Myöhäiset joulun toivotukset :)

Ensi vuoden suunnitelmia:

agilitykisauran aloittaminen. 2-luokkaan ei olisi kova kiire, mutta olisihan se toisaalta hieno saavutus jos jo vuonna 2014 se tapahtuisi :)
HARJA:n ja WECA:n yhteiseen agilitykisaan osallistuminen kesällä

Parkano näyttely 1.2.2014
Tallinna voittaja 2014 näyttelyyn osallistuminen huhtikuussa
näyttelyissä tavoitteena toinen serti, tietysti haaveena kolmaskin -> FIN MVA

Rally-tokoa pitää ainakin kokeilla, tokoakin pitäisi, jos aika antaa vaan periksi.

Pohjoismaiden voittaja-näyttely 14.12 Messukeskus

Meillä oli erittäin onnistunut reissu eilen.
Ei tarvinnut itse ajaa kun pääsimme näyttelyyn Huittisten seudun koirayhdistyksen ja Kokemäen koirakerhon järjestämällä yhteiskuljetuksella. Matka sujui hyvin ja kelikin oli mitä parhain matkata. Perillä olimme tuntia ennen kehää, joten senkin osalta meni aivan nappiin.
Jännityksen poistoa, kampausta ja treenausta vähän ennen kehää. Kun treenasin kehässä, tuli Suvi, Maggien ja Mindin omistaja kysymään voiko hän auttaa. Sain häneltä paremman hihnan ja sitten sain pari hyvää vinkkiä ja sitten vielä hän tuomarina kokeili Merliniä lattialla ja pöydällä. Minulle tuli tästä eleestä hyvä mieli :) no Merlinhän rakastaa Suvia, joten ei ollut tietenkään minkäänlaista arkuutta.
Ja sitten sain Annelta hyvän vinkin juosta Merliniltä pois matkan aiheuttamat jäykistymät. Siinä minä sitten sain oikein juosta ja tämä oli todella hyvä juttu, kun yleensähän Merlin liikkuu hyvin, mutta nyt olisi arvosteluun voinut tulla aivan muuta kun ei minulle tuollainen olisi tullut mieleen. On se hienoa, kun kooikkeriomistajat edellämainitut ja muutkin ovat niin ystävällisiä ja kertovat vinkkejä, jos huomaavat tällaisen "aloittelijan" pikku virheitä.
No sitten tulikin jo meidän kehämme nuoret urokset. Siinä oli tutuista mukana Aram, Tristan ja tietysti veljemme Pepi. Sitten oli vielä yksi "vieraampi" Twixellent eli meitä oli yhteensä viisi.
Tuomarina oli Saija Juutilainen, joska etukäteen olimme lukeneet että on erittäin mukva tuomari. Niin hän olikin. Aram ensimmäisenä sai EH:n. Sitten tuli Pepin vuoro ja sekin sai EH:n. Siinä kohtaa ajattelin, että jaahas, varmasti EH-linja pysyy. Meidän vuoro tuli ja Merlin oli todella mallikkaasti sekä pöydällä että muutenkin, itse vain huomasin oman pikkuvirheen, kun menin Merlinin kanssa vähän liian hitaasti edestakaisin-menon. Ja tämä näkyikin sitten arvostelussa (kai).
Ja sitten ilmoitettiin että ERI!!! Olin todella yllättynyt ja mielissäni, jeesss meidän ERI-ura jatkui! Meidän jälkeen Tristan sai EH:n ja Twixellent sai myös ERI:n.
Nuorten kilpailuluokassa tulimme sitten yllätyksekseni ensimmäisiksi, JEEE! Voitte kuvitella, kuinka onnellinen olin, voitimme oman luokkamme tällaisessa näyttelyssä. Ja sitten vielä saimme SA:n eli pääsimme vielä paras uros-kehäänkin.
No siinä kehässä oli toistakymmentä, joista melkein kaikki valioita, joten niinhän siinä kävi, että meidät nuoremmat käteltiin heti pois, mutta hyvillä mielin kehästä lähdin, olihan se mahtavaa, että sinne edes päästiin.
Eli näyttelyn tulos ERI NUK1 SA ja arvostelu:
22 kuukautta. voimakas runkoinen hyvän luustoinen uros. oikeat mittasuhteet. urosmainen pää, hieman syvä kallo. hyvät korvat, ilme ja purenta. vahva kaula. kauniit puhtaat värit hyvä karvanlaatu. riittävä hännänpituus ja hapsutus. liikkuu oikealla ryhdillä ja yhdensuuntaisesti. takaliikkeet saisivat olla enemmän voimaa. hyvä luonne.

Arvostelun kohokohta meille oli loppukommentti: "hyvä luonne", jonka Merlin oli täysin ansainnut tällä kertaa. Kaiken kaikkiaan olimme erittäin ylpeitä Merlinistä aivan koko päivän, se oli todella hienosti kaikkia kohtaan, sekä koiria että ihmisiä. Ei mitään ärinää eikä haukkumista missään kohtaa ja sitten se käyttäytyi todella mallikkaasti kaikkia sitä ihastelemaan tulleita ihmisiä kohtaan, sekä aikuisia että lapsia. Mieleen jäin varsinkin yksi perhe, jossa oli isä ja kaksi pientä lasta, toinen rattaissa. Merlinhän on aristellut lapsia, kun ei niitä oikein ole tuttavapiirissä. Merlin meni yllättäen antamaan sille rattaissa olleelle pikku tyttöselle pusun ja tykkäsi kovasti heistä. Isä oli aivan myyty :) ja pyysi vielä että saisiko ottaa kuvan Merlinistä tytön kanssa, aivan ihastuttava juttu!

Merlinin sisaruksista pärjäsi parhaiten tänään Merlinin "pikkusisko" Nella, joka sijoittui PN4 ja sai vara-cacibin, onnea! Ja tietysti onnittelut kauniille Velda-siskolle perjantain Helsingin voittaja-13 tittelistä, jossa tuli VSP:ksi.
Kasvattajaryhmiä oli kolme. Meidän ryhmä (sisarukset Nella, Velda, Merlin ja Pepi) sijottui kolmanneksi kunniapalkinnolla ja hyvällä arvostelulla. Paikan päälle oli saapunut myös kasvattaja Tiiu ihastelemaan kasvattejaan. :)

Onnittelut myös Keiralle (VSP, CACIB) ja Maggielle (PN2, SERT), äidille ja tyttärelle, joista tuli PMV-13 ja PMJV-13. Maggiella hieno näyttelyuran aloitus, perjantaina PN4 ja lauantaina jo ensimmäinen serti!
Ja vielä lopuksi mahtavat onnittelut näyttelyviikonlopun tähdelle Timille, joka oli sekä pe että la ROP!!!

Merlin medi !!!!!

Tänään tapahtui se, mitä olen hartaasti toivonut runsaan vuoden eli Merlin mitattiin mediksi!

Kävimme Lempäälän kisoissa, jossa tuomareina olivat Johanna Nyberg, Anne Savioja ja Sari Mikkilä.
Kysyin Johannalta sopiiko mittaus. Merlin jonkin verran arkaili, mutta kyllä Johanna sitten sai mitattua. Ensin sanoi, että hän saa sen mediksi. Sitten pian sanoi, että nyt olisi kyllä maksi ja sen takia pyysi vielä Anne Saviojaa tulemaan mittaamaan. Otettiin vielä varoiksi minipöytä alustaksi. Hän sai Merlinistä kuulemma raja-medin ja Johanna sanoi että niin hänkin saa ja mittasi vielä pöydällä ja sanoi, että kyllä hän tämän katsoo myös mediksi vaikka rajatapaus onkin ja niin me saimme sen kauan toivotun medi-merkinnän kisakirjaan. Olimme kyllä Reijan kanssa onnesta aivan sekaisin, jeee!!!
Kotona skannasin sen sivun, että jos joskus menee hukkaan, ei tarvi uudelleen mittauttaa...tässä se "tärkein osa".

