen "omaa" kehää, meni ensin kolme urospentua 5-7kk. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon jännitti. Sitten olikin jo meidän vuoromme, minä ekana ja Mufi-veli Tiiun kanssa takana. Oli erittäin mukava hollantilainen tuomari, joka huomatessaan Merlinin arkailevan, pyysi näyttämään itse hampaat eikä edes tunnustellut kun sanoi vaan ettei kannata pelästyttää. Teki näin kaikille arkaileville pennuille. Merlin meni mielestäni tosi hyvin ja itselläkin sain pidettyä jännitystä vähän kurissa. Tuomari aina alussa kysyy koiran iän, johon minä vastasin "about nine months" (koska vajaan viikon kuluttua täyttää 9 kk) johon tuomari naureskeli, että sitten olisi jo junnuissa. Sitten kun Mufi meni, Tiiu taas vastasi 8 kk, jolloin tuomari sanoi, että hyvin huomaa 1 kk eron. Tiiu oli siihen vastannut, että nämä kyllä ovat veljiä...
En tahtonut uskoa, kun tuomari sanoi, että ollaan ykkösiä! Saatiin kunniapalkintoruusuke ja sitten yllättäen tuli Petteri tuomaan vielä suloisen pienen oranssin ruusukkeen kooikerhondje-yhdistyksen puolesta. Aivan ihana ele sieltä päin :-)
Jäimme siitä paras urospentukehään, jossa sitten hävittiin nuoremmalle kuulemma liikkui paremmin. Näin tällä kertaa, mutta olin tulokseen ja arvosteluun todella tyytyväinen:
"typical dogpuppy with good proportions, good doghead with typical expression good ears with earrings, scissorbite, good neck and toplinen good ribcage, good angulations in front and rear very good bones, good coat and colour, moves very well with good tailcarriage" eli suomennettuna: tyypillinen koiranpentu, hyvät mittasuhteet, hyvä pää tyypillisellä ilmeellä, hyvät korvat ja korvakorut, saksipurenta, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä rintakehä, hyvät kulmaukset sekä edessä että takana, erittäin hyvät luut, hyvä turkki ja väri, liikkuu oikein hyvin hyvällä hännän kantamisella."

Kuvassa Velda & Eija, Nella & Kirsi, Lotte ja Mufi & Tiiu, Pepi & Vesa, Täpi & Sari ja me

Kunniapalkinnolla saimme sieltä käsipyyhkeen ja kaikki saivat vielä osallistumislahjan, jonka sai valita, otin sellaisen pikkuisemman pyyhkeen.
Olisi siellä näyttelyssä hyvin viihtynyt kauemminkin, mutta Reijalla oli seuraavana aamuna aikainen herätys töihin.
Helsingin päänäyttelyssä joulukuussa sitten ei ole lauantaina kiire minnekään, kun olemme siellä vielä sunnuntainakin. Sitten onkin jo ihan tosi kyseessä, arvostelu tulee ihan oikeasti ja kirjataan jalostustietokantaan.

Agitreenit 10.10.

Kävimme Annen kanssa kokeilemassa tänään, miten koirulit menevät, kun on ollut pieni tauko. Tarkoitus olisi mennä 19.10. RKS:n epiksiin, missä järjestetään (myös) pennuille hyppy-putkirata. Niinpä tänään sitten harjoiteltiin juuri tällaista ja sitä miten koira pysyy hallinnassa. Taas täytyi ihaillen todeta, että kyllä Niilo ja Merlin tullaan näkemään vielä usein agilityradoilla :-)
Ja kun olimme saaneet tavarat kannettua takaisin varastoon, muistin että minullahan olisi ollut videokamera mukana. Tämä oli sitten sellainen "svoinnutin tarina" jos joku vielä muistaa sarjasta "sisko ja sen veli".
Hauskaa oli taas, vaikka välillä vähän tihkuttikin. Nyt innolla odotamme ensi viikolla alkavaa agilityn alkeiskurssia Teron hallilla.

Match show 3.10.