Jos emme olisi saaneet Merliniä mediksi, en olisi sillä koskaan kisannut agilityssä, olisimme vaan sitten harrastaneet treeniä ja epiksiä. Olisi se ollut vähän liikaa että ressukka olisi joutunut hyppäämään mahdollisesti enemmän kuin 20 cm yli oman säkäkorkeuden.

Nyt sitten olen onnellinen medi-koiran omistaja ja sitten vaan miettimään, josko uskaltaisi loppiaiskisoihin...toisaalta meillä ei ole vielä aivan valmiina kontaktit eikä pujottelu niin ei meillä kisaamaan kiire ole, vaikka kisakuume pakkaa jo kuumentamaan ohimoita :)
Toisaalta kisoihin voisi mennä ihan vaan kokemusta hankkimaan...

6.12. Sonja Paavolan koulutus

Itsenäisyyspäivänä vähän aksailtiin Noormarkussa. Jokaiselle koirakolle oli 20 min koulutusta. Paikka oli meille aivan uusi kuten myös esteet. Kun menimme sinne, mietin mitähän tästä tulee. Mutta Merlin menikin yllättävän hyvin, monessa kohtaa oli vain minusta kiinni ne virheet (kuten yleensä :) pitäisi aina muistaa että Merlin seuraa hirveän tarkkaan mitä minä teen.
Yritin keppejä toiselta puolelta eikä se oikein ensin onnistunut, kepit olivat melko lailla erilaiset kuin on totuttu ja kyllä Merlin varmemmin menee kun itse olen toisella puolella. Kyllä minä se sitten sain menemään pujottelun muutamaan kertaan ihan ok. Keinukin meni hienosti kunnes tuli A jonka alla oli 2 putkea. Koska ne oli aseteltu pitkittäin, niin minun piti jäädä jonkin verran pitemmälle. Tämä ja se että A oli aivan uusi ja outo, niin ei Merlin mennyt lainkaan A:lle muutamaan kertaan. Sain sitten sen kuitenkin lopulta menemään muutaman kerran ja tästä sain sitten kotiläksyä.
Sonja sanoi, että onpas sulla hyvän korkuinen kooikkeri, saat sen varmaan mediksi ja sitten korkeus onkin paras mahdollinen. Kerroin hänelle että sunnuntaina ollaan menossa Lempäälän kisoihin mittauttamaan Merlin. Sonja myös sanoi, ettei Merlin lainkaan niin aralta tuntunut radalla kuin hän ymmärsi puheestani. Oli taas tosi hyvää treeniä Merlinille, uusi paikka, uusia ihmisiä, uudet esteet, jees! Olipa onnistunut itsenäisyyspäivän ilta!

Blogin päivitystä / Itsenäisyyspäivä tulossa

Kylläpäs aika kuluu nopsaan, siitä on kuukausi kun viime kerran olen kirjoitellut.
Me vanhapari kävimme lomareissulla Fuerteventuralla juhlimassa 30v hääpäivää, jona aikana Reija & Teemu hoitivat kunniakkaasti koiria meillä kotona.
Viime viikonlopulla sunnuntaina olikin oikein agilitypäivä, kun ensin oli omat yksityistreenit Teron hallilla ja sitten sen jälkeen oli PAHA:n tonttuepikset, jossa kisailimme mölleissä ja avoimessa, molemmissa rata mentiin 2 kertaa.
Eka rata muuten meni mielestäni hyvin (vaikka kylläkin Merlin ei pysähtynyt puomilla...) mutta sitten itse vedin sen ohi pituuden, jolloin tuli 5 vp. Näin tulimme neljänsiksi, kisaajia oli n. 10. Toinen rata menikin sitten huonommin.
Avoimella radalla oli ikäväkseni otettu keinu, jonka huteruuden takia Merlin pelkää sitä. Ekalla radalla se silti meni ok mutta toisella ei Merlin sitten suostunut menemään siihen lainkaan. Molemmat radat olivat hyl. Ekassa avoimessa huomasi Merlinistä hyvin  paineistumisen ja keinun vaikutuksen loppuradalla, niinkuin ei ikinä olisi osannut mennä pujottelua. Ensin ajattelin, etten millään voi mennä toista kertaa kun eka kerta oli niin katastrofi. Menin kuitenkin ja onneksi menin. Jos ei keinua oteta huomioon, meni rata mielestäni yllättävän hyvin mm. pujottelu meni heti kerralla oikein. Summa summarum, olin todella mielissäni, ettei Merrlin mennyt siellä väenpaljoudessa, metelissä ja ahtaudessa paniikkiin ja lopuksi jopa innokkaasti yritti haistella kaikkia ohikulkijoita. Jo senkin takia oli todella hieno juttu, että jaksettiin mennä sinne ja vielä kisata kaikki 4 rataa.

Tällä viikolla on itsenäisyyspäivänä Sonja Paavolan koulutus, sitä odotan innolla. Ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Tampereelle mittauttamaan Merlin. Näin ei sitten ekoissa kisoissa tarvitse murehtia kokoasiaa enää, on siellä muutakin jännitettävää...

Eiliset agitreenit

On meillä yleensäkin ollut ihan kivat Johannan vetämät agilitytreenit, mutta eilen mentiin Reijan kanssa Teron hallille omiin treeneihin ja oli hieno tunti. Koko tunti omaa treeniä, tuntui todella luksukselta ja sitten päätimmekin lopettaa jo aiemmin, ettei tulisi tehtyä liikaa.
Sain Reijan kouluttamaan meitä ja hyvin hän näkikin erilaisia asioita missä parantaa. Merlin meni taas kuukauden tauon jälkeen aivan älyttömän upeasti!!! Varsinkin pujottelu meni aivan loistavasti vaikka tein kaikenlaisia menoja sinne ja molemmilta puolilta. Kontaktit vielä ovat vähän kesken ja keinua pitää vahventaa mutta olen nyt alkanut miettimään, että pitäisikö sitä tosiaan uskaltautua korkkaamaan meidän kisaura 5.1. Wecan kisoissa. Ne ovat melko pienet kisat ja siellä Merlin saisi kokemusta, kun joskus paineistuu ressukka epiksissä. Ja eihän sitä oikein muulla saa pois, kun vaan menemällä. Muttei tietenkään mihinkään isoihin kisoihin voida mennä. Siksi Wecan kisat olisi hyvä paikka aloittaa. Sitten vaan mietintämyssy päähän että kuinka moneen kisaan osallistuu: onkohan 3 kisaa heti liikaa ja mitä jos Merlin kuitenkin mitataan maksiksi. Silloin ei kisattaisi ollenkaan. Ja jos paineistuukin liikaa että menee paniikkiin, kuka tietää. Siinäpä mietittävää kerrakseen...

27.10. Lahti KV näyttely

Koska Lahteen oli jonkin verran matkaa, päätimme tehdä samalla pienen "lomareissun" eli vuokrasimme Lahden Messilästä mökin. Mukana oli Reija, Japi, Merlin ja minä. Nipsu oli vietävä mummulaan hoitoon, koska näyttelypaikalle ei saanut viedä turistikoiria.
Mökki olikin hieno, kaikilla mukavuuksilla ja saunakin siinä oli.