Koivulassa Porissa oli tänään hyväntekeväisyys mätsäri. Sinne tietysti piti mennä hakemaan kokemusta. Taas Merlin arkaili tuomaria, mutta hyvää treeniä oli. Niinpä saimme sinisen. Kun pentuja oli 20 kpl joten sinisiä oli 10 kpl ja siksi ajattelimme Reijan kanssa, ettei ole mahdollisuuksia tänään palkinnoille. Yllättäen miestuomari tykkäsikin Merlinistä niin että se tuli neljänneksi. Taas saatiin pokaali ja ruusuke. On se kumma, että vaikka niitä löytyy aika monta meidän kotoa, niin silti aina tuntuu niin mukavalta voittaa niitä. Nyt Merlin oli niin kohelolla päällä, etten onnistunut saamaan samaan kuvaan voittojen kanssa.
Oli erittäin hatun nostamisen arvoista mätsärin järjestäjältä, että myös viitisen ei-sijoittunutta lapsi&koirakisaajaa saivat nätin pikku pokaalin, vaikka oli hyväntekeväisyys-mätsäri.

Elisan ottamat kuvat sieltä
(NIpsukin pääsi mukaan)

Match show Porissa 30.9.

Menimme sitten heti seuraavana päivänä näyttelystä treenaamaan mätsäriin. Suurissa pennuissa oli tuomarina porilainen kooikkerikasvattaja, joten kovasti jännäsin, mitä hän sanoo Merlinistä. Suuria pentuja oli 12 kpl ja saimme sinisen nauhan, olimme kuulemma kovin tasaväkinen pari ja vaikea valita. Merlin vähän aristeli (kuten tavallisesti) hampaiden katselua. No, ajattelin että ehkäpä sinissä pääsee helpommin palkinnoille. Pääsimme sitten kolmanneksi, ihan mukava saavutus. Kommentteina oli että kivasti lihaksia löytyy jo, että jotain ollaan tehty ja että on mukavanluonteinen ja -oloinen pentu, kun vaan tulee itseluottamusta lisää. Juuri niin, sekä Merlinille että emännälle :-)
Paikalla olevat kaverit myös auttoivat hampaiden katselun treenaamisessa (kiitoksia!!) , kyllä se siitä helpottuu kun tarpeeksi treenataan ja annetaan makupaloja.

29.9. Tampereen pentunäyttely

 

 

Oli yllättävän helppo ajaa Tampereen vinttikoiraradalle. Sain taas Reijan mukaani, Tampereelle päin oli mukana myös mieheni veljen poika, kummipoikani Eetu.

Paikka on lievästi sanoen kurainen, joten tassuja ja mahaa sai olla putsaamassa koko ajan siinä sitten lopulta onnistumatta, onneksi ei ole "turkkikoira" näyttelymielessä.

 

Oli taas todella mukava nähdä Merlinin kaksi siskoa Nellan ja Veldan ja heidän omistajansa. Nella pikku pirtsakka pippuri ja Velda rauhallisempi nuori neiti, joka katseli varmaan ihmeissään sisarustensa villiä menoa :-)  Hauskaa, kuinka  paljon samaa näköä Veldassa on kuin Merlinissä, heti voi kyllä päätellä että ovat sisarukset.

 

Tuomari ei muillakaan roduilla helpolla kp:a antanut ja niin siinä kävi, että meistä kolmesta sellainen tuli vain Veldalle (kuvassa oikealla). Ajatelkaa, Veldasta tuli vielä ryhmän neljäs, mahtava suoritus!!!

Ja aivan ansaitusti, Velda meni kehässä Eijan kanssa kuin vanha konkari sen lisäksi että on todella nätti. Kehässä näkyi myös Eijan monen vuoden kokemus näyttelykehässä, kunpa joskus tuo kehä minultakin menisi noin hienosti. Jännitti ihan hirveästi ja mielessäni nauradin, kun sanoin Merlinille "hampaat" sellaisella äänellä, etten sellaista edes tiennyt minulla olevan... Ja totta kai  Merlin aistii minun jännittämiseni ja siinä sitten onkin soppa valmis. Eli kokemusta vaan lisää, kyllä se siitä jossain vaiheessa luontuu. Onneksi ei ole tarvinnut pelätä, että Merlin yrittäisi purra, vaikka onkin arka.

Arvosteluun olin kyllä tosi tyytyväinen ja allekirjoitin kyllä ihan kaikki. Tykkäsin, kun tämä tuomari oli aika lailla perusteellinen, sitä arvostelua kun eniten mentiinkin hakemaan:

"Hyvin kehittynyt maskuliininen erittäin hyvän tyyppinen urospentu. Hieman pitkärunkoinen, maskuliininen hyvänmallinen pää. Hieman turhan syvä kallo-osa. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Erittäin hyvä luusto, hyvin kulmautunut takaosa. Löysyyttä kyynärpäissä. Hyvä häntä. Erittäin hyvä karva, Tarvitsee vielä lisää itseluottamusta."

 

Ja nyt sitten kovat treenit ennen seuraavaa spanielipäänäyttelyä 13.10. Hyvinkäällä.



Kirsi & Nella, minä & Merlin, Eija & Velda

Mätsärit 23.09. Massin majalla

Oli kiva juttu, että päästiin treenaamaan vielä ennen 29.9. pentunäyttelyä. Alussa vähän sateli, mutta onneksi ilma muuttui pilvipoutaiseksi.
Siellä oli kaikki pennut samassa ja voitte kuvitella sitä kaaosta mikä oli pienessä kehässä, kun sinne ahdettiin 47 pentua omistajineen. Onneksi sentään tuomari muutti asiaa niin, että kaksitoista meni kerralla. Pentukehässä oli myös agilitykaveri Niilo ja Anne.
Saimme punaisen, mutta arvasin kyllä, ettei tulla sijoittumaan, kun punaisia oli 24 kpl. Mutta mikä tärkeintä, saimme aivan loistavaa treeniä taas kerran. Siellä oli monia tuttuja kisaamassa tai vaan katsomassa, heidän kanssaan oli mukava vaihtaa pari sanaa. Sinne tuli myös Elisa ja tytöt Milka & Marjo katselemaan ja ottamaan valokuvia.
Tässä pari kuvaa (kiitos Elisa):

Pentuagility ja ruusuke 19.09.

Pentuagilitykaverukset Niilo, Wili ja Merlin sekä Simo pikku pentunen

Suloinen Simo ja Merlin

Mahdollisesti oli sitten viimeinen pentuagilitykerta tänä vuonna. Koirat olivat yhtä innokkaina mukana kun aina ennenkin. Tänään kerrattiin vähän irtautumista, rengasta ja hyppypätkää. Treenin lopuksi pennut pääsivät, kuten usein ennenkin, viereiselle nurmikolle telmimään keskenään. Kyllä niillä oli taas hauskaa!

 

Löysin yllättäen mätsäreissä Merlinin voittaman ruusukkeen :-)

Matkalla kentälle tippui takapenkiltä Nipsun fleksi kolahtaen ja sitten en tahtonut sitä löytää millään. Yhtäkkiä huomasin sen oven lokerossa nätisti ruusukkeen vieressä! Yllätys oli siksi iso, kun en ollut ollenkaan tietänyt että takaovessa on lokero...

 

Pyysin jo telkkarin päälle hyllytason Merlinin voitoille, niitä kun alkaa näköjään kertymään.

 

Ukin pokaalit ja ruusukkeet saavat vielä pysyä omalla kunniapaikallaan Nipsun voittamien vieressä. Ehkä joskus tulee se aika, koska ne malttaa laittaa laatikkoon, mutta ei vielä. 