Lauantai oli pilvinen ja sateinen, mutta kävimme silti Merlinin kanssa iltakävelyllä hiekkarannalla.
Sunnuntaina sitten näkyi jo aurinkoakin aina välillä.
Näyttelypaikka oli ruuhkainen kuten aina. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja ehdimme vähän jutustella kooikkeriomistajien kanssa. Japi oli mukana ekaa kertaa näyttelyssä.
Sitten olikin jo kehä. Mila sai KP:n ja tuli ROP-pennuksi ennen meitä. Merlin käyttäytyi hyvin vaikka huomasin kyllä jännittyneisyyden. Onneksi tuomari tutki koiran pöydällä. Merlin sai ERI:n ja SA:n! Se oli Merlinin kolmas SA eli pääsimme jatkoon paras uros-kehään. Siellä olimme sitten kolmansia ja saimme varasertin.
arvostelu / Nicola Smolic:
"upper size, correct skull, needs to fill under eyes, correctly angulated, good coat texture, good moves"

Velda-sisko jatkoi tuttuun tapaan hienoja saavutuksiaan tullen tällä kertaa VSP:ksi. Kyllä siellä on varmaan jo palkintokaappi täynnä :) on se niin kaunis ja ihanaluonteinen tyttö!

Nipsu 12 v 17.10.2013

Olen huomannut, että tärkeitä asioita kirjoittaa ensin facebookkiin ja joskus jää kirjoittamatta sitten asiasta tänne omaan blogiin.
Meidän ihana vanhus siis pääsi kavaljeereille kunnioitettavaan ikään 12 vuotta. Tein sille kakun tapaisen, jonka sitten suurella innolla söi, saikin enemmän sapuskaa kuin normaalisti. Oli varmaan tyytyväinen, kun normaalisti ressukkaa pidetään pikku nälässä.
Näihin 12 vuoteen on mahtunut paljon iloa ja suruakin. Iloa Nipsulle ja meille varmaan on tuonut eniten agility vaikka sillä jouduttiinkin kisaamaan sekarotuisena. Se ehkä vaikutti osaltaan siihen, ettei kisauraa jatkettu pidempään. Nipsu oli vähän hidas kolmosissa eikä ns. saavutuksia voinut saada esim. piirinmestaruuksia puhumattakaan FIN AVA:sta. Mutta treenejä jatkettiin pidempään. Nyt vanhus onkin ollut jo jokusen vuoden eläkkeellä, mitä joskus jotain pujottelua ja putkea/pussia mennään vanhuksen mieliksi. Tällä hetkellä Nipsu on melko hyvällä mallilla, lenkit ovat melko lyhyitä eli mennään Nipsun jaksamisen mukaan. Lääkityksenä sydän-, nesteenpoisto- ja silmälääkkeet. Jotkut mustat koirat vanhetessaan harmaantuvat, sitä ei ole Nipsulle tapahtunut vain on kasvanut karkeita viiksi/partakarvoja.

Kennelliiton virallinen lausunto

Merlinin viralliset terveystulokset ovat saapuneet:

lonkat B/C
kyynärpäät 0/0
polvet 0/0

Jotkut sanovat, että lonkista saa vähän huonommat tulokset, kun ne tutkitaan nuorempana. Minä olin kyllä näihin tuloksiin aivan tyytyväinen, varsinkin kun näin ne röntgenkuvat ja tiedän, että tuo oikeakin lonkka C on aivan B:n rajalla. Nyt saa sitten huoletta harrastaa agilityä :-)

6.10. Match show Pori Toejoki

Aamulla oli perhosia vatsassa ja Reijaltakin kyselin, että kannattaako meidän mennä lainkaan sinne mätsäriin, kun siellä on tuomarina Kirsti Louhi. Päätimme kuitenkin mennä, koska onhan se todella hienoa, kun mätsärissä saa kuulla oikean tuomarin kommentit ja sittenpä tiedetään, kannattaako mennä hänen näyttelyynsä vai ei.
Kun tuli meidän vuoromme, Merlin taas aristeli tutkimista. Kirsti toimi todella hienosti ja sanoi, että anna hänelle makupala, se helpotti Merlinin oloa kummasti. Sanoi sitten että ujouden takia saat nyt sinisen, mutta sinulla on hieno koira, valioluokkaa. Olin aivan äimänä, että mitä, tämä tuomari sanoi noin!!!
Isoja koiria oli 25 kpl, joten sinisissä oli 12 kpl. Sanoin Reijalle, ettei meidän kannata odottaa sijoitusta, koska koiria on kuitenkin niin monta. Sitten tuomari sanoi, että hän valitsee 4 jatkoon ja muille kiitos osallistumisesta. Heti ensimmäiseksi hän sanoi, että kooikkeri, Vau! Ja sydän pomppasi taas...
Sitten hän sanoi, että kooikkeri siirtyy tähän ja mentiin toisen (ison) koiran kanssa yhdessä oparina ja sitten rinki ja sen jälkeen hän sanoi, että ujoudesta huolimatta te voitatte. Mitä, miten tämä oli mahdollista ja vielä tällä tuomarilla!
Seurasimme myös pentuja, joissa oli debyyttiesiintymässä uusi tuttavuus Asta Lucky Nana's pentuja 5 kk ja sitten vanha tuttumme Anne borderterrieripentunsa kanssa. Asta ei sijoittunut tällä kertaa, mutta bortsu tuli meidän kanssa sinisten ykkäsenä BIS-kehään.
Sanoin Reijalle taas, että kun BIS-kehässä on sentään 8 koiraa, niin ei meillä enää ole mahdollisuutta jatkoon, katso nyt millainen maksipokaali siellä on kaikille neljälle. BIS-kehässä sitten tuli kaksi tuomaria tutustumaan ja tarkistamaan koiria ja Kirsti oli ohjiestanut heitä, että antakaa makupalaa, kooikkeri on vähän ujo. Ja suureksi hämmästyksekseni olimme neljän parhaan joukossa ja ujouden takia sitten oltiin neljänsiä. Voitte varmaan kuvitella, että olin tällä kertaa aivan onnesta pää pyörällä. Niin meillä oli sitten kotiin vietäväksi kaksi komeaa pokaalia, kaksi ruusuketta ja ruokaa ja vielä lahjakortti lappupidikkeelle.
Kun olimme siinä jo menossa autolle, Kirsti istui siellä seinän vierellä ja sanoi vielä, että nyt vaan paljon kokemusta koiralle, kehui vielä Merliniä että se on todella hieno ja terveen näköinen :)
Oli aivan mahtavaa kuulla noita hyviä kommentteja tältä tuomarilta ja aivan upeat pokaalit! Olo on kuin olisi voittanut oikeassa näyttelyssä, suurelta osin siksi että oli tämä tuomari ja osin siksi, että oli niin hyvät palkinnot. Nyt sitten suunnitelmaksi ensi vuodelle, että mennään Kirstin tuomaroimaan näyttelyyn. Hän kun tarkistaa kooikkerit vielä pöydällä, niin se on mukavampi juttu Merlinin mielestä.

Oli kiva tutustua siellä Astan omistajiin. Juttelimme kaikenlaisia kooikkerijuttuja ja suosittelin liittymistä facebookkiin jo siksi, että pääsevät koohotin-ryhmään jossa näkee kuvia ja juttuja kooikkereista ja esim. Astan veljen kuvia, joka oli erkkarissa turistina.

28.9. Sastamala talent ja epikset

Näin aamulla vähän laiskottaa, joten lainaan facebookin kirjoituksen, jonka eilen innoissani sinne kirjoitin. Loppuun tänne blogiin laitan vielä avoimen hylkyradan...

Meillä oli kertakaikkiaan mahtava päivä Sastamalassa eilen. Osallistuimme Merlinin kanssa talent-kisaan, agilitymölleihin ja avoimeen. Olin hermona että mitä siellä talent-kisassa pitää tehdä ja ajattelin, että toiset ovat paljon osaavampia etten edes uskaltanut katsoa ensimmäisen menoa jotta kehtaisin mennä sinne esittämään. Merlin meni aivan upeasti ja me voitimme talent-kisan! Nyt meillä on hieno plakaatti siitä muiden palkintojen lisäksi. 

 

talentvideo:

 

 

Sen jälkeen voitimme medimöllit nollatuloksella! Kyllä Merlin tilanteesta vähän paineistui, mutta toisella radalla sain pidettyä kontaktin. Mukava radan tuomari oli tehnyt.

 medimöllirata:

Oli kyllä ihme, että Merlin meni oikein tuon toisen hypyn jälkeen. Piitkä kurvi ja sen jälkeen minulla oli pasmat sekaisin ja aivan väärässä paikassa. Mutta ei tuomari nostanut kättä silti.

avoimen rata:

Avoin rata olisi ollut aivan mahdollinen, mutta päivän hulinasta johtuen Merlin ei vain enää kuunnellut ensimmäisen suoran jälkeen.
Onneksi laitan näitä videoitani tietokone äänettömällä, ettei niin kovasti nolota kova karjaisu toisen esteen jälkeen, kun Merlin päätti mennä tällä kertaa putkeen. No sen jälkeen jatkettiin kuin ei tuota episodia olisi ollut. Koska oli jo hylly alla, niin ensin ajattelin että yritän pujottelua väärältä puolelta, vaikkei se ole meillä vielä läheskään valmis. Sitten huomasin ettei tästä tule mitään ja paluu suunnitelmaan A. Noin päin Merlin meneekin jo melko varmasti ja nopeaan.
Hylly tuli, mutta olin tyytyväinen loppurataan. Kontakteja pitää kyllä treenata lisää että oikein siihen pysähtyy.

On minulla vaan upea koira!!!
Ja kiva, että miehenikin oli tällä kertaa mukana, kun menimme sinne "uudella"asuntoautolla. Kiitoksia myös Reijalle taustatuesta ja videokuvauksesta!

17.9. viralliset röntgenit

Tänään otettiin Merlinistä viralliset lonkka- ja kyynärpääkuvaukset. Samalla tarkistettiin virallisesti polvet ja sitten otettiin verinäyte ENM ja vWD testejä varten. Nukutus sujui hyvin ja sitten siinä odotellessa tietysti piti käydä hakemassa jotain kivaa koiratarvikekaupassa.
Kun kuvat valmistuivat, pääsin niitä katsomaan.
Tuloksena tutkimuksilla oli että polvet ja kyynärät ok. Lonkat ovat aina (kai) vähän kyseenalaiset, mitkä tulokset ovat kun saapuvat Kennelliitosta, mutta lääkärin mielestä toinen lonkka olisi ollut B/C rajatapaus ehkä C ja toinen vähän parempi eli B. Mutta sitten ollaan viisaampia kun viralliset tulokset tulevat. Lääkäri sanoi, että kun lihakset ovat kunnossa, ei C-lonkat tule olemaan agilityssä ongelma, paljon pahempia juttuja olisivat olleet polvien tai varsinkin kyynärpäiden virheet eli olin siis todella tyytyväinen tuloksiin. Jos tulevat C:nä, niin itse ainakin tiedän että ovat siinä rajalla.

Merlin on ollut todella pöhkö koko illan. Ei ole malttanut nukkua, vaan on sitten pää alhaalla hoiperrellut ympäri huoneita ja katsellut koko ajan sillä silmällä, että äiti mitä sää oot tehnyt mulle...

Pari kuvaa sunnuntain mätsäristä

Viikko 37

Maanantai: pentukurssi
Ajattelin tällä kertaa etten ota omia koiria mukaan, että kerkiää sitten hyvin pentujen kanssa. No, ei siellä ollut sitten kuin Patu (bostoninterrieri) ja Dumbo (kääpiöpinseri), eli olisi kyllä hyvin kerinnyt jotain treenaamaan Merlinillä. Mutta kivaa oli taas Patun ja Dumbon kanssa.

Keskiviikko: Match show Harjavallassa
Päätimme Reijan kanssa lähteä sinne, kun Porissa päin näytti olevan ihan hienoa ilmaa. Mitä lähemmäs Harjavaltaa pääsimme, sitä synkemmäksi ilma muuttui ja eikö tietysti käy niin, että kun mätsärit alkavat niin alkaa sade ja ukkonen. Siinä sitten oltiin sateessa (niin, missä nyt olivat sateen kestävät treenivaatteet ja jalkineet...), Merlin oli märkä ja turhautunut kuten mekin. Olimme sopineet että Reija esittää Merlinin tällä kertaa. Olin ilmoittanut Merlinin pieniin aikuisiin, jotta se tutkittaisiin pöydällä. Tuomari kuitenkin päätti tutkia sen maassa. Valitettavasti Merlin teki yllättäen pienen hyökkäyseleen niin että tuomari pelästyi. Peli oli siis menetetty. Olimme kuitenkin loppuun asti ja tulos oli arvattavissa, ei sijoitusta sinisissä.
No kokemus tämäkin ja näimme erikoisen luonnonilmiön, sateenkaaren väärin päin.

Perjantai-ilta ja lauantai aamupäivä: mökillä
Merlin tottelee niin kiltisti, ettei ole mitään ongelmia pitää sitä vapaana. Lauantai-aamuna kävimme kalassa koirien odottaessa mökillä ja kun tulimme takaisin, ihmettelin, miksi Merlinillä oli kova kiire ulos. Kun sitten päästin sen ulos, niin se ryntäsi kovalla kiireellä katsomaan alhaalla olevaa pöytää. Voi että se on sitten viisas koira!!! Viime kerralla kun tulimme kalasta, siinä pöydällä oli kaksi ahventa ja tietysti Merlin odotti, että siellä nytkin olisi ollut. Aika yllättävä juttu, ei todellakaan ole tällaista näkynyt kavaljeeri-koirillani.

omaa satoa ensimmäistä kertaa mökin omenapuissa (oli niistä kymmenisen hyvää maukasta omenaa)

Sunnuntai: Match show Porissa

Tänään olikin sitten meillä hyvä päivä Porin mätsäreissä. Vein Nipsu-vanhuksenkin sinne ja se esiintyikin todella tomerasti ja nuorekkaasti, tuomari naureskeli että vanhus menee nopeammin kuin ohjaajansa. No ei sijoituttu, mutta voitto oli se kun näki kuinka tärkeää tämä oli Nipsulle. Merlin esiintyi mielestäni todella mallikkaasti ja pöydälläkään ei ollut mitään hämminkiä. Saatiin kuitenkin sininen ja ajattelin, että tässä se sitten oli, että jos tällä esiintymisellä saa sin, niin ei voi sitten mitään. Sitten sinisten kehässä olin vähän ihmeissäni, kun saimme jäädä neljän parhaan joukkoon enkä ollut uskoa korviani kun tuomari sanoi, että Merlin on ykkönen!!! Sitten BIS-kehään ja sielläkin sijoituimme BIS5. Olimme olleet eka kehässä punaisten voittajan kanssa ja taisimme pärjätä paremmin BIS-kehässä, jos oikein muistan.

Saimme taas palkintohyllylle peräti kaksi pokaalia ja koirille koiranamia yms.

Oli mukava päivä koirien ja Reijan kanssa!