Match show 12.9. Harjavallassa

Koska yleensä mätsärissä jaotellaan pennut siten, että suuret pennut ovat aikuisiältään yli 40 cm, olimme nyt eka kertaa suurissa pennuissa, Merlin kun on omissa mittauksissa ollut nyt 42,5 cm.
Itseä taisi pelottaa enemmän kuin Merliniä, kun jouduimme todella ison koiran eteen ja tietysti paikallemme mennessä siinä oli juuri ja juuri sen kokoinen paikka että me juuri mahduimme siinä olemaan. Onneksi Merlin ei ollut millänsäkään ja itse rukoilin, että takana oleva tyttö pystyy hallitsemaan koiransa ja että se (siis se ISO koira...) olisi kiltti. Itse asiassa siitä ei ollut mitään kummempaa haittaa kuin että tilaa oli tosi vähän.
Saimme punaisen nauhan kisatessamme punaisesta/sinisestä nauhasta. Isoja pentuja oli yhteensä 12.
Punaisten kehässä olimme sitten ensimmäisinä rivissä, mutta rivi työnsi meitä jatkuvasti eteenpäin ja olimme lopulta lähestulkoon kehän pöydässä kiinni. Saimme kisassa 4. palkinnon. Kuten kuvasta näkyy, oli pallolelu heti mieluisin. Reijalta saan kuulla kunniani, mutta taisi siinä lähtötilanteessa tippua voittamamme hieno vihreä ruusuke parkkipaikalle, voi harmi...
Mutta kaiken kaikkiaan Merlin kyllä meni hienosti, vaikka oli aivan uusi ympäristö ja tuomari kehaisi että hieno koira, kai kehut tuli kaikille :-) kun oltiin "vasta" neljänsiä. Hyvää treeniä meille ja Onneksi Reija pääsi kuvaamaan ja seuraksi.

Hyvinkään spanielipäänäyttely 13.10.

Ilmoittauduttu taas näyttelyyn. Hieno juttu, että siellä nähdään Merlinin neljä sisarta. Tuleekin mielenkiintoinen kilpailu, kun kisataan toisiamme vastaan. No, tärkeintä tällä hetkellä tietysti on saada tuomarin arvio. Yksi sisko on saanut ROP-pentuvoiton kerran ja toinen kahdesti, kyllä Täpin pentue on kaunis :-)
Näyttelytreeniä saadaan huomenna Harjavallan Match show:ssa ja 23.9. Ulvilan Match show:ssa. Kivaa, että Reijakin pääsee huomenna mukaan.

Ukin arvostelu 8 kk pentunäyttely v. 2000

Löysin yllättäen Ukin vanhan tuomarin arvostelulapun.
Kävin sen kanssa yhden ainoan kerran näyttelyssä enkä yhtään muistanut, että arvostelu oli noinkin hyvä. Kuten monet muistavat, Ukilla oli hampaat riipin raapin jo 2-vuotiaana (väärän purennan lisäksi) ja aivan liian lytty kuono yms.
Silti tuntui todella kaihoisalta, kun löysin tämän, olinhan juuri Merlinin kanssa ekan kerran pentunäyttelyssä siis lähes samanikäisenä kuin Ukin kanssa. Näin ne rakkaat lemmikit pysyvät aina mielissämme. Arvostelun lisäsin Ukin sivulle.
Vaikka Uki ja Nipsu eivät ole olleet yhtään vähemmän rakkaita minulle siksi, etteivät olleet näyttelykelpoisia, niin olen silti todella mielissäni että lopultakin minulla on nyt näyttelykoira (+agility +TOKO ja mitähän vielä lisäksi, niin kai sitä joskus pitää kokeilla koiratanssiakin!).

Kaupunkitaistelu 2012

Eilen oltiin kisatöissä Harjavallan perinteisessä kaupunkitaistelussa ja sen jälkeisessä tuplastarttiepiksissä. Tänä vuonna kisaan osallistui kuusi seuraa. Oli siellä säpinää kerrakseen.

Vaikka toisaalta ajattelin, että kiva ettei tarvitse jännittää vielä omaa rataa, niin toisaalta kaihoten katselin toisten kisailemista ja juoksua radalla. Toivottavasti ensi kesänä sitten jo kisataan näissä kisoissa itsekin, ja toivottavasti silloin olemme medi-luokassa. Mittasimme juuri Merlinin ja säkäkorkeudeksi saimme 42,5 cm. Älä kasva enää yhtään Merlin!!!