 

Kaupunkitaistelu 2013 31.8.2013

Meidän seura järjesti perinteisen kaupunkitaistelun tänäkin vuonna, jonne kutsuttiin lähiseudun seuroja. Tämä on epäviralinen joukkuekisa, jonka rata lähetetään etukäteen joukkueille treenattavaksi. Niinpä sitä sitten treenattiin edellinen viikko. Merlin oli ekaa kertaa irti keinulla maanantaina ja mietin mitä tästä mahtaa tulla, mutta koko viikon se meni todella hienosti, tietysti itse olin vierellä etten aiheuta keinukammoa.
Lauantai-aamullakin vielä ajattelin kokeilla rataa hienolla 0-tuloksella ja nopeudella. Yritinkin sanoa siinä, että eikö tätä voitaisi katsoa meidän suoritukseksi. Ei kuulemma onnistunut :-)

Suurin jännityksen aihe minulla oli se, että Merlin kerää paineita, kun on enemmän porukkaa, ihmisiä ja koiria ja kuulutetaan. Jos se paineistuu kuten Agirodussa ja Paha:n epiksissä. Reija ja Anne olivat varautuneet jo ottamaan karkulaisen kiinni, mutta ei Merlin sitten edes yrittänyt lähteä karkuun,. Kyllä se vähän katseli porukoita lähdössä, eikä keskittyminen ollut sellaista kun tavallisesti. Sitten sattui tuomari olemaan lähellä keinua eikä Merliniä saanut sitten millään menemän keinua. Itse en tyhmyyksissäni ajatellut, että siitähän olisi pitänyt yhden yrittämisen jälkeen vaan jatkaa matkaa, mutta siihen minä sitten jäin vaan keinua yrittämään, idiootti minä. Kunnes joku laupias samarialainen huusi kentän laidalta että mene. Sitten me mentiin ja pujottelun lopusta tuli 5 vp mutta muuten sitten oli puhdas rata.

Voi voi, mutta toisaalta meille oli voitto jo se, että pääsin Merlinin kanssa radan alusta loppuun ja nätisti vielä odotti lähdössäkin. No treenaamaan sinne mentiin ja päätettiin tietysti kisata myös avoin kisa. Muut joukkuelaiset olivat sitten niin hyviä, että meidän Harjavallan joukkue voitti kisan!Jotenkin oli vähän sellainen tunne, ettemme olisi sitä pokaalia ansainneet, mutta kyllä se silti kivalta tuntui ottaa vastaan...ehkäpä meidän vuoromme onnistua on sitten ensi vuonna.

HARJA voittajajoukkue 2013

Ekan avoimen radan menin minä ja sovimme että Reija menee tokan radan. Valitettavasti Merlinillä tuli tiukassa kurvissa virhearvio ja se rämähti hyppyriman päälle, jonka jälkeen ei suostunut hyppäämään. Joku samarialainen taas auttoi ja huusi että anna namia ja niin me taas pääsimme jatkamaan. Loppu rata menikin hyvin ja pujottelukin meni aivan mainiosti. Reijan kanssa Merlin sitten menikin puhtaan radan, kylläkin yliajalla ja sijoitus 2/4.

 

Taas oli kotiin viemistä, itselle suklaata (nam) ja koirille pallo ja namia sekä puruluu. Niin ja tietysti se hieno kaupunkitaistelupokaali hyllyyn.

Päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, ilma oli mitä parhain, kaikki järjestelyt toimivat hyvin (kiitos tekijöille), Pasi Pohjanpalon radat kinkkiset mutta ihan kivat, mikäpä sen kivampaa kun kivassa porukassa viettää aikaa agilityn piirissä. Koko päivän hommaksi minä olin ottanut videokuvaamisen ja Reija valokuvien oton, toivottavasti niistä olisi iloa muillekin kuin meille! (jahka saan tehtyä loput still-kuvat / laitettua kaikki tikulle / annettua sen jakeluun)

25.8. Tervakoski kv näyttely

Lähdimme reissuun Reijan ja Merlinin kanssa sillä mielellä, että hieno homma, jos saamme ERI:n ja jos vielä saataisiin hyvä arvostelu alkuperämaan eli hollantilaiselta tuomarilta. Kooikkereita kun oli ilmoittautunut peräti 15 kpl sinne. Oli hauska nähdä taas Merlinin siskoa Nellaa ja Iiris-pentua sekä tietysti omistajia.
Kehä oli jonkin verran myöhässä johtuen siitä, että tuomari seisotti pitkään, mutta minä ainakin olen mielissäni, jos tuomarilta saa arvosteluna muutakin kuin pari riviä. Ja mikäpä siinä oli odotellessa kun ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi kuten viime vuonnakin Tervakoskella, joka oli meidän eka näyttely.
Sitten olikin kooikkerien vuoro. Ensin oli 3 junnua, ja yhtäkkiä olikin jo meidän vuoromme. Menimme sinne komean Tristanin kanssa, epäilin suuresti että jäämme toiseksi.
Pöydällä Merlin vähän arkaili mutta meni kyllä ihan ok, tuomari sanoi että on iso ja kysyi olenko mitannut. Tuomari oli mielestäni erittäin mukava eikä Merlinkään aristellut, vaikka jonkin verran pitelikin. Sitten pakolliset kuviot ja tulos ERI. Sitten Tristan sai myös ERI:n ja tuli kilpailukehä. Merlin meni mielestäni todella hyvin ja niin siinä sitten kävi, että voitimme Tristanin (tällä kertaa...) Ja saimme vielä SA:n joten pääsimme jatkamaan paras uros -kehään. Sielläkin Merlin sijoittui eli neljänneksi eli tulos ERI1 SA PU4 VASERT  siis paljon enemmän kuin odotimme :-)

tuomari Gerda Halff van Boven, Alankomaat:
biggest size but well balanced all over, masculine head. nice dark eye and expression. typical earset and earrings. good length of neck and angulated in front and behind. good bone, body and tailset. Moves very well in nice coat condition. typical tail carriage and nice temperament.

 Mahtava arvostelu mielestäni rodun alkuperämaan tuomarilta! Eikä onneksi rokottanut tuosta koosta...

 

Niin, piti vielä lisätä, että oli kiva tavata kaikkia tuttuja Tervakoskella, sekä 2- että 4-jalkaisia ja saada taas uusia tuttavuuksia :) Sitten meillä on usein näyttelyissä "hovikuvaaja" Suvi, jonka avulla saamme mahtavia otoksia kehävierailustamme, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, kiitoksia Suvi!

Musti & Mirri cup viimeinen osakilpailu 19.8.2013 Sastamalassa

Olimme viime viikolla sopineet pentukurssilaisten kanssa, että mennään näihin epiksiin, kun siellä on rata jääkiekkokaukalossa, jolloin koira ei pääse karkuun, jos sille päälle tulisi.
Sinne tuli Heini turistina (jee, matkaseuraa, Nipsun hoitaja, videokuvaaja... kiitoksia Heini!) ja sitten tuli Mira ja Wili.

Mira ja Wili olivat ekaa kertaa siellä ja tietysti ekalla radalla kiinnosti vähän muut asiat, mutta hienosti MIra sai aina Wilin takaisin jatkamaan rataa. Ihan hieno juttu ja sitten toinen rata menikin jo paremmin kun Wili huomasi ettei siellä muualla nyt niin kivaa ollutkaan ja Mirakin piti kontaktia enemmän yllä. Vaikka siellä virhekohtia olikin, olin heistä ylpeä, kyllä siitä hyvä tulee, kun vaan käy ja tulee molemmille tottumista kisailuun. Nyt ei ollut Wilin kanssa mitään ongelmia vieraaseen putkeen menoon.

No sitten olikin jo meidän vuoro. Medimöllejä oli ilmoittautunut peräti kolme kappaletta, eli jos saisi tuloksen, niin pääsisi palkinnoille. Ja hylätty tulee vain siinä tapauksessa että ei suorita jotain estettä lainkaan. Pian oli meidän vuoro ja onneksi Heini kuvasi menomme. Pari ohjaajamokakohtaa siellä näkyy ja tuo kummallinen A:lta poistuminen (kukapa tietäisi mikä tuon aiheuttaa...) mutta tuloksena 5vp ja aliaikaa -20,22 eli olin todella tyytyväinen tulokseen. Kun meinasin mennä seuraavaksi radalle sinne olikin menossa koira housut jalassa. Ihmettelin että aiotteko mennä juoksuisen nartun kanssa tuonne mölliradalle, kun möllit on kesken. Kuulemma heillä on siihen oikeus ja minulle järjestäjä ilmoitti, että uuden säännön mukaan saa juoksuinen osallistua kisaan, urosten on totuttava tähän asiaan. Onneksi Merlin ole kovin hajuherkkä. Yllättäen kuulin, että muut olivatkin kisaavia, joten voitimme!!!

Kyllä tuo voitto lämmitti mieltä, kun kumminkin tulos oli ihan ok eikä voitettu esim.40 vp:llä.

Kotiin päästyäni halusin vielä tutustua niihin uusiin sääntöihin ja siellä lukee näin:
- uusi kilpailusäännöstö tulee voimaan 1.1.2014
- tämä tuo mukanaan sen, että 3-luokassa saa kisata myös juoksuisen nartun kanssa, jos sillä on juoksuhousut jalassa
- juoksuinen narttu EI saa kisata 1- eikä 2-luokassa.

Mutta ehkäpä tätä tulkitaan erilailla treeneissä ja epävirallisissa.

Meillä oli kyllä ihan mukava reissu Sastamalaan, rata oli kiva, tuomarina tuttu Mari, ilma suosi, kivat palkinnot ja kaikki muu oli todella kivasti, joten kyllä me sinne vielä muulloinkin eksytään, jos vaan järjestävät epiksiä. Suosittelen lämpimästi sitä paikkaa, varsinkin kun kisataan kaukalossa ja siellä on kunnollinen sisävessakin, joka on mieluinen uutinen ainakin kauempaa tuleville ja tällaisille senioreille :-)

tässäpä video:

     

100%

       

Terhi ja Mikko Hakalan koulutus 13.8.

Illalla järjestettiin omalla kotikentällä agilitykoulutusta, kouluttajina Terhi ja Mikko Hakala RKS:stä. Mietin ensin että uskallammeko mennä lainkaan radalle, koska oli ihan uusia ihmisiä ja kentän toisella puolella meni toinen koira samaan aikaan (ja muistan sunnuntain epikset...). Mutta sitten rohkaistuin että sitähän varten täällä ollaan että treenataan sekä agilityä että erilaisia tilanteita.
Lohduttavaa oli, että näin muunkin painiskelevan lähtö-odottamisen kanssa...
Kun tuli meidän vuoromme Terhin radalle, voitte kuvitella että oli perhosia vatsassa että mitä tästä tulee. Mutta taas Merlin yllätti iloisesti, se meni todella hienosti voisi sanoa että kaikissa kohdissa, kun vain ohjaaja ei tehnyt virheitä. Uusien asioiden oppiminen tähän vanhaan päähän on joskus vaikea saada sisäistettyä, ja Merlin vähän alkoi valittamaan että sano nyt jo mitä pitää tehdä. Oli hienoa nähdä, kuinka uudenlainen ohjaus vei ajasta sekunteja pois, kun Terhi hienosti kellotti eri tapoja mennä. Eikä sitä tajua ennenkuin vierestä joku sanoo, että nyt hei voitettiin yksi sekunti jopa tuossa vaikeassa kohtaa!!!! Eihän meillä ongelmia tuota tuo vauhti varmaankaan ykkösissä eikä kakkosissa, mutta sitten kolmosissa pitää saada jokainen turha sekunnin osanen pois radalta :-)
Tuhannet kiitokset Terhille ja seuralla, joka tämän järjesti. Valitettavasti Terhin opin jälkeen en ehtinyt enää jäädä Mikon oppiin, koska piti mennä jatkamaan viinimarjamehun keittämistä.
Jäi tosi hieno fiilis tuon opin jälkeen, voi kunpa Terhi ja Mikko tulisi joskus muulloinkin opettamaan meitä.

12.8. Paha ry:n epikset

Koska juuri olimme saaneet oikein tehoannoksen koulutusta Kaarinassa, päätin uskaltautua Lattomerelle epiksiin. Ilma oli mitä parhain, taas kerran. Siellä olikin oletettua enemmän porukkaa, oli aikamoinen hälinä ja haukunta. Eka möllihyppyrata näytti melko helpolta ja ajattelin, että voisimme vaikka onnistua siinä. Sitten yllätys yllätys, Merlin meni lähes paniikkiin lähtötilanteessa, kun takana oli niin paljon hälinää ja voitte varmaan arvata miten rata sitten meni. APUA! Olin täysin kuvitellut, että Agirotu oli liian iso paikka, mutta että tällaiset epiksetkin saavat Merlinin lähes paniikkiin, meinasi mennä ohjaaja siinä myös paniikkiin. Onneksi Merlin ei kuitenkaan karannut radalta vaikka kaikkea ihmeellistä keksikin. Agirata meni oikeastaan yllättävän hyvin vaikka ainakin yksi hylly sieltä tuli, kun ajattelee lähtötilannetta. Summa summarum, Merlin tarvitsee paljon totuttelua epiksissä, pienemmissä ja isommissa, jotta tottuu tilanteeseen ja uskaltaa keskittyä agilityyn.
Hoh hoijaa, miten mahtaakaan mennä 31.8. kaupunkitaistelu... no sieltä sitä kokemusta saa. Saakohan koiralle laittaa korvatulpat? No ei vaan, vitsi vitsi :-)

11.8. Kooikkereiden kesäpäivä

Aamulla lähdimme ajamaan suunta kohti Kaarinaa, Tuorlan majataloa.
Päätin sinne minäkin lähteä, kun kuulin että Merlinin sisko Velda on sinne tulossa.

Siellä oli ensimmäisenä ohjelmana meidän ryhmällä luento spanielien taipumuskokeesta. Oli tosi mielenkiintoista, suuri kysymys vaan pyöri mielessäni että miten ihmeessä saisin Merlinin uimaan ihan vapaaehtoisesti 5 m veteen päin. No ehkäpä se onnistuu joskus...
Sitten haimme koirat ja  ne pääsivät tutustumaan kanin sekä fasaanin raatoihin ja myös noutokapulaan, johon oli kiinnitetty linnun siipi.
Ruokailun jälkeen alkoi meidän vuoro agilitykoulutuksessa. En kyllä muista yhtään kuka kouluttaja oli, mutta olin todella tyytyväinen siihen, minkälaisia vinkkejä sain tästä eteenpäin. Positiivisena kouluttajana kehui, kuinka hienosti Merlin haluaa tehdä töitä kanssani :-)
Agilityn jälkeen oli vuorossa kahvi, jossa vielä pääsi höpisemään kavereiden kanssa ja sitten pitikin jo lähteä kotiin päin. Edessä oli kahden tunnin ajomatka kotiin, niin en uskaltanut jäädä pidemmäksi aikaa, vaikka olisikin ihan ollut tarpeen päivän viimeinen ohjelma, näyttelykoulutus.
Antoisa päivä kaiken kaikkiaan ja sen kruunasi vielä hieno ilma, mitä parasta ei tehnyt hellettä kuitenkaan.
Tämän päivän jälkeen päätin, että ehdottomasti ensi vuoden kesäpäivillä pitää olla koko viikonloppu, missä sitten ne pidetäänkin ja ehkäpä saan isännänkin sinne mukaan :-)