Koiramme eivät olleet mukana, jotta saimme keskittyä kunnolla töihin: minä olin ilmoittautumisessa ja tuloslaskennassa (vähän aikaa myös ratatyöntekijänä)  ja Reija kuvasi videokameralla. Otimme molemmat myös kuvia kameralla, milloin siihen oli aikaa. Kuvia kameraan tuli yli tuhat eli kameran muisti tuli siellä täyteen. No on siellä monta poistettavaa joukossa...

Sää oli kovin vaihteleva. Suurin osa kisasta kuitenkin ehdittiin kisata ennen ensimmäistä sadekuuroa, jota sitten tulikin taivaasta ihan roppakaupalla. Kuitenkin sitten välillä paistoi ihan mukavasti aurinko.
Kaiken kaikkiaan päivä oli todella mukava, kaikki olivat iloisella mielellä ja kaikki saatiin sujumaan hienosti. Tuli ihan vanhat SAKU-ajat mieleen, kun oltiin kisatöissä virallisissa kisoissa monta monta vuotta sitten. 
Palkintojakin kovasti kehuttiin. Seuralla oli hankittuna komeita pokaaleja molempiin kisoihin (kaupunkikisan kiertopalkinnon lisäksi) ja niiden lisäksi olin saanut haalittua pokaalien lisäksi kaikenlaista pientä sponsorirahan avulla, kiitos työantajan :-) Yhdet hammaspötköt sain lahjoituksena koiratarvikeliikkeestä. Lenallakin oli vielä vähän lisää palkintoihin, niin oli siinä jo muovipussin täytettä. Sekin oli mahdottoman hyvä idea Lenalta, että laitettiin oikean värisiin pusseihin palkinnot eli pun, sin ja kel. Hieno yksityiskohta :-)

Olin taas niin mielissäni, että sain Reijankin sinne mukaan eli että kisat olivat lauantaina eikä sunnuntaina!

Pentunäyttely 29.9. Tampereella

Ollaan ilmoittauduttu seuraavaan näyttelyyn: vuorossa Tampere. Siellä on sitten vain pentuja ja veteraaneja. Näin saadaan vähän kokemusta lisää ennen junnuluokkaa, jolloin kaikki tulokset ilmestyvät koiranettiin. Ja siellä saadaan taas nähdä Merlinin siskot, Nellan ja Veldan, tosi kivaa. Saas nähdä, kuinka monta pentua tulee. Eipä taida olla tätä ikäluokkaa monta, oletettavasti ollaan kolmistaan. Kun siirrytään junnuluokkaan 20.10. niin sitten saadaan kilpailla useamman koiran kanssa.
Eilen ilmoittauduin myös Teron agilityn alkeiskurssille. Kurssi alkaa 3-4 viikon kuluttua, enkä malttaisi sitä odottaa... Pujottelu varsinkin on sellainen, että haluan sen opetella Teron opissa sillä uudenaikaisella tavalla, jotta itse sitten myöhemmin pääsisin vähemmällä ja saisin siinä käytettyä kauko-ohjausta. Merlinillä kun tuntuu sitä vauhtia olevan :-)

Tokoa oli sunnuntaina ja taas sain kouluttajalta kehuja, kuinka hyvin Merlin menee ja on kontaktissa minuun (varsinkin ikäänsä nähden), vaikka muita koiria on paljon. Sanoin, että mahdollinen tuleva murkkuikä voi muuttaa kaiken...
Uutena asiana tuli nyt hypyn suorittaminen. Sitä pitäisi nyt harjoitella pätkissä. Joku voisi naureskella, että hei Merlin on ollut jo yli 3 kk pentuagilityssä että eikö se nyt jo osaa hypätä. Juju onkin siinä, miten koko suoritus tehdään, alku = koira sivulla, hyppy ja loppu= koira kääntyy ohjaajaan päin, pysyy seisomassa ja sitten ohjaaja siirtyy hypyn toiselle puolelle koiran viereen. Siinäpä sitä onkin opeteltavaa!
Kouluttaja halusi katsoa kaikilta koirilta, miten paikallaolo ja luoksetulo sujuu. Ekana oli Merlin ja hän kysyi otetaanko pitkä liina, kysyin miksi, ei sitä tarvita. Hienosti Merlin jäi paikalle vaikka näki kuinka malttamattomana se haluaisi jo tulla. Tule-käskyllä täysi juoksu luokse. Nyt kun vielä keskityn miten itse siinä olen ja että Merlin tulisi aina eteen istumaan niin sitten on nappi suoritus :-)

Keskiviikkoisin on jatkunut pentuagility. Siellä ollaan keksitty kaikenlaista hauskaa tekemistä. Siellä on niin kivat pennut ja ohjaajat, että on aina ollut mukava lähteä vetämään tunti. Ja aina kun viereinen nurmikenttä on ollut vapaana, olemme päästäneet siellä pennut irti leikkimään keskenään. Meitä on ollut mukava pikku ryhmä, joten ei ole tarvinnut pahemmin odotella omaa vuoroa.

Minä kovasti toivoin, että nyt kun Reijalla alkoi koulu, niin että hän nyt vihdoin ehtisi koiraharrastuksiin. Valitettavasti lukujärjestys on nin kamala, ettei taida hän pahemmin ehtiä ja sitten vielä on sunnuntaisin töissä. Näyttelyitäkin pitää katsella vain lauantai-versioita :-)

Tervakoski kv näyttely 26.8.

Se oli sitten Merlinin ensimmäinen näyttely tänään. Kisattiin pentuluokassa, koska Merlin täytti 7 kk maanantaina. Ja siellä näimme vihdoin Merlinin siskon Nellan ja omistajat :-)

Jännityksestä vein Merliniä liian nopeasti ja jostan kumman syystä Merlin alkoi ontumaan toista etujalkaa. Se meni kyllä pian ohi, mutta kommentti siitä saatiin. Muuten meni mielestäni tosi hienosti mm. hampaiden katsominen. Olin niin onnessani, kun saatiin vielä kp. ja päästiin "jatkoon". Merlin oli ainoa urospentu.
Sitten meni kehään Merlinin kaunis sisko Nella. Se meni tosi hienosti ja sai myös kp:n. Sitten oltiinkin jo samassa kehässä, jossa Nellasta tuli ROP ja Merlinistä VSP. Arvostelut olivat todella hyvät molemmilla, Merlinin: hyvin lupaava urospentu, lupaava pää, erittäin hyvät luut, hyvä pigmentointi, hyvät kulmaukset, nätti tyypillinen turkki, erittäin hyvä temperamentti, ontuu toista etujalkaa.
Tämä oli todella hyvä arvostelu (lukuunottamatta tietysti tuota viimeistä...) joten hienosti alkoi näyttelyura. Kun kuulimme vielä, että toinen sisko oli tullut ROP-pennuksi Pieksämäellä samaan aikaan, oli ilo ylimmillään. Kyllä Tiiu-kasvattaja saa olla ylpeä kasvateistaan :-)

Muutenkin oli hienoa seurata kuinka hyvin Merlin tuli toimeen kaikkien kanssa, jopa pienten lasten, jota kyllä ihastelin (sosiaalistaminen on todella tuottanut tulosta!). Mm. Merlin nuolaisi Lukan omistajan pikkupojan korvaa ja oli niin hienosti yhden perheen kanssa, jotka olivat tulleet näyttelyyn varta vasten katsomaan kooikkereita.
Oli todella mukavaa nähdä vihdoin muutama ihminen "ihan luonnossa", niistä mainitakseni Suvi (ja Miko). Lähes päivittäin olemme seuranneet heidän blogiaan ja verranneet esim. Merlinin kasvua niihin hyviin tietoihin, mitä Suvi on jaksanut laittaa sinne blogiin, kiitoksia Suvi niistä. Nyt näimme viimein heidät. Näyttelyssä oli yhteensä kahdeksan kooikkeria, joten saimme mukavia uusia tuttavuuksia kooikkeripiireistä, hieno juttu!

Vaikka luvattiin kovasti sadekuuroja, oli ilma mitä parhain. Oikeastaan oltiin varauduttu sateeseen, joten aika kuuma siellä oli. Onneksi sadetta ei tullut, satamaan alkoi tosiaan vasta kotipihalle saavuttuamme.

Nyt olen sitten väsynyt mutta onnellinen :-)

Merlin 7 kk

Kuinka tämä aika voikaan kulua näin nopeasti, meidän pienestä pennusta on kasvanut komea nuori mies. Saa nähdä, millainen uhmaikä on tulossa, sellainen kun aina näihin aikoihin tulee joko lievänä tai sitten jotain ihan muuta :-)

Nyt Merlin on vihdoin oppinut nostamaan jo miehekkäästi jalkaa, vaikka vielä silloin tällöin tulee "tyttöpissa".
Tänään sitten meni Merlinin lempipallo lopulta rikki. Kuten kuvasta näkyy, ei siitä enää tiedä, pitäisikö sen olla sininen vai valkoinen. Niin kestävä pallo on ollut, että pitää kyllä hakea kaupasta toinen samanlainen.

18.8. koirarannalla ja 19.8. TOKO-alkeet

Lauantaina päätettiin illalla mennä Reijan kanssa koirarannalle, taas! Ja kyllä Reija hämmästeli kuinka hauskaa Nipsulla oli. Merlin ei oikein tykännyt aalloista, vaan olisi mieluummin mennyt hätistelemään variksia.

Sitten sunnuntaina oli vuorossa tutustuminen tokon maailmaan.
Sain hyviä vinkkejä ja Merlin ymmärsi taas tosi nopeasti juttuja. Olin taas siitä niin ylpeä, onhan se kuitenkin huomenna vasta 7 kk vanha. Vaikka agility tulee olemaan meidän juttu, niin taitaa tokoilukin siinä ohessa olla jatkossa. Harmi, etten tokoilusta tule saamaan kuvia, koska Reija on aina silloin töissä :-(
Ensi viikon tokotreenit jäävätkin sitten väliin Tervakosken näyttelyn takia. Jännittää jo!

Koiraranta 15.8.

Oltiin keskiviikkona pentuagilityn sijaan Yyterin koirarannalla Wilin poppoo ja me. Aurinko paistoi ja meillä oli hauskaa. Milla keräsi hienoja simpukan kuoria, kun koirat juoksentelivat milloin minnekin. Ranta oli kovin suosittu ja koiria tuli jatkuvasti lisää. Silti saimme lähes koko ajan pidettyä koiria vapaina. Merlin kyllä kävi haukkumassa kaikki tulevat koirat ja linnut, mutta onneksi kutsumalla tuli takaisin. Kun musta sadepilvi alkoi uhkaavasti lähestyä, lähdimme pois. Juuri sopivasti, kun auton luona sitten alkoi jo sataa.

1/2 lomapäivä

Pojat olisivat ekaa kertaa joutuneet olemaan pitkään yksin kotona ja päätin siinä aamupäivällä että taidan pitää puolikkaan lomapäivän, kun ilmakin tuntui mukavalta, jopa aurinkoa näkyi.
Mietin, mitä mukavaa voisi poikien kanssa tänään tehdä kun ollaan taas päivä ja ilta vain kolmistaan. Tuli mieleen, että mennään käymään Yyterin koirarannalla. Häpeän tunnustaa yli 12v koiria omistaneena että tämä oli minulle ensimmäinen kerta siellä. Olin aina ajatellut, ettei sinne uskalla mennä, koska ei tiedä millaisia koiria siellä pidetään vapaana.
No nyt uskallettiin (mietin, että ehkäpä siellä ei ole muita kun kesälomat on loppu ja nyt ollaan menossa keskellä päivää). Vähän vaikea sinne oli löytää, mutta ihmisten hyvällä opastuksella löysimme sinne. Oli muuten ihan mahtava juttu, pojat olivat aivan innoissaan. Pitää kyllä uusia tuo joku kerta. Rannan toisessa päässä oli pari koiraa irti muttei siitä ollut mitenkään haittaa koska ranta oli pitkä.

 Lopuksi vielä ihailimme hienoa rantamaisemaa