Vapaapäivä Nipsun kanssa

Keilaaja

Äiti lähti Merlinin kanssa kooikerien kesäpäiville, ja minä olen viettänyt Nipsun kanssa vapaapäivää. Nipsulle laatuaikaa (oikeasti nukkunut lähes koko päivän..). Sain aikaseksi päivittää hieman koirien omiakin sivuja. Nipsun agilitytuloksiahan ei näy koiranetissä, ja agi.fi sivustolla näkyy vain pari uusinta tulosta, minkä vuoksi halusin kirjata niitä johonkin ylös.
Keilailtiin tänään Nipsun kanssa, vanhus on oppinut uuden tempun. Nipsu ei oikein tahdo ymmärtää, mistä hyvästä saa vielä makupalankin, kun itse keilojen kaataminen on jo niin hauskaa. Nipsun korvakarvat saivat myös pari päivää sitten kyytiä, koska korvatipat olivat laittaneet karvat kamalaan kuntoon. Ja on tuo kesätukka malli muutenkin mukavampi, ei mene jatkuvasti karvat suuhunkaan.

Maastojuoksukisat 1.8.

Voi että tämä aika kuluu hirveän nopsaan: nyt vasta ehdin "hehkuttamaan" viime viikon voittoa blogissa...

Lännen vinttikoirat ry järjestivät epäviralliset kisat Harjavallassa. Siinä koiran piti juosta suht' pehmeässä hiekkamaastossa 100 m suora pätkä. Merlin kisasi pienissä ei-vinttikoirissa. Kaikilta kysyttiin haluaako juosta kahteen kertaan ja tietysti Merlinkin sitten juoksi pätkän kahteen kertaan. Ja niin siinä sitten kävi, että saimme ihka ensimmäisen ruusukkeen "uudesta" lajista eli maastojuoksusta, kun Merlin voitti sarjansa. No olihan siinä kilpatoverit jackrusseleita 3 kpl ja yksi sheltti, mutta varsinkin aikatulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen eli 8,90 s !!!

Merlin ja uusi ruusuke

ja vielä video nopeammasta juoksusta:

hienoa, että löytyi tällainenkin laji, jossa Merlin saa kunnolla juosta :-)

Viikon 30 viikonloppu

Olipa totta tosiaan mahtava viikonloppu!!!!

Siihen mahtui näyttely, koiraranta, Merlinin sisartapaaminen, siihen liittyen yhteiset agilitytreenit Harjavallassa sekä vielä pikainen visiitti Agipitsissä Raumalla. Ja ilma suosi meitä, aurinko paistoi täydellä tehollaan antaen molemmille päiville helteen. Taitaa tulla pitkä kirjoitus, mutta kun on niin paljon kerrottavaa, niin kyllä ne pitää kirjoittaa. Autan kuitenkin arvoisia lukijoitani sen verran, että pistän otsikoiden alle jutut, jos ei jaksa kaikkia lukea :-)

Pori kv näyttely:
Olin erittäin onnellinen, kun olin saanut synttärilahjaksi näyttelyteltan ja -pöydän pyörillä. Ne olivat todella molemmat tarpeen. Sain teltan vielä aivan aitiopaikalle oman kehämme "eteen".
Kehävisiitti oli todella lyhyt ja ytimekäs, kuten tuomariarvostelukin, ihmekös se sitten oli että tuomari oli yli puoli tuntia edessä jo 13 koiran jälkeen, jolloin oli meidän vuoromme. Olin siinä uskossa (näyttelyvihon mukaan) että Merlin oli ainoa uros. Arvatkaapa olinko onnessani, kun saimme ERI:n ja SA:n! Pieni pettymys oli, kun meidän jälkeen sanottiin, että sitten on vuorossa yllättäen vielä toinen uros. Tiesin oikeastaan heti, että siinä meni sitten meidän ROP/VSP mahikset, ei Merlin vielä pärjää valiouroksille. Ei hyvää mahan täydeltä pidä toisaalta heti saada, olihan se mahtava juttu, että saimme ihka ensimmäisen sertimme.

tuomari: Rui Oliveira, Portugali ERI1 SA PU2 serti varaCACIB
"acceptable head, nice shape, good front & quarters, excellent topline"

siis kuten sanoin, lyhyt, mutta ytimekäs :-)
Sisar Velda pärjäsi samalla tavalla kuin Merlin ja Nellakin sai ERIn, joten saimme olla tyytyväisiä näyttelytuloksiin.

Sitten olikin vuorossa kultaisennoutajan kehä. Olen tässä keväästä asti saanut aina välillä työn lomassa kouluttaa ihanaa Oskua, joka piakkoin täyttää 8 kk. Olin saanut hullutettua heidät ilmoittamaan Oskun näyttelyyn, kun lupasin esittää sen. Heidät, jotka vielä keväällä sanoivat, etteivät ikinä mene koiranäyttelyyn.
Tuomarina oli Enrique Mate Duran, Espanja. Hän tykkäsi kovasti Oskusta, joka ei aristellut ollenkaan ja esiintyi todella hienosti. Mikäpä siinä oli handlatessa tuollaista noin hyvin käyttäytyvää pentua, joka vielä oli saanut trimmauksenkin näyttelyä varten. Oskusta tuli sitten ROP-pentu ja tuomari sanoi vielä lopuksi, että menkää vielä kunniakierros! Upeata, kaksi onnistumista samana päivänä!!!

(kuva Emilia Vahti)

Yyterin koiraranta
Sitten lähdettiin Merlinin sisarten ja omistajien kanssa vilvoittelemaan Yyterin koirarannalle. Jos porukkaa saa lähtemään tänne "kaukaiseen" Poriin, niin kyllä se on "must" esittää tämä koiraranta, jollaista ei taida muualta Suomesta löytyä. Ja ulkopaikkakuntalaisen olisi aivan mahdoton löytää, kun tuntomerkkinä on vain, että tien vieressä on helteellä paljon autoja, mutta rantaa ei näy eikä mitään kylttiäkään. Vaikkei Merlin tästä jutusta oikein tykkääkään, niin siellä oli todella kivaa! Ja vesi lämmintä, mutta viilensi sopivasti (taisi olla päivällä +30°...)

Illanvietto / Merlinin sisartapaaminen

Poriin oli tullut tapaamiseen Jyväskylästä Velda (mukana suloinen kavaljeeri Seena) ja Hämeenlinnasta Nella (mukana heidän pikkuinen kaikki valloittava pentunsa Iiris). Iltaa vietimme meillä, oli mukava istuskella terassilla koirien kisatessa nurmikolla. Pääsin näyttämään heille joitain Merlinin juttuja esim. keilausta ja viehejuoksua. Merliniä kyllä kiinnosti niin paljon Velda, että piti alkaa toppuuttelemaan sitä liikaa innokkuutta. Mutta kun otin viehevarren käteeni, unohtui naiset. Muut koirat katsoivat ihmeissään, että mitä ihmettä tuo Merlin juoksee aivan intoa piukassa tuollaisen valkoisen perässä. Muuten Merlin oli polleata poikaa, häntä niin pystyssä koko ajan, no tietysti, olihan hän ainoa uros laumassa :-)
Oli todella mukava ilta ja aika kului todella nopeasti.

(kuva Kirsi Putkinen)

Su agilitytreenit
Olin varannut meille kotiseuran kentän yhteisiä treenejä varten. Rakensimme minun suunnitelmani mukaisen radan. Reija sai "korkata" sen Merlinin kanssa. Kotona olen seurannut mielenkiinnolla Merlinin pujottelun oppimista ja on tullut mieleen sellainen että usein lapsella huomaa tilanteen kun tulee iso ahaa-elämys kun tavaamisessa yhtäkkiä tajuaa että siinähän on oikeasti sanoja ja sitten alkaa lukeminen tavaamisen sijaan. Nyt näen Merlinissä tällaisen hoksaamisjutun: se ei enää tavaa pujottelua vaan se alkaa lukemaan sitä. Ehkäpä se ei mene niin itsenäisesti niitä kun oli tarkoitus, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Oli mahtava juttu, kun Merlin meni sunnuntaina ekaa kertaa aivan oikein 12 kpl pujottelua ja vauhtiakin siinä oli. Meillä on siis mukava yllätys agilitykouluttajallemme, kun syksyn treenit alkavat 8.8.

Sitten Eijalla oli vielä toinen ratapiirros, jonka rakensimme kentälle. Minä menin sen ensin Merlinin kanssa. Vaikka putkeen menosta olisi tullut vitonen niin olin enemmän kuin tyytyväinen, miten Merlin meni. Kun vain saisin itselleni vauhtia enemmän...

2,5 tuntia jaksoimme helteessä juosta, oli todella tehotreenit ja sitten lähdimme vielä pikavisiitille Agipitsiin Raumalle. Saatoimme samalla Kirsin ja Sarin katsomaan sinne Iiriksen veljeä Rexiä (Petteri Kermisen pentu). Ehdimme nopeasti moikata tuttuja ja sitten lähdimme kotia koti, väsyneinä mutta onnellisina hienosta viikonlopusta.

Loman viimeinen viikonloppu mökillä

Onneksi saimme vielä lauantaina mahtavan ilman loman päätteeksi, kävimme koirien kanssa veneajelulla. Saimme Reijankin kyytiin... Tänä kesänä Merlin jo muisti veneilyn ja halusi innoissaan mukaan. Eivät pojat olleet moksiskaan, vaikka pari kertaa kunnolla paukutti, kun isompia veneitä tuli vastaan.

Reija ja Porin kirkko

Yyterin koirarannalla 10.7.

Menimme miehen siskon Elisan kanssa koirarannalle uittaman koiria. Se on vaan niin todella hankalaa mennä kahden koiran kanssa siellä, kun kumpikin vetää toiseen suuntaan ja tietysti laumana piti haukkua jatkuvsti Elisan Zenalle. Mutta oli siellä silti kivaa. Aaltoja oli sen verran, etten voinut kunnolla uittaa koiria, kun pitää seurata tarkkaan koko ajan tuota Nipsua. Eikös sekin ollut niin leikkimielellä, että vei koko ajan pallon.
Tänään annoin sitten pojille uudet korkeaäänilelut. Itse olen vähän epäileväinen tuosta äänestä, mutta olivat ne silti pojille mieluisat. Kuten kuvasta näkyy, heti kun Nipsun silmä vältti, haki Merlin toisenkin itselleen :)

Agirotu ja 50v synttärit

Kävimme lauantaina katsomassa paikkaa ja ihmisten kisaamista. Siellä oli tosi kivaa ja paljon kooikkereita. Oli kiva tavata heitä taas. Menin tyhmyyksissäni kokeilemaan, miten Merlin meni esteillä ja, niin yllättävää kun se minulle olikin, Merlin karkasi. Voitte kuvitella sitä sydämen tykytystä, kun lähdin pinkomaan koiran perään tietäen että sillä suunnalla kisataan SM Open finaalissa. Onneksi se sitten pysähtyi niin, ettei vahinkoa tullut. Tässä vaiheessa mietin, että pitääkö todellakin sanoa, että on otettava varakoira käyttöön sunnuntaina.

Sunnuntaiaamulla oli sitten todella perhosia vatsassa. Paikan päälle saavuttuamme laitettiin heti "melkein" uutukainen teltta pystyyn ja sen suojassa äkkiä hienot uudet joukkuepaidat, hellehatut ja lannehuivit. Tulivat tosi tarpeeseen tuo teltta ja hellehatut, kun onneksi saimme mitä mahtavimman ilman juuri sunnuntaille: aurinko paistoi koko ajan, eikä tuulikaan haitannut.

Oli hienoa osallistua pukukulkueeseen, kun tuomarin arvostelukohdassa oli niin paljon yleisöä ja kuvaajia.

Sitten tutustuttiin rataan, näytti todella mukavalta, vaikka oli melkoinen vauhtirata. Ajattelin mielessäni, että jos vaan Merlin jaksaa keskittyä, tämän ei pitäisi meille olla ylivoimainen, mutta takaraivossa kyllä oli kova pelko Merlinin aivoituksista. Kerroin kyllä tytöille eilisen episodin, eivätkä he sanoneet, että vaihdetaan koiraa ja minäkin kuitenkin halusin ihan hirveästi tätä kokemusta niin sitten olikin yhtäkkiä edessä radalle lähtö. Alussa sai pitää koirasta kiinni ja Reija olikin siinä pitämässä koiria. Kolmannessa esteessä, pituudessa, Merlin meni sitten yllättäen ohi ja kun aloin sitä korjata, niin eikö Merlin lähtenyt siitä karkuun ja eikun hakemaan koiraa, pelkoni siis piti tietysti toteutua. Luulin ettei rataa saa enää jatkaa, mutta sitten meninkin sinne vielä ja hoh hoijaa, radalla oli sekä onnistumisia että epäonnistumisia johtuen yhtälailla koirasta kuin sekaisin olevasta ohjaajasta. Jostain kumman syystä silti muistin radan en vain muistanut enää kaikissa kohdin ohjata koiraa. Summa summarun, viimeiset neljä estettä menivät hienosti.

Sitten se olikin jo ohi, päivän urakkamme. Pikkasen oli mieli maassa, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin, että onhan tuo Merlin vielä aivan mölli ja paikka on varmaan vielä liian iso sen mielelle. Ja hienostihan se meni sekä osaksi radallakin mutta myös siellä paikan päällä käyttäytyi todella hienosti. No miksei, kun siellä oli niin paljon ihania rapsuttajia :-)

Myöhemmin näimme vielä kooikerkakaroiden mölliradan ja se meni niin upeasti, että he voittivat. Vau, paljon onnea sinne kaikille, mahtava juttu. Kuvasin heidän menonsa, eikä voinut kotona kuin ihailla heidän ratojaan.

Sitten otimme tietysti joukkuekuvan ryhmärämä KAAOS KOOHOT :

Sen jälkeen avasin kuoharipullon, pitihän meidän juhlistaa 50 v päivää. Ja after eight 50v suklaata porukoille. Siinä samassa tuli vielä kooikerkakaratkin sopivasti paikalle juhlimaan, hienoa!
Meillä oli todella mahtava joukkue, kaikilla oli niin tsemppi päällä ja vaikka olikin lähdön hetki päällä, tilkkanen kuoharia maistui. Teltan vieressä olevassa teltassa (mikä sattuma) oli Rami ja Ria, piti sitten sinnekin telttaan tarjota maistiaiset ja kelpasikin :-)

Medijoukkueita oli 14 ja sijoituksemme 13. ei siis oltukaan viimeisiä :-)

Ja poistuessamme piti tietysti ostaa Agirodun teknisen paidat muistoksi, Reijalle valkoinen ja minulle sininen

Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen päivä, en vaihtaisi tätä päivää mihinkään!!!! Nyt sitten vaan vuoden treenit ja jos vain meidät huolitaan, myös ensi vuonna joukkueeseen. Saas nähdä sitten onko se kisaavat tai möllit ;-